www.farcry2.com
Far Cryssa mies taisteli mutantteja vastaan paratiisisaarella. Kakkososassa edessä on anarkian kourissa kärvistelevä afrikkalainen savanni, ilman mutantteja.
Sittemmin Crysisin kimppuun siirtyneen Crytekin esikoispeli Far Cry on yksi vapaan samoiluräiskinnän onnistuneimpia edustajia. Suorassa putkessa juoksemisen asemesta tulitaisteluita voi vältellä viidakon suojissa hiipimällä, tai viholliset voi kiertää ja yllättää sivustasta. Kakkososalla ei ole enää mitään tekemistä Crytekin kanssa, mutta Ubisoftin oma tiimi hioo originaalin ideoita entistä pitemmälle.
Ympäristö erottaa Far Cry 2:n muista räiskinnöistä: afrikkalaista savannia ei ole vielä kaluttu puhki taistelukenttänä. Alue sopii myös täydellisesti Far Cryn vapaaseen liikkumiseen, ja tästä otetaan viisaasti kaikki ilo irti.
Edeltäjän tavoin juoni ei ole Far Cry 2:n vahva puoli. Sankari saapuu nimeämättömään afrikkalaiseen maahan tehtävänään tappaa kansainvälinen asediileri. Myyjästä yritetään leipoa uhkaava pääpahis, mutta homma jää aikomisen asteelle. Onneksi tällä ei ole suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta, sillä parin illan pelailun perusteella pääosa pelistä näyttäisi kuluvan eri osapuolten antamia sivutehtäviä vääntäessä.
Savannilla kukaan ei kuule huutoasi
Far Cry 2 on periaatteessa hiekkalaatikkopeli, joka on kuvattu ensimmäisestä persoonasta perinteiseen räiskintätyyliin. Hankittuaan ensiapua yllättävästi iskeneeseen malariaansa sankari on vapaa kirmaamaan pitkin metsää ja savannia. Ainakaan ensimmäisten tuntien aikana eteen ei tullut keinotekoisia esteitä, jotka pysäyttäisivät uteliaan tutkimusmatkailijan.
Vapaaseen liikkumiseen sopii hienosti peliin valittu navigointisysteemi: erillisen valikon sijasta suunnistetaan käsipelillä, apuna paperikartta ja GPS. Tämä antaa koko hommaan oman hienon low tech -tunnelmansa. Laajalla alueella liikutaan yleensä autolla, ja lähes minkä tahansa ajokuntoisen kulkuvälineen voi kaapata käyttöönsä. Pikkuvikoja voi korjata itse, joten muutama kolhu ei vielä koidu suosikkimaasturin turmioksi.
Tekemistä riittää, sillä kartta tuntuu olevan täynnä tehtäviä antavia hahmoja. Päämäärät vaihtelevat salamurhista erilaisten varusteiden tuhoamiseen, mutta päämäärään pääsemiseen on yleensä tarjolla ainakin kaksi eri keinoa. Tästä huolehtivat sankarin hankkimat kaverit, jotka soittavat ja ehdottavat tehtäviin omia, usein suoraa hyökkäystä hienovaraisempia vaihtoehtoja.
Tovereista on iloa myös taistelussa, sillä kaverit ilmestyvät välillä auttamaan tiukoissa paikoissa. Ystävät eivät silti ole kuolemattomia aputerminaattoreita, vaan he voivat heittää henkensä siinä missä kuka muu tahansa. Sankari voi itse valita, pelastaako haavoittuneen kaverin vai antaako tälle armonlaukauksen neljävitosella.
Yön pimeänä hetkenä
Taistelut voi hoitaa juuri niin kuin itse haluaa. Rambohyökkäyksen asemasta voi esimerkiksi aseistautua vaimennetulla konepistoolilla ja hiipiä vihollisten selustaan korkean nurmikon suojissa. Tai sitten leiriä voi pippuroida viereiseltä kukkulalta kevyellä kranaatinheittimellä. Vaihtoehtoja on paljon ja ympäristön tarkkailu kiikarilla on tärkeää ennen toimintaan ryntäämistä.
Lisämakua kokonaisuuteen tuovat vuorokaudenajat, sillä yön pimeydessä viholliset eivät näe yhtä hyvin kuin päivällä. Aikaa voi vaihtaa haluamakseen ottamalla tirsat jossain alueen monista piilopirteistä. Vastustajien tekoäly tuntuu onnistuneelta, ja sissit kiertävät paikoilleen kykkimään jääneen sankarin sivustaan ja heittelevät kranaatteja.
Komeat työkalut viimeistelevät taistelun hienosti. Olen harvoin kuullut yhtä munakkaita aseääniä, jotka suorastaan iskevät joka laukauksella palleaan. Välillä olin varma, että naapuri soittaa kohta poliisin, mutta eivät ne olisi uskaltaneet kuitenkaan tulla sisään. Aseet ovat mukavan realistisia, ja tarkka tähtäys onnistuu oikeaoppisesti vain rautatähtäimen läpi.
Kakku on kaunis myös päältä, sillä Xbox 360:lla kokeilemani Far Cry 2 on yksi komeimmista räiskinnöistä koskaan. Upea ympäristö on viimeistelty pieniä yksityiskohtia myöten ja hämmästyttävästi pienempiä puita pystyi metsuroimaan rynnärin sarjoilla myös konsoliversiossa. Aivan Crysisin vapaan tuhoamisen tasolle ei päästä, mutta kk-tulessa katkeilevat oksat luovat riittävästi tunnelmaa.
Kaiken erinomaisuuden keskellä yksi asia tökki ohimoon todella pahasti: tallentaa voi vain ennalta määrätyissä piilopirteissä. Tilanne ei tallennu automaattisesti edes tehtäväpäämäärien suorittamisen jälkeen, mikä aiheuttaa välillä äärimmäistä turhautumista. Ei ole mukavaa kuolla vihollispartioon matkalla tallennuspisteelle, kun on juuri ikenet veressä selvinnyt hankalasta tehtävästä. Toivottavasti vapaa tallennus onnistuu edes PC:llä.
Muuten Far Cry 2 vaikuttaa juuri niin hyvältä kuin uskalsi ensimmäisten tietojen perusteella toivoa.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 3.11.2008.
