Pommin jäljiltä
Kun kolmas maailmansota on käyty ydinaseilla, neljänteen voidaan valmistautua kivillä, kepeillä ja nahkarotseilla varustautuneina. Tervetuloa Falloutin maailmaan!
Ydinsodanjälkeiseen Amerikkaan sijoittuva Fallout (1997) (Pelit 1/1998, 91 pistettä) ja sen jatko-osa Fallout 2 (1998) (Pelit 12/1998, 93 pistettä) ovat PC-pelaamisen pyhimpiä merkkiteoksia. Kulttistatukseen ei tarvittu kuin raadollista maailmankuvaa (kerjäläislapsia, ryöstäjäjengejä, prostituutiota, nistejä, mutantteja, oi-voi ), sysimustaa huumoria ja ripaus hätkähdyttävää väkivaltaa. Mitä siitä, että Falloutit olivat tolkuttoman rumia ja vanhanaikaisen vuoropohjaisia.
Kolmannen Falloutin perään on itketty kohta kymmenen vuotta. Tekijätiimi Black Isle Studiosin lakkauttaminen vuonna 2003 ja kustannusyhtiö Interplayn kieppuminen konkurssin partaalla eivät luvanneet hyvää. Sitten paikalle kiisi valkoisella ratsullaan rahassa kylpevä Bethesda Softworks, joka pelasti Interplayn velkojilta ja sai vastineeksi oikeudet Falloutin jatko-osiin.
Kaikki hyvin? Ei ihan.
Sota ei koskaan muutu
Pelaavan yleisön luottamus on ailahtelevaista sorttia. Huolimatta edellisen pelinsä Elder Scrolls IV: Oblivionin arvostelu- ja myyntimenestyksestä Bethesdan Fallout 3 on kohdannut lähinnä kyynistä epäluuloa. Kovan linjan Fallout-fanien sanakirjassa konsolipeli on kirosana, jota sovelletaan armottomasti PC:llekin ilmestyneeseen Oblivioniin. Kiihkoilijoiden silmissä Oblivionista on aivan liian lyhyt matka konsolipelin näköiseen ja oloiseen Fallout 3:een.
Bethesdalaiset vakuuttavat kuitenkin jaloja aikeitaan. Kolmososan kimpussa ahertava tiimi ei ehkä koostu alkuperäisten Falloutien tekijöistä, mutta ainakin faneista. Tunteenpalon aitouden voi toki kyseenalaistaa, mutta ketkä muut kuin tosifanit olisivat palkanneet Ron Pearlmanin spiikkaamaan pelin alkujuonnon? Sallittakoon siis, että Fallout 3:n päätuottaja Gavin Carter oikaisee väärinkäsityksiämme.
"Emme kutsuisi peliämme Fallout 3:ksi ilman kunnollista syytä", Carter vakuuttaa. "Tykkään ajatella, että olemme vanginneet Falloutin sielun uuden hienon ulkokuoren sisälle. Olemme ehdottomasti uskollisia sarjan aikaisemmille osille."
Carter antaa ymmärtää, että julkinen huomio on keskittynyt aivan liikaa uuden Falloutin ulkokuoreen, aivan kuin pelissä ei olisi muuta sisältöä. Hän huomauttaa, että myös kaksi ensimmäistä osaa olivat omalla tavallaan teknisiä edelläkävijöitä – niissä oli roolipeleille harvinaista SVGA-grafiikkaa ja puhuttua dialogia. Silti nuo pelit muistetaan ennen kaikkea roolipelihienouksista, jotka ovat Carterin mukaan läsnä myös Fallout 3:ssa.
Korkeintaan serkuksia
Sitkeästi elävästä uskomuksesta huolimatta Fallout 3 ja Oblivion ovat kokonaan eri eläimiä, väittää Gavin Carter. Yhteiset nimittäjät löytyvät lähinnä ruohonjuuritason jutuista – molemmissa peleissä tutkitaan maailmaa, keskustellaan ihmisten kanssa ja suoritetaan tehtäviä.
"Teemme Falloutissa lukemattomia asioita paremmin kuin Oblivionissa, eron huomaa tarkemmassa tarkastelussa välittömästi", tuottaja Carter kehuu. "Käyttöliittymä on Pip-Boy-rannetietokoneen ansiosta upotettu osaksi pelimaailmaa, hahmonkehitys perustuu SPECIAL-systeemiin ja monivalintadialogimme on aidosti haarautuvaa. Eikä siitä pääse mihinkään, että post-apokalyptisessa Washington DC:ssä vallitsee tyystin erilainen tunnelma kuin Oblivionin vehreissä metsissä."
Tiiviiksi kirjoitettu Fallout 3 edustaa ylipäätään kokonaan erilaista suunnittelufilosofiaa kuin rönsyilevä Oblivion. Siinä missä Oblivion oli suorastaan tikahtua omaan laajuuteensa, Fallout 3 on tiivis parikymmentuntinen, jossa pelaajan tekemät valinnat todella tuntuvat. Uusi ajattelu näkyy erityisesti radioaktiivisen erämaan sivutehtävissä, joihin on totutusta poiketen useita vaihtoehtoisia ratkaisutapoja.
