www.halowars.com
Tiesitkö, että Halon piti alun perin olla strategiapeli? Halo Warsin myötä se myös on sitä.
Planeetta Harvest riutuu vuosia jatkuneiden kiertoratapommitusten jäljiltä ydintalven kourissa. Planeetta on asuinkelvoton, mutta silti ihmiskuntaa vihaava muukalaisliittouma Covenant haluaa sieltä jotain. Se on UNSC:n sotahaukoille riittävä syy jatkaa jääräpäistä vastarintaa. Kaikki on yhden kortin varassa, kun sotalaiva Spirit of Fire lähettää iskuosastonsa raivaamaan uutta sillanpääasemaa Harvestin pinnalle.
Kuten jokainen Halonsa pelannut tietää, spartalainen soturi on yhden miehen armeija. Ylentäkää minut kenraaliksi, sillä minun joukoissani spartalaisia on kolme. Heillä on neuroimplantit ja ilmatorjuntakonekiväärit, ja he ovat valmiita potkimaan Harvestille tunkeutuneiden Covenant-muukalaisten persettä. Toivottavasti satsaus spartalaisiin kannatti, sillä olisin samalla rahalla voinut rakentaa joukkueellisen Scorpion-tankkeja!
Halo Wars on sotaleikkiä joukoilla, jotka jokainen Halo-fani tuntee läpikotaisin. Spartalaiset ovat jalkaväkeä par excellencé. Ketterät Warthog-maasturit ovat tiedusteluajoneuvoja, joilla on hampaat. Raskaat Scorpion-tankit vetävät Covenantin panssareita dunkkuun ainakin siihen asti, kunnes muukalaispeijoonit saavat ensimmäisen Scarabinsa valmiiksi. Kun elämää suurempi hämähäkkirobotti saapuu kuolemansäteineen areenalle, on aika siirtyä taktikoinnista panikointiin.
Vaikka Bungien tekijämiehet eivät olekaan asialla, niin kyllä Halo Warsin Haloksi tunnistaa.
Pahoja aavistuksia
Kirjahyllyssäni kököttää Master Chiefin kypärä, Halo-pokkareita, -musiikkilevyjä, -toimintanukkeja, -vaatteita, -laukku ja UNSC:n kenttäpullo. Faniudesta huolimatta minun on tunnustettava, että olen hautonut syvää epäluuloa Halo Warsia kohtaan. Halusin lisää Master Chiefin seikkailuja, enkä mitään taivasperspektiiviin vinksautettua toimintapeliä!
Halo Wars yrittää kovasti miellyttää. Sen käyttöliittymä on alusta pitäen suunniteltu padin ehdoilla, joten joukkojen siirtely on niin sujuvaa kuin voi kuvitella. Homma pysyy lapasessa jo senkin takia, ettei Halo Wars edes yritä mitään sellaista, mihin konsolipadin rahkeet eivät riittäisi. Mikromanagerointi pysyy minimissä, sillä tukikohdat rakennetaan pieniksi eikä joukko-osastojakaan voi tuottaa rajattomasti.
Komentaminen on simppeliä. Joukot valitaan yksitellen A:lla tai kaikki kerralla -tyyliin olkapäänapeilla. Joukot käsketään liikkeelle tai hyökkäykseen X:llä ja erikoiskyvyt aktivoidaan Y:llä. Lähes kaikilla yksiköillä on oma erikoiskykynsä, esimerkiksi Warthogilla voi rysäyttää jalkaväen päälle ja spartalaisen käskeä kaappaamaan vihollisen ajoneuvon.
Perustason rähinässä riittää, että keskittää kaikkien joukkojen tulen vihollisen vaarallisimpaan yksikköön. Tiukassa paikassa käskyjen on oltava tarkempia, esimerkiksi spartalaisen on turha osallistua Wraith-tankin kaatajaisiin, jos ympärillä pyörii kymmenen Covenant-eliittiä voimamiekat tanassa. Kaikkein suurimmissa yhteenotoissa taktikointi on lähinnä toiveajattelua, sillä kaaos paisuu äkkiä hallitsemattomaksi. Lopputulos riippuu enemmän oman armeijan koostumuksesta kuin etevästä komentamisesta.
Halo Warsissa on siedettävä jonkin verran suurpiirteisyyttä, sillä sujuva pelaaminen perustuu pikemminkin vauhdikkaisiin massahyökkäyksiin kuin yksitellen valikoituihin erikoisosastoihin. Muodostelmat eivät ole kovin kauniita, mutta ainakin sekalainen seurakunta liikkuu hitaimman yksikön tahdissa. Jos seasta pitää valita jokin tietty yksikkötyyppi, esimerkiksi Scorpion-tankit, se onnistuu oikealla liipaisimella.
Hädän hetkellä Spirit of Firelta voi kutsua tulitukea. Taivaalta losahtava staasipommi lamauttaa ajoneuvoja ja MAC-massalingon laukaus tuhoaa niitä. Iskut ovat harvinaista herkkua, sillä aseiden latausajat ovat pitkiä.
Tukikohta paikallaan
Halo Wars ei ole rakennusmiehen peli, sillä tukikohdat ovat pelkkä joukkojen tuottamiseen vaadittava välttämätön paha. Tukikohta syntyy alusta loppuun pakettiratkaisuna, jossa tuotantorakennukset ovat käytännössä pelkkiä päämajaan kytkettäviä lisäsiipiä. Rakennukset nousevat ennalta määrätyille tonteille, jotka ympäröivät tiiviisti päämajaa. Koska tontteja on vain kymmenkunta, tukikohta on äkkiä rakennettu täyteen. Kokonaisuuden voi viimeistellä alueellista koskemattomuutta valvovilla tykkitorneilla.
