fallout.bethsoft.com
Kuinka hyvin sinä olet varautunut ydinsotaan?
Peleissä törmää monenlaisiin taustakertomuksiin, mutta harvoin niin synkkiin kuin Fallout 3:ssa. Sen lähtökohta on musertava: ihmiskunta on epäonnistunut. Sivilisaatio, jonka tunnemme, on poltettu poroksi täysmittaisessa ydinsodassa, jossa ei säästetty ketään. Maailmanlopusta selvinneille jäi perinnöksi vain raunioituneita kaupunkeja ja säteilevää erämaata. Vaikka maailma ei ole enää entisensä, ihmisluonto on muuttumaton. Missä elämä jatkuu, siellä jatkuu myös sotiminen.
Sota... Sota ei muutu. Kysykää vaikka Ron Pearlmanilta!
Kun säteilyvaara uhkaa, mene sisätiloihin. Sulje ovet, ikkunat ja ilmanvaihtoaukot sekä sammuta ilmastointi. Varaa ruokaa ja juotavaa ja suojaa ne tiiviisiin astioihin. Kuuntele radiota, sillä viranomaiset antavat toimintaohjeet radion välityksellä. Ota joditabletti vasta viranomaisen kehotuksesta. Vältä puhelimen käyttöä linjojen tukkeutumisvaaran vuoksi.
Kukaan ei poistu
Tasan eivät käy onnenlahjat edes ydinsodassa. Rahvaan odottaessa taivaalta satavaa kuolemaa, etuoikeutettu eliitti piiloutui maan alle louhittuihin suojakammioihin. Vault-Tec-yhtymä rakensi suojakammioista täysin omavaraisia miniyhteiskuntia, joissa elettiin ulkomaailman kauheuksista välittämättä kuin herran kukkarossa. Jos paksujen teräsporttien takana ei liiemmin murehdittu maanpäällisten tavisten kohtalosta, niin eipä heistä sen puoleen tiedettykään.
Suojakammiossa numero 101 epäluulo ja varovaisuus ulkomaailmaa kohtaan veivät lopulta voiton. Ulkona ei voinut odottaa mitään hyvää, joten kun metrien paksuinen teräsportti oli kerran suljettu, niin sitä ei parannut enää avatakaan. Kun suojakammiossa oli kaikkea, mitä moderni ihminen tarvitsi, miksi kukaan haluaisi edes poistua sieltä? He, jotka syntyivät kammiossa, myös kuolivat siellä, sillä sellainen oli elämän kiertokulku.
Fallout 3 käynnistyy syntymästä, kun pelin päähenkilö putkahtaa kirjaimellisesti kohdusta synnytyshuoneeseen. Ensimmäisestä persoonasta esitetty kohtaus on kieltämättä hupaisa, vielä kun ainoa käytössä oleva kontrolli on vastasyntyneen parku nappia painamalla. Siitä eteenpäin lapsuutta ja nuoruutta pikakelataan lyhyinä välähdyksinä – ensiaskeleet, kymmenvuotissynttärit, soveltuvuuskokeet 16-vuotiaana. Näiden kohtausten tarkoituksena on paitsi opettaa pelaamaan peliä, myös vaivihkaa edetä hahmonluonnissa. Ikävaiheiden tapahtumat linkkautuvat jännittävillä tavoilla toisiinsa. Jos suututat naapurin pikkupahiksen kymmenvuotispäivilläsi, sama nilkki tekee elämästäsi helvettiä 16-vuotiaana.
Aikuisena sankari saa todellista murehdittavaa, kun hänen isänsä katoaa salaperäisesti. Johtavan tiedemiehen katoamistemppu on ainutkertainen tapaus suojakammion 200-vuotisessa historiassa ja siksi järisyttävä skandaali. Mitä isä edellä, sitä poika (tai tytär) perässä. Veri vetää ulkomaailmaan, mutta kammion portista ei voi noin vain marssia ulos. Isäsi tiettävästi onnistui siinä, mutta miten? Ulkona karussa maailmassa etsitään sitten vastausta vielä suurempaan kysymykseen: miksi? Isän katoamisella täytyy olla jokin tärkeä ja pakottava tarkoitus.
Ydinaseen käytön seurauksena suojautumattomat ihmiset voivat saada säteilysairauden jopa muutaman sadan kilometrin säteellä ydinräjäytyspaikasta.
Erämaan ritarit
Suojakammion kasvatti astuu ulkomaailmaan kuin vieraalle planeetalle. Vielä vuosisatoja ydinsodan jälkeenkin Washington D.C:n ympäristö on elotonta joutomaata, jonka antimet hädin tuskin elättävät pieniin hökkelikyliin pakkautuneita ihmisyhteisöjä. Kurjat kyläpahaset ovat kaikki mitä on jäljellä järjestäytyneestä yhteiskunnasta. Niiden ulkopuolella asuinrakennukset ja metrotunnelit kuhisevat mutantteja. Vaarallisimpia kaikista ovat Washingtonin Capitol-kukkulalle pesiytyneet ihmisiä vihaavat supermutantit.