"Suurin haasteemme on kertoa Falloutissa mielenkiintoinen tarina kahlitsematta pelaajaa etenemistä rajoittaviin uomiin", kuvailee Carter. "Oblivionissa päätimme vain pitää tietyt alueet suljettuina, kunnes juoni oli edennyt riittävän pitkälle. Falloutissa esteitä on vähemmän, joten joudumme pelintekijöinä miettimään asioita pidemmälle. Entä jos pelaaja menee paikkaan B ennen kuin hän on käynyt paikassa A? Entä jos hän tappaa henkilön X? Meidän on ennakoitava kaikki vaihtoehdot ja varmistettava, että ne toimivat pelissä."
Säännöt kohdallaan
Alkuperäisten Fallout-pelien ydin oli SPECIAL-roolipelisäännöstö. SPECIAL on lyhenne hahmojen perusominaisuuksista Strenght (voima), Perception (havaintokyky), Endurance (kestävyys), Charisma (karisma), Intelligence (älykkyys), Agility (notkeus) ja Luck (tuuri), jotka vastaavasti heijastuvat taitoihin, kuten tiirikointiin, aseiden käsittelyyn ja suostutteluun. Taitoja täydennetään muutaman kokemustason välein ansaittavilla erikoiskyvyillä sekä hahmonluonnissa valittavilla synnynnäisillä ominaisuuksilla.
Gavin Carter on tyytyväinen siihen, miten hyvin SPECIAL-säännöt ovat istuneet Fallout 3:n reaaliaikaiseen 3D-maailmaan.
"Emme pakota pelaajia mihinkään tiettyyn pelityyliin, joten roolipelaamisen kannalta lopputulos kestää mielestäni hyvin vertailua alkuperäisen Falloutin kanssa", hän kehuu. "Myönnän silti, että taitoja on jonkin verran vähemmän kuin ennen. Osa hävikistä selittyy sillä, että olemme yhdistelleet toisiaan muistuttavia taitoja yhdeksi, kuten ensi-avun ja lääkinnän kohdalla. Erikoiskykyjen määrä on pysynyt ennallaan, joskin olemme korvanneet osan vanhoista uusilla."
Räiskintäpeliä muistuttavat taistelut perustuvat nekin SPECIAL-sääntöihin. Korkea asetaito parantaa aseen osumatarkkuutta ja tulivoimaisuutta. Samaan aikaan aseet kuluvat käytössä. Heikkoon kuntoon päässeen aseen tulinopeus hiipuu ja se on altis toimintahäiriöille.
Vihollista voi tähdätä käteen tai jalkaan, jolloin osumalla on välitön vaikutus toimintakykyyn ja nopeuteen. Tarkimmat laukaukset ammutaan pelikellon pysäyttävässä VATS-tähtäysmoodissa, jonka lopputulos on lähes aina ylenpalttisen väkivaltainen. "En ole vieläkään kyllästynyt räjähtäviin mutantinpäihin", Carter myhäilee.
Ilahduttavaa kyllä, bethesdalaiset eivät ole unohtaneet Falloutin maailmaan olennaisesti kuuluvia post-apokalyptisia nuijamiehiä. "Lyömäaseet ovat ehdottomasti mukana, joskin selviytymisstrategiana ne ovat varmasti tuliaseita haastavampia", Carter tokaisee.
Lyömäaseilla on etunsa, sillä ammukset eivät kasva puissa. "Ihan perustason ampumatarvikkeita löytää melko helposti kuolleilta vihollisilta ja asekätköistä, sillä emme sentään halua jättää pelaajia pulaan. Suurimpien tykkien ja energia-aseiden kohdalla joutuu luultavasti jo kääntymään niiden ammuksiin erikoistuneen kauppiaan puoleen."
Valinnanvaraa ainakin riittää, sillä Fallout 3:een on luvassa puolensataa erilaista asetta.
Sympatiaa PC-miehille
Toisin kuin edeltäjänsä, Fallout 3 ilmestyy PC:n lisäksi PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle. Edes Gavin Carter ei lähde kiistämään juopaa, joka on muodostunut alati monimutkaisempia pelejä vaativien parkkiintuneiden PC-miesten ja astetta kevyempään kamaan tottuneiden konsolipelaajien välille.
"Pelimarkkinat ovat tällä hetkellä todella konsoliorientoituneita, joten ymmärrän kyllä PC-väen yskän", Carter aloittaa. "Olen silti sitä mieltä, että PC-leirissä on taipumusta turhan taantumuksellisiin asenteisiin konsolipelaamista kohtaan. Hyvä peli on hyvä peli riippumatta siitä, mille alustalle se on suunniteltu."
Puolen vuoden päästä selviää, kuinka hyvin Fallout 3 täyttää hyvän pelin merkit.
Tuomas Honkala
Laskeumaa parhaimmillaan
Ensimmäinen Fallout oli Fallout 3:n päätuottajalle Gavin Carterille unohtumaton kokemus.
"Ensimmäisen Falloutin paras kohta oli varmasti jo se, kun näin pelin alkujuonnon ensimmäistä kertaa. Siitä saattoi välittömästi aistia, että käsillä oli peli, jollaista ei ole ennen nähty. Varsinaisista pelitapahtumista muistelen vieläkin taisteluani pelin pääpahista Mestaria vastaan, jonka kukistin vasta 20. yrittämällä. Mestari onnistui silti rampauttamaan molemmat jalkani, joten en voinut paeta räjähtämäisillään olevan ydinpommin luota. Oli kuin Mestari olisi sittenkin saanut viimeisen naurun!"
PC, PS3, Xbox 360
Tulossa
syksyllä
Fallout 3
