fallout3.bethsoft.com
Fallout 3 on rankka ja väkivaltainen toimintaroolipeli ydintuhon jälkeisessä maailmassa – sysimustaa huumoria unohtamatta.
Sota... Sota ei muutu. Ihminen on toteuttanut väkivaltaista luontoaan siitä lähtien, kun esi-isämme oivalsivat terävän kiven ja jousipyssyn voiman. Olemme vuodattaneet verta kaiken mahdollisen nimissä. Väkivaltaan meitä motivoi milloin uskonto, milloin oikeudentunto, milloin psykoottinen raivo.
Vuosituhansia jatkunut aseellisen konfliktin perinne katkeaa vuonna 2077. Tuhoisa perusluonteemme suistaa maailman ydintuhon jälkeiseen pimeyteen. Toisin kuin jotkut ennustivat, ydinpommit eivät päättäneet olemassaoloamme. Apokalypsi oli pelkkä esipuhe seuraavalle luvulle väkivaltaisessa historiassamme. Ihminen onnistui tuhoamaan maailman, mutta sota… Sota ei muutu.
Ydintuhon jälkeisestä maailmasta kertova Fallout sen sijaan muuttuu ja paljon.
Roolipelaajat viimeisellä rannalla
Falloutin kaksi ensimmäistä osaa ovat PC-pelaamisen palvotuimpia roolipeliklassikoita. Ne voittivat roolipeliharrastajien sydämet mustalla huumorilla, siekailemattomalla väkivallalla ja vakuuttavalla maailmanlopun miljööllä. Mitään kansojen syvien rivien suosikkia Falloutista ei tullut, sillä pelin rujoa maailmaa kuvattiin lähes yhtä rujolla grafiikalla. Synkkä aihepiiri ja 1990-luvun roolipeleille ominainen konstikas käyttöliittymä eivät nekään auttaneet asiaa.
Fallout 3 muuttaa kaiken. Kehitysvastuun itselleen kaapannut Bethesda Softworks soveltaa jatko-osaan Elder Scrolls IV: Oblivionista tuttua hittikaavaa. Se tarkoittaa, että nukkekodeissa asuvat pikkuiset pikseliukot ja vuoropohjainen taistelusysteemi saavat väistyä kolmiulotteisen pelimaailman ja suoraviivaisemman toiminnan tieltä.
Vaikka peikot ovat vaihtuneet ydinsäteilyn saastuttamiin mutantteihin ja jousipyssyt metsästyskivääreihin, Fallout 3 on selkeästi läheistä sukua Oblivionille. Liiankin läheistä, ajattelevat piinkovat Fallout-fanit. Jotain arvokasta on vaarassa särkyä, kun Bethesda Softworks yrittää modernisoida ja popularisoida vanhaa kulttipeliä. Vanhojen Fallout-fanien huoli istuu syvässä, vaikka Bethesdan väki vakuuttelee, että samoja faneja istuu tekijätiimissäkin.
Pelit-lehden silmissä tekijät ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan, joten annetaan bethesdalaisia edustavan Pete Hinesin selittää.
Bethesdalle tärkeintä on immersio eli pelaajan uppoutuminen pelimaailmaan. Jos immersio uupuu, pelikokemus jää irralliseksi ja etäiseksi. Immersiota huokuvan eläväisen pelimaailman vastakohta on staattinen pelikulissi, jossa mitään ei tapahdu.
Pete Hinesin mukaan alkuperäisen Falloutin hienoimpia ideoita oli, että sen päähenkilö oli elänyt koko elämänsä väestönsuojassa. Suojattuun elämään tottunut päähenkilö astui täytenä ummikkona ydintuhon jälkeiseen raadolliseen maailmaan. Sama teema toistuu Fallout 3:ssa, mutta vielä korostuneempana, sillä alussa väestönsuoja on ainoa paikka, jonka tiedät. Yhdysvaltain itärannikolla sijaitseva Suojakammio 101 on taannut asukkailleen turvallista elämää maan alla kahdensadan vuoden ajan. Ulkomaailma on käytännöllisesti katsoen lakannut olemasta kammion asukkaille. "Synnymme kammiossa ja kuolemme kammiossa", kuuluu yhteisön synkkä motto.
"Fallout 3 alkaa, kun synnyt", Pete Hines kuvailee. "Syntymän jälkeen peli kelaa lapsuutesi ja nuoruutesi keskeisiin käänteisiin. Samalla kun pelaat lapsuuttasi, määrittelet pelihahmosi ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä."
Hahmon ulkonäkö selviää jo synnytyksessä, kun tohtorit vilkaisevat geeniprojektoriin. Projektorin ruudulla voi väännellä omia kasvonpiirteitä mielin määrin. Sen jälkeen voi vain todeta, että tuollaiselta näytän aikuisena.