Teräksen veljeskunta on radioaktiivisen erämaan lupaus paremmasta huomisesta. Heillä on kaikki se tietämys, jonka muu maailma on sodan jäljiltä unohtanut. Omaan erinomaisuuteensa tottuneen veljeskunnan toimintakyky on kuitenkin uhattuna, sillä kiivas oppiriita on jakanut salaseuran rivit kahtia. Yhtäällä ovat humaanit auttajat, jotka katsovat velvollisuudekseen suojella rahvasta supermutanttien uhalta, ja toisaalla kylmät teknokraatit, jotka uskovat lujasti veljeskunnan perustehtävään, teknisten aarteiden etsimiseen ja varjeluun.
Kokonaan omia päämääriään ajaa Yhdysvaltain hallituksen jäänteistä muodostunut Enklaavi, joka on aikoja sitten hylännyt ajatuksen yhteisestä hyvästä. Omaa eristäytynyttä utopiaansa elävät enklaavilaiset pitävät itseään viimeisinä puhtaina ihmisinä. Enklaavin näkökulmasta kaikki erämaassa elävät ovat säteilyn turmelemia mutantteja ja siten uhka ihmisperimän puhtaudelle. Missä on sairautta, sinne tarvitaan lääkettä, eikä Enklaavin lääke voi olla kenellekään hyvästä.
Isän katoaminen, Enklaavin liikehdintä ja supermutantit Washington D.C.:ssä – jotain suurta on tekeillä!
Heti altistuksen jälkeen ihminen ei havaitse mitään, koska säteilyä ei tunne aistein. Ensimmäinen oire on pahoinvointi, joka alkaa parin tunnin kuluessa. Vasta parin viikon jälkeen kehittyy varsinainen säteilysairaus. Sairaus saattaa johtaa kuolemaan noin kuukaudessa.
Numerot murskaksi
Moni pitkän linjan PC-mies potee syvää epäluuloa uutta Falloutia kohtaan. Ei sillä, etteikö jatko-osa olisi toivottu, sitähän on odotettu vuosikaudet. Epäluulon siemen on siinä, että Bethesda Softworks ei tehnyt alkuperäisiä Fallouteja.
Virtuaalimaailmoja maalailevan Bethesdan näkökulma roolipelaamiseen on tyystin eri kuin vanhoihin oppeihin nojanneella Black Isle Studiosilla kymmenen vuotta sitten. Bethesda on ottanut jotain PC-pelaajille rakasta ja muuttanut sen, noh, Bethesdan peliksi. Muutos on tehty lähdemateriaalia kunnioittaen, mutta iso muutos se on silti. Missään se ei ole ilmeisempää kuin taisteluissa, jotka ovat muuttuneet vuoropohjaisista räiskintäpelimäisiksi.
Vihollisten ruumiinosien tähtäily ajan pysäyttävässä VATS-moodissa on sentään pieni myönnytys vuoropohjaisuuden suuntaan. Taistelut menisivät reippaasti hömpän puolelle ilman numeerisiin arvoihin nojaavaa roolipeliulottuvuutta. Sankarin fyysiset ominaisuudet, taistelutaidot ja käytettävän aseen tyyppi ja kunto vaikuttavat taistelun lopputulokseen paljon enemmän kuin pelaajan motorinen kyky siirtää tähtäintä vihollisen päälle.
Aseet ja varusteet kuluvat käytössä ja menettävät siten käyttökelpoisuuttaan. Huonokuntoisuuttaan jumiutuvan konepistoolin voi korjata melkein uuden veroiseksi, mutta se ei onnistu ilman varaosiksi purettavaa kaksoiskappaletta ja riittävän korkeaa korjaustaitoa. Korjaukset voi toki teettää kauppiaillakin, mutta se maksaa – ja pahimmillaan rutosti. Etevä tee-se-itse-mies rakentaa aseensa itse, esimerkiksi Vault-Tecin eväslaatikosta ja pullonkorkeista syntyy näppärä sirpalepommi.
Vanhojen Falloutien omalaatuinen suhde lääkkeisiin ja päihteisiin on säilynyt muuttumattomana Fallout 3:ssa. Kun hahmon rahkeet eivät muuten riitä, voi taidoissa huijata popsimalla pillereitä ja huumeita. Ominaisuuksia kohottava vaikutus on väliaikainen, toisaalta liian säännöllinen käyttö johtaa riippuvuuteen. Riippuvaisella ominaisuudet painuvat huipun jälkeen miinukselle, ellei ainetta ota lisää. Humalastakin voi tulla jumala, jos vetää liian monta rohkaisuryyppyä (+1 voimaan, -1 älykkyyteen).
