lucasarts.com/games/fracture
Messujen suurinta pettymystä nimetessä nousee ensimmäisenä mieleen LucasArtsin Fracture. Suurella metelillä esitelty scifi-räiskintäpeli lupaa paljon: runtele taistelutanner uuteen uskoon nerokkailla teknoaseilla, jotka jättävät jälkeensä ammottavia kraatereita.
Fracture on elävä todiste siitä, kuinka loistava perusidea pilataan puolitiehen jäävällä toteutuksella. Tulevaisuuden sotilas voi toden totta tuhota maastoa aseillaan, mutta auta armias, jos nämä tuomiopäivän tussarit kohdistaa lähimpään rakennukseen. Sama ase, joka sulattaa ammottavan aukon vaikka peruskallioon, ei edes naarmuta 2100-luvun uudisrakennuksen pintaa. Tuhoutumattomat rakennukset tuhoutuvassa ympäristössä eivät pelkästään ärsytä, vaan romuttavat kaiken illuusion huipputeknisten aseiden järisyttävästä tulivoimasta. Ilmatorjuntatykkejä suojelevasta bunkkerista saattoi sentään ampua seinän auki, mutta vain ennalta määrätystä kohdasta, kuten missä tahansa räiskintäpelissä.
Maastotuhoissakin Fracture jättää toivomisen varaa, sillä jäljet eivät ole millään muotoa realistisen näköisiä. Maasto painuu ja kohoilee eri aseiden vaikutuksista kuin pähkähullun professorin lenkumi. Vaikka Fracturen pelimekaniikka on omalla tavallaan innovatiivista, uuden teknologian ryöstöviljely ällöttää, kun jo pelkällä perusrynkyllä ampuu kalliota kuhmuille. Liika on liikaa.
Kitinästäni huolimatta Fracturessa on myös hyviä ideoita. Juoniasetelma kutkuttaa, sillä vuonna 2161 napajäätiköiden sulaminen on jakanut Yhdysvallat suurtulvissa kahtia. Läntinen Amerikka on liittoutunut Aasian kanssa geeniperimää peukaloivaksi Tyynenmeren Tasavallaksi, itärannikon nojatessa kybernetiikkaan ja Euroopan kanssa solmittuun Atlanttiseen Allianssiin. Eettinen ja sotilaallinen yhteentörmäys idän ja lännen välillä on väistämätön.
Yhdysvallat on luonnonmullistusten jäljiltä täynnä kiehtovia tapahtumapaikkoja. Autiomaaksi kuivunut San Franciscon lahti hätkähdyttää. Tyhjän päälle kohoava Golden Gate on lohduton monumentti täydelliselle ekokatastrofille.
