Japanissa jo maaliskuussa ilmestynyt Final Fantasy XII on yksi PS2:n odotetuimpia pelejä. Legendaarisen rooliseikkailusarjan kahdettatoista osaa taottiin SquareEnixin roolipelipajassa viisi vuotta ja peli nappasi lupaavasti ensimmäisenä Final Fantasy- ja PS2-pelinä täydet pisteet japanilaisten peliraamatussa, Weekly Famitsussa.
Final Fantasy XII vie pelaajan Ivalicen eeppiseen, sotien repimään maailmaan. Rosarian kuningaskuntaa vastaan sotaa käyvä mahtava Archadian imperiumi tekee yllättäen invaasion pieneen Dalmascan naapurivaltioon, missä se saa vastaansa sinnikkään vastarintaliikkeen.
Seikkailun pääosassa on yx dude Vaan, dalmascalainen 17-vuotias nuorukainen, joka on menettänyt veljensä taistelussa imperiumia vastaan. Liittyessään vastarintaliikkeeseen Vaan törmää kauniiseen prinsessa Asheen ja yhdessä kaksikko ajautuu pitkälle matkalle selvittämään syitä Archadian tekemään invaasioon.
Uudet tuulet
Ensi kertaa sarjan historiassa Final Fantasy XII:n tekoprosessia ei johtanut sarjan luoja, Hironobu Sakaguchi, vaan keulahahmona toimi Vagrant Storysta tunnettu Yasumi Matsuno. Matsunon vaikutus näkyy selkeimmin rankasti uudistuneessa pelimekaniikassa. Sakaguchi lähti SquareEnixiltä ja perusti uuden Mistwalker-tiimin.
Uudistunut taistelusysteemi vie taistelua entistä toiminnallisempaan suuntaan. Taistelut tapahtuvat samalla ruudulla kuin muukin peli, joten pelirytmiä rikkovaa lataustaukoa mättämisen ja muun pelaamisen välissä ei ole. Hahmot eivät taistele tönkösti rivissä, vaan pystyvät liikkumaan vapaasti yhteenoton tiimellyksessä.
Ahkeran valikoiden selaamisen sijaan Final Fantasy XII:ssa taistellaan systeemillä, jossa pelaaja kontrolloi yhtä hahmoa ja määrää muut hutkimaan tekoälyn ohjaamina halutun taktiikan mukaan. Kullakin hahmolla on erilaisia taistelutaktiikoita, joita opitaan kokemuksen karttuessa lisää.
Yhden hahmon voi määrätä esimerkiksi automaattisesti parantamaan ystäviään, kun näiden elinvoimasta on kulunut puolet, ja toisen hahmon voi usuttaa hyökkäilemään sokeasti vihollisten kimppuun. Sekä hahmojen että vihollisten tekoälyyn on panostettu edellisosia enemmän.
Maailman kaunein maailma
Tapetuista hirviöistä saa perinteisten kokemuspisteiden lisäksi lisenssipisteitä, jotka ovat yksi Final Fantasy XII:n uutuuksista. Ennen kuin hahmo voi käyttää tiettyä asetta, loitsua, summon-olentoa tai erikoistaitoa, hänen on ensin saatava siihen vaadittava lisenssi lisenssipisteitä keräämällä.
Hankitut lisenssit pelaaja asettelee hahmojen shakkilautaa muistuttaville taitoruudukoille ja avaa käyttöön haluttuja taitoja, kuten vaikkapa kyvyn tuholoitsuihin tai taidon käyttää jousiaseita. Näin jokaisesta hahmosta voi kiitettävän vapaasti ja tarkasti muokata halutunlaisen taistelijan.
Visuaalisesti Final Fantasy XII on huikaisevan kaunis. Valtavien, elämää kuhisevien kaupunkien arkkitehtuurit lumoavat mielikuvituksellisuudellaan ja kaupunkien ulkopuolella horisonttiin asti piirtyvät maisemat hehkuvat kauniin värikylläisinä. Metsiä ja laaksoja voi tutkia ja ihailla jalkapatikassa tai vaikkapa kaupungista vuokratun Chocobon selässä.
Final Fantasy XII:n pelimaailma on kolmiulotteinen, aivan kuten Final Fantasy XI:ssä. Kameraa voi käännellä vapaasti, ja sarjan riippakivestä, tyhjästä puhkeavista satunnaistaisteluista, on vihdoin päästy eroon. Viholliset bongaa ruudulla jo kaukaa, joten kärhämät voi helposti kiertää.
Uskottavuutta luovana yksityiskohtana Ivalicen luontoa asuttavat monenlaiset mielikuvitukselliset otukset. Jotkut lajit ovat kesyjä, eivätkä hyökkää kuin uhattuna, jotkut lajit säntäävät kimppuun pelkän hajujäljen saatuaan. Erämaita kolutessaan pelaaja voi törmätä myös keskenään taisteleviin hirviöihin.
Final Fantasy XII vaikuttaisi kaikin puolin napakymppiin osuneelta rooliseikkailulta, joten fanit voivat jo alkaa hieroa syyhyäviä kämmenpohjiaan. Hieronta-aika voi vain olla pitkä, sillä Amerikassa Final Fantasy XII ilmestyy syksyllä ja euroaikataulua voi jokainen vain arvailla.