Rakennelmista tärkein on tukikohdan tarvikelähetykset vastaanottava logistiikkakeskus (supply pad). Tarvikkeita virtaa sisään sitä nopeammin, mitä useampi logistiikkakeskus tukikohtaan on kytketty. Koska kaikenlainen tuotanto maksaa ja tarvikkeet ovat yhtä kuin rahaa, on melkoinen houkutus rakentaa tontit täyteen varastoja. Muut rakennelmat liittyvät tavalla tai toisella yksiköiden tuotantoon: kasarmista pukkaa jalkaväkeä, ajoneuvotehtaasta raskaampaa kalustoa ja lentotukikohdasta ilmavoimia. Yksiköt tuotetaan näppärästä piirakkavalikosta, joka avautuu sopivaa rakennelmaa klikkaamalla.
Voimalat määrittävät tukikohdan teknologian tason. Yhden voimalan tukikohta tuottaa pelkkää halpaa tykinruokaa, kolmen voimalan tukikohta jo melkein kaikkea mahdollista. Sitä mukaa kun uusia yksikkötyyppejä vapautuu tuotantoon, niille voi kehittää uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi tavallista jääkäriryhmää voi vahvistaa ylimääräisellä taistelijalla, sitten singoilla ja lopulta lääkintämiehellä. Tutkimustyö huipentuu avaruudesta ammuttaviin ODST-erikoisjääkäreihin, jotka iskeytyvät taistelukentälle kuin tulikivenkatkuinen meteorimyrsky. Näky vetää suupielet hymyyn.
Koska operaatiota tukee vain sota-alus Spirit of Fire, sodassa on pärjättävä melko rajallisella iskuosastolla. Armeijan ehdoton yläraja on 30 yksikköä. Käytännössä siihen päästään ainoastaan jääkäriryhmiin panostamalla, ajoneuvojen kera katto tulee vastaan aikaisemmin. Covenantin puolella yksiköitä voi olla jopa 50, mikä korostaa hyvin osapuolten välillä vallitsevaa joukkojen epäsymmetriaa. Määräylivoiman edessä UNSC:n urhojen on vain luotettava kovuuteensa.
Mestarikokki kadoksissa
Halo Warsin ennakkoversio käsitti kampanjan kolme ensimmäistä tehtävää. Niistä yhdessä päästiin kunnolla tukikohdan rakentamisen makuun, muissa tehtävissä taisteluun astuttiin kuin valmiiksi katettuun pöytään. Tosiaikastrategiapeliä on ilmeisesti mahdoton tehdä ilman pakkopullamaista suojelukeikkaa, eikä sellaiselta vältytä edes Halo Warsissa. Onneksi suojelu hoidetaan tyylillä, sillä UNSC lähettää hätiin oman versionsa legendaarisesta mammuttitankista.
Covenant taisteli kampanjatehtävissä masentavan passiivisesti. Käytännössä omalla reviirillä sai puuhailla kaikessa rauhassa, ilman todellista vastahyökkäyksen pelkoa. Skirmish-tehtävät antoivat sentään osviittaa aktiivisemmasta tekoälystä, joka ei jäänyt katselemaan sivusta, kun minä nyhjäsin tukikohdassani. Toivottavasti samaa meininkiä nähdään myös kampanjan puolella. Halo Warsissa ei ole omaa kampanjaa Covenantille, mutta muukalaiset ovat pelattavissa skirmishissä ja moninpelissä. Covenantin pelilogiikka tuntui ilahduttavan erilaiselta.
Halo Wars sijoittuu Halo-trilogian menneisyyteen, mikä tarkoittaa, ettei mukana ole sen enempää Master Chiefiä kuin muitakaan tunnistettavia hahmoja. Suoraan sanottuna kampanjan avaus ei oikein onnistunut myymään minulle tarinaa. Miksi planeetta Harvest on niin tärkeä ja miksi minun pitäisi välittää siitä, mitä Covenant sieltä tonkii? Pikkulinnut laulavat, että eräs hiivamielinen elämänmuoto astuu myöhemmin kuvioon, joten ehkä siitä saadaan juonen kaipaama piristysruiske.
Onko minulla varauksia yksinpelikampanjaa kohtaan? Kyllä. Inhosinko Halo Warsia? En. Päinvastoin, peli vaikutti oikein hauskalta. Halon paukut riittävät kevyen kaliiberin tosiaikanaksun tarpeisiin enemmän kuin hyvin. Ei ole epäilystäkään, etteikö Halo Wars sijoittuisi samaan maailmaan kuin esikuvansa.
Valitettavasti Halo Wars jää tekijätiiminsä joutsenlauluksi. Microsoft aikoo sulkea Ensemble Studiosin heti, kun peli saadaan valmiiksi. Työinnon luulisi uivan pohjamudissa, mutta pelisuunnittelija Graeme Devine vakuuttaa muuta: "Onhan se syvältä, mutta totuus on, että tällä alalla on tasan niin hyvä kuin viimeisin julkaistu peli. Aiomme siis tehdä Halo Warsista niin hyvän kuin osaamme."