Jos ottaa voimakkaan säteilylähteen käteensä, voi paha palovamma syntyä sekunneissa. Vamma ei kuitenkaan tule heti näkyviin. Ensimmäisenä päivänä näkyy vain, että poltettu ihoalue punoittaa. Vasta parin viikon päästä ihoon saattaa muodostua rakkuloita.
Avoimin mielin
Yhdestä asiasta olen jo varma. Huolimatta siitä, että yksioikoiset taistelut jättävät toivomisen varaa, Fallout 3 ei ole pyhäinhäväistys. Hauskalla tavalla ilkeä dialogi, moraaliset valinnat ja SPECIAL-sääntöihin pohjautuva hahmonkehitys ovat juuri niitä asioita, joita odotinkin uudelta Falloutilta. Jos Fallout 3 tuntuu välillä pelkältä tuliaseilla varustetulta Oblivionilta, niin mitä sitten? Ainakin maisemat ovat komeita!
Fallout 3:sta piti alunperin tulla selvästi pienimuotoisempi kuin Bethesda Softworksin edellisestä pelistä Oblivion. Noin parikymmentuntiseksi luvattu pääjuoni kuulostaa sopivan inhimilliseltä, sen sijaan kokonaiskeston osalta Bethesda on ryhtynyt korjaamaan arvioitaan ylöspäin. Onpa tuottaja Pete Hines uhitellut jopa 80 tunnin pelikokemuksella.
Voin vain toivoa, että luvatusta 80 tunnista puolet ei ole taistelua.
Säteilytietojen lähde: Säteilyturvakeskus.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 1.10.2008.
www.easports.com/madden09
Amerikkalainen jalkapallo ei tunnu urheilulta vaan pikemminkin vuoropohjaiselta strategiapeliltä. Urheilupeliksi laji on harvinaisen syvällinen ja monipuolinen. Asia on EA:nkin tiedossa, sillä Madden 09:ssä aloittamiskynnys on viety jo niin alas, että kuoppaan kohta putoaa.
Helpoimmillaan ei tarvitse itse päättää hyökkäyslinjan muodostelmaa tai pelattavaa kuviota, vaan kone määrää ne valmiiksi. Pelaajan tehtäväksi jää yrittää tehdä sitä mitä pyydetään. Idea on loistava, koska se osoittaa huomaamatta lajiummikoille millaisissa tilanteissa kannattaa juosta, milloin heittää ja miksi pallo joskus potkaistaan pois. Tyriessään saa jopa uuden yrityksen.
Opetusvaikeustason vaikuttavin ominaisuus on koneen kyky purkaa epäonnistumiset. Jos aiheuttaa syötönkatkon, pelinrakentaja säkitetään tai valitsee väärän taktiikan, tekoäly aloittaa palautekeskustelun. Edellinen yritys puretaan osiin, avainvirheet kerrotaan ääneen ja bonuksena näytetään, mikä olisi ollut tilanteessa oikea ratkaisu. Tilanteet puhki puivat kommentaattorit antavat oivia vinkkejä siitä, missä vaiheessa virhe olisi viimeistään pitänyt tajuta. Samalla oppii lajin varsin vaivattomasti.
Toki veteraaneillekin on luvassa parannuksia, esimerkiksi edellisen kauden superase eli syöksykoppi loistaa poissaolollaan. Kamera näyttää nätisti kaikki vastaanottajat, eikä ulospäin menevissä juoksukuvioissa ukkelit karkaa enää ruudun ulkopuolelle. Kolmannessa yrityksessä voi komentaa hyökkääjiä juoksemaan yli 10 jaardin lipun ja puolustaessa määrätä avainpelaajan tuplavartiointiin. Uudistus parantaa varsinkin kaksinpelejä, jos vastustaja käyttää samaa kuviota uudelleen ja uudelleen.
Ennakkoversiossa on vielä selkeitä virheitä. Tekoäly ei pysäytä kelloa ottelun lopussa, vaan antaa ajan juosta hukkaan ja esimerkiksi kikkapelejä on turha edes yrittää. Potkuharhautuksissa kone pelaa kuin olisi koko ajan tiennyt luvassa olevan heiton. Taklaukset toimivat omituisesti, sillä tukimiehet eivät tunnu saavan otetta pallosta eivätkä vastustajasta hyvässäkään paikassa. Kaksinpelissä erilaiset linjan taakse -kuviot toimivat turhankin hyvin, joten tasokkaat sisemmät laitahyökkääjät ovat kaudella 09 kullanarvoisia.
Ennakkoversiolla Maddenin nettiliigat jäivät testaamatta. Ainakin liigojen pelaajamäärärajoituksia on jo ehditty Amerikassa parjata. Saa nähdä, vaikuttavatko rajoitukset Euroopassa, sillä en missään vaiheessa kuvitellut pääseväni pelaamaan kokonaista NFL-kautta ihmispelaajia vastaan.