Syntymän jälkeen peli harppaa kaksi vuotta eteenpäin, jolloin saat isältäsi syntymäpäivälahjaksi kuvakirjan. Kirjan sivuilta pääset jakamaan 35 pistettä seitsemään tärkeimpään ominaisuuteesi eli voimaan, huomiokykyyn, kestävyyteen, karismaan, älykkyyteen, notkeuteen ja onneen. Valinnat ovat ratkaisevia, sillä ominaisuuksiin jää vain yhden pisteen verran kasvuvaraa.
Kymmenvuotissyntymäpäivät ovat elämäsi seuraava ratkaiseva hetki. Silloin saat isältäsi lahjaksi ilmakiväärin ja opit ampumaan. Kuusitoistavuotiaana joudut ammatinvalintakokeeseen. Koevastauksesi määrittävät hahmosi taidot.
"Syntymäpäivien ja kokeiden lomassa voit suorittaa erilaisia tehtäviä väestönsuojassa", Hines kertoo. Sitten hän siirtyy väestönsuojassa hieman syrjäisemmälle käytävälle ja löytää fiftarijengin piirittämän naisparan. Nainen on pulassa, mutta jos menet väliin, fiftarit saattavat tehdä elämästäsi tukalaa. "Tekosi heijastuvat karmamittariisi ja vaikuttavat siihen, miten eri ihmiset ja ihmisryhmät suhtautuvat sinuun."
Vaikka karma seuraa kaikkialle, pelaajan hyvä tai huono maine harvoin kiirii kovin kauas paikallisesta yhteisöstä. Oblivionin globaaleja etsintäkuulutuksia ei siis nähdä Fallout 3:ssa.
Väestönsuojan tapahtumat nytkähtävät eteenpäin, kun päähenkilön isä katoaa. Hän on Suojakammio 101:n tärkein tiedemies ja kadonnut jälkeäkään jättämättä. Suojakammio 101:n johtaja ei ilahdu kammioyhteisön harmoniaa järkyttävästä katoamistempusta ja syyttää sinua avunannosta. Asemasi väestönsuojassa muuttuu niin tukalaksi, että päätät itsekin vaihtaa maisemaa. Kenties salaperäisestä ulkomaailmasta löytyy myös vastaus siihen, mitä isällesi oikein tapahtui?
Metrien paksuisella teräsportilla teljetystä väestönsuojasta pakeneminen on helpommin sanottu kuin tehty. "Et voi vain marssia ulos bunkkerista, sinun on ensin selvitettävä millä keinoin isäsi onnistui pakenemaan", kertoo Hines.
Kammion ulkopuolella avautuu Washington D.C. ympäristöineen. Yhdysvaltain raunioitunut pääkaupunki on pelin keskeisin tapahtumapaikka ja taistelunäyttämö, jossa supermutantit ja ihmiskunnan teknologista perintöä vaaliva Teräksen Veljeskunta ottavat yhteen. Kaupungin ulkopuolelta löytyy säteilyn runtelemaa ruskeanharmaata joutomaata, hajanaista ihmisasutusta ja hylättyjä huoltoasemia. Ihmetyksen aiheita riittää: räjähtämättömän ydinpommin ympärille rakennetussa hökkelikylässä uskotaan jumalaiseen johdatukseen ja kulahtaneessa tienvarsiostarissa järjestetään barbaarisia orjamarkkinoita. "Siinä missä Oblivionissa oli tuuheita metsiä, Fallout 3:ssa meillä on yksityiskohtaisia raunioita", Hines kommentoi.
Toisin kuin Oblivionissa, jossa vihollisten vaikeustaso säädettiin pelihahmon kokemustason mukaan, Fallout 3:ssa voi törmätä ylivoimaisen vaarallisiin paikkoihin. Supermutantteja kuhiseva Washington D.C.:n keskusta kannattaa ensi alkuun kiertää kaukaa.
Ydintuhon jälkeinen maailma on vaarallinen paikka, joten Fallout 3:ssa taistellaan paljon. Päällisin puolin touhu muistuttaa tavallista ampumapeliä – tähtää ja ammu. Vaikutelma on kuitenkin pettävä, sillä taistelu ei perustu niinkään paljon omaan reaktionopeuteen ja sorminäppäryyteen kuin pelihahmon taistelutaitoihin ja ruumiinominaisuuksiin. Jos hahmon ampumataito on huono ja tussari hajoamispisteessä, ladon seinäänkin joutuu tähtäämään huolella.
