Artikkeli on luettavissa Pelit.fi:ssä 8.1.2009.
www.l4d.com
Herään kolinaan. Ovella koputteleva naapuri halusi sokerin sijasta aivoja. Annoin hauleja. Seuraavaksi täytyy enää päästä pois kuolleiden valtaamasta kaupungista.
Nikoa lainatakseni: "Mitä muuta tarvitaan kuin zombeja ja konetuliaseita?" Valvella ollaan samaa mieltä, sillä Source-moottorilla väännetty Left 4 Dead on ensimmäinen vakavasti otettava räiskintäpeli zombi-maailmanlopusta. Kuulostaa uskomattomalta, sillä zombithan ovat joka kauhupelin perustauhkaa, oikeita pertti perushirviöitä. Mutta kunnollinen Romero-henkinen selviytymistaistelu on tähän asti puuttunut.
Peli pukkasi ulos ikävästi samaan aikaan lehden painodeadlinen kanssa, onneksi sitä ehti sentään yhden aamuyöllisen maistelemaan.
Nelikko vastaan kaupunki
Homman idea on suoraan klassisesta zombileffasta: epämääräinen joukko selviytyjiä yrittää ulos epäkuolleiden täyttämästä miljoonakaupungista. Matkan varrella räjähtelee paljon päitä ja kaikki käsien ulottuville saatavat tuliaseet kelpaavat itsepuolustusvälineiksi. Teknisesti vastustajat eivät ole zombeja, vaan viruksen muuttamia ihmisiä, mutta unohdetaan se.
Nokkela nimi tulee pelaajamäärästä: sekä ihmisiä että zombeja voi samaan aikaan pelata neljä henkeä per puoli. Jos kaikille paikoille ei löydy ihmisiä, osaa tietokone kontrolloida yli jääneitä hahmoja. Versus-pelissä tiimit ohjaavat vuorotellen eloonjääneitä ja jotain neljästä erikoiszombista: nopeaa hunteria, vihollisen kielellään luokseen vetävää smokeria, hulkmaisen voimakasta tankkia tai peruszombeja houkuttelevaksi limapilveksi räjähtävää boomeria. Zombityyppi arvotaan, samoin kuin se kenestä silloin tällöin tulee pelottava tankki.
Ensimmäisen lyhyen yksinpelisession perusteella en ollut lainkaan vakuuttunut Left 4 Deadin ennustetusta nerokkuudesta. Odotin varovaisesti etenevää selviytymiskauhua, sain 28 päivää myöhemmin -tyylisiä pikajuoksijazombeja, jotka kuolevat pelkästä jalkaosumasta. Harvinaisemmat superzombit tuntuivat myös todella huonolta idealta.
Säädettyäni oman pääni oikealle aaltopituudelle epäkuolleiden mättäminen alkoi maistua koko ajan paremmalta. Left 4 Deadin zombit saattavat kuolla helposti, mutta niitä on paljon. Ja ne todellakin juoksevat lujaa kohteen havaittuaan. Välillä silmille syöksyy kerralla kymmenittäin kirkuvia ruumiita ja tunnelma on silkkaa pakokauhua. Kun peli varoittaa ärsyttämästä kadulla lojuvan auton varashälytintä, kannattaa vinkki ottaa vakavasti. "Mitä ihmeellistä tästä muka voi tapahtua?" -tutkielman jälkeen keräilin leukaani lattialta, kun paikalle syöksyi joka suunnasta aivan tajuton lössi zombeja.
Left 4 Deadissa on viisaasti haettu leffamaista tunnelmaa. Täydessä versiossa on neljä elokuviksi kutsuttua erillistä kampanjaa, joissa jokaisessa on viisi kenttää. Graafisesti voisin nipottaa Sourcen olevan jo eilispäivän tekniikkaa, mutta hienolla valaistuksella ja säädettävissä olevalla film grainilla kokonaisuudesta kuoriutuu splatter-leffahenkeä sopivasti huokuva viihdepaketti. Lisäetuna kevyempi moottori pyörii vanhemmallakin koneella niin hyvin, että ruudulle voidaan huoletta heittää massiivisia zombilaumoja.
Yksi kaikkien puolesta
Leffat voi pelata läpi yksin omissa oloissaan, jolloin AI Director muokkailee pelikokemusta lennossa. Todellinen koukku on neljän selviytyjän yhteispeli joko tietokonetta tai neljää ihmisten ohjaamaa zombia vastaan. Illan pelaamisen perusteella kokemus on hyvässä porukassa todella mahtava, apinajengissä koko homma luhistuu käsiin kaikkien sooloillessa omiaan ja ampuessa kavereita selkään. Tässä pelissä jos missään ryhmätyö on pakollista, etenkin perusvaikeustasolta ylöspäin mentäessä. Ramboista tulee nopeasti einesruokaa paikalliselle uusfaunalle, varsinkin jos zombeja ohjaa ihmisäly.
Steamin äänikommunikaatio toimii heittämällä, mutta sitä ei välttämättä tarvita, kiitos erinomaisen komentopyörän. Siitä voi nopeasti valita tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan heiton, jonka hahmo lausuu ilmoille omalla äänellään. Peliseuran löytäminen on nopeaa ja helppoa, halutessaan voi hypätä valmiiseen peliin tai aloittaa kokonaan oman.
Usean tunnin pelaamisen jälkeen Left 4 Dead tuntuu hulvattoman onnistuneelta fiilistelyviihteeltä. Vaikka demon pelasi ihan puhki, näin raivokkaaseen, aggressiivisen päällekäyvään ja puhtaasti hauskaan tykitykseen tuskin kyllästyy ennen kuin Helvetti jäätyy ja kuolleet tulevat lämmittelemään maan päälle.