Taistelusysteemin mullistavin piirre on VATS eli Vault-techin Avustettu TähtäysSysteemi. VATS pysäyttää pelikellon ja mahdollistaa vihollisten ruumiinosiin tähdätyt laukaukset. Jalkaosuma hidastaa vihollista, osuma käteen heikentää osumatarkkuutta ja keskivartaloon ampumalla vihollinen saattaa kaatua selälleen. VATS-moodissa voi yrittää jopa vastustajan sokaisemista silmien alueelle tähdätyllä onnenkantamoisella. VATS ilmoittaa osuman todennäköisyyden selkeänä prosenttilukuna. Kun pelikello lähtee taas raksuttamaan, VATS:ssa ketjutetut hyökkäykset näytetään verisenä osumakavalkadina. Fallout-perinteen velvoittamana lopputulema käsittää räjähteleviä päitä, lasersäteiden leikkaamia ruumiinjäseniä ja sen sellaisia.
VATS:n käyttöä rajoitetaan pelihahmon toimintapisteillä. Toiset hyökkäykset kuluttavat enemmän toimintapisteitä kuin toiset, ja kun toimintapisteet on kulutettava loppuun, VATS toimii pelkkänä taukotilana. Pisteet onneksi palautuvat ajan kanssa.
Lapsikin tietää, että tuliaseet ovat postapokalyptisessa maailmassa elinehto: sinulla joko on tuliaseita tai sitten olet niiden käytön kohteena. Fallout 3:ssa aseenkäyttäjä kohtaa dilemman: suurin osa saatavilla olevista aseista on likipitäen romurautaa. Huonokuntoisuus heijastuu aseiden tulinopeuteen ja tarkkuuteen. Paremmat päivät nähneestä kiinalaisesta rynnäkkökivääristä ei saa hyvää yrittämälläkään, mutta sen voi yrittää korjata toisesta aseesta puretuilla varaosilla. Eron kuulee jo äänestä, kun laiska "rat-tat-tat" vaihtuu ryöpsähtävään "ratatatataahan."
Päähenkilön PipBoy 3000 -rannetietokone mittaa paitsi fyysisiä ominaisuuksia ja taitoja, myös säteilyannosta. Säteilyä on lähes mahdotonta välttää, sillä sille voi altistua melkein missä tahansa. Saastunut juomavesi on yksi katalimmista säteilylähteistä. Vettä on juotava, sillä se helpoin tapa parantua vammoista, mutta puhtaan veden löytäminen on kokonaan toinen juttu. "Niin iljettävältä kuin se voi kuulostaakin, vessanpöntöt ovat yksi pelin puhtaimmista vedenlähteistä", Hines vinkkaa.
Jos säteilyannos kipuaa liian korkealle, se heikentää päähenkilön suorituskykyä ja lopulta tappaa pelaajan. Säteilyä voi poistaa elimistöstä lääkkeillä. Säteilyrokotteestakin huhutaan.
Fallout 3:n hahmonkehitys perustuu kokemuspisteisiin ja -tasoihin. Kokemus karttuu sekä jokaisesta tapetusta vihollisesta ja suoritetusta tehtävästä että uusien paikkojen löytämisestä. Tasonnousut palkitaan korotuksilla pelihahmon taitotasoihin. Kaksikymmentä on näillä näkymin korkein saavutettava kokemustaso. Tasokatto ei liene kovin merkittävä rajoite, sillä Pete Hines arvioi pääjuonen kestoksi "vain" kaksikymmentä tuntia. Sivutehtävineen pelattavaa on vielä toinen mokoma.
Mutantteja ja muita vihamielisiä otuksia lukuun ottamatta Fallout 3:n maailma on sangen väljästi kansoitettu. Kylät ovat pieniä ja niissä on selvästi vähemmän asukkaita kuin Oblivionin vastaavissa. Hinesin mukaan kyse on siitä, että Bethesda panostaa tekoälyssä määrän sijaan laatuun. Tarkoituksena on tehdä asukkaiden käytöksestä luonnollisempaa ja ennen kaikkea saada heidät käyttäytymään järkevästi pelaajan silmien edessä. "Sillä kun ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, meneekö joku nukkumaan kahdelta yöllä kaupungissa, jossa pelaaja ei ole edes käynyt", Hines sanoo, viitaten Oblivionin esimerkkiin. "Keskenään hölöttävät tekoälyhahmot eivät enää hoe satunnaisia fraaseja, vaan puhuvat aina jostain, joka liittyy heidän persoonaansa ja elämäntilanteeseensa."
Keskustelut ovat joka tapauksessa tärkeitä, sillä muiden ihmisten jututtaminen on ainoa tapa päästä väestönsuojasta kadonneen isän jäljille. "Kyselykierros kannattaa uudessa paikassa aloittaa aina baarista", neuvoo Hines. "Siellä joku tietää yleensä jotain." Tai tarjoaa tehtävää, kuten räjähtämättömän ydinpommin ympärille rakennetussa Megatonnin kylässä. Baarissa istuva epäilyttävän korrekti herrasmies haluaa, että muukalainen virittää pommin ja räjäyttää kyläpahaisen sen mukana. Joten kumpi olet, hyvä vai paha?
Vuoden päästä se selviää.
