LittleBigPlanet on peli niille, joilla on askartelupaskartelu verissä.
Olen varmaan tulossa pehmoiseksi, kun turvaudun tällaisiin laatusanoihin, mutta LittleBigPlanet on kerrassaan riemastuttava ja hurmaava peli. Se naittaa yhteen yksinkertaista tasoloikkaa ja mekaniikan peruslakeja noudattavia pulmapähkinöitä, joihin ei tarvitse etsiä turhan tarkkoja ratkaisuja. Hauskuus kruunataan veikeällä askartelukerhografiikalla, jossa ei huopakangasta ja pumpulitäytettä säästetä. On helppo ennustaa, että LittleBigPlanetin Tiimari-look innoittaa tuota pikaa lukemattomia jäljittelijöitä.
Brittiläinen Media Molecule kehitti LittleBigPlanetiä alunperin työnimellä The Next Big Thing eli Seuraava Iso Juttu. Nimi oli tarkoitettu vitsikkääksi, vaikka se taisi osua harvinaisen hyvin kohdalleen. Iloisesti koheltava LittleBigPlanet huokuu juuri sellaista aseistariisuvaa vetovoimaa, joka on kaukana burgeripelien ja muun perusviihteen ulottumattomissa.
LittleBigPlanet on Pleikkarin lupaus paremmasta pelihuomisesta.
Voima ja vastavoima
Askartelutarvikkeiden maailmassa sankariksi riittää räsypoika- tai tyttö. Kuten odottaa sopii, parsinneulaa vailla olevan hahmon voi askarrella juuri sen näköiseksi kuin haluaa. Testiversiossa pukineiksi löytyy jopa Killzone-pelin Helghast-sotisopia. Saa nähdä, säilyvätkö ne lopulliseen peliin asti.
LittleBigPlanetin kentät ovat väärällään sekalaista irtoroinaa, josta on kasattu toinen toistaan mutkikkaampia esteitä. Räsyhahmon tehtävä on saada roinaan liikettä. Avainsanoja ovat tuuppiminen, pinoaminen, keinuttaminen, vaikka kaikkea muutakin saa yrittää. Touhuaminen sujuu mutkattomasti, sillä ohjaus kiteytyy kahteen perustoimintoon: hyppäämiseen ja tarttumiseen. Etenkin jälkimmäistä toimintoa hyödynnetään vapaamielisesti, sillä pumpulista tehty sankari voi tarrautua kaikkeen mahdolliseen, jopa muihin pelaajiin.
Kaoottisten pelitapahtumien keskellä vallitsevat fysiikantunneilta tutut voimat. Siinä piileekin LittleBigPlanetin hienous. Mekaanisten arvoitusten keskellä päämäärättömällä temppuilullakin voi aiheuttaa ennakoimattoman tapahtumaketjun, joka auttaa pinteestä eteenpäin. Toisinaan eteneminen kysyy vain oikeaa ajoitusta, kun räsypoikaa singotaan yläilmoihin erilaisista kieputtimista ja köysivirityksistä.
Jännittävää kyllä, pelaamisen luonne muuttuu tyystin, kun apuun ottaa kavereita. Joukkovoiman edut huomaa esimerkiksi roikkuessa. Yhdestä pumpuliäijästä ei ole vielä kummoiseksi vastapainoksi, mutta neljän pelaajan yhteistyöllä keikautetaan isojakin esteitä. Yhdessä pelaaminen onkin niin tärkeä osa LittleBigPlanetia, että kaikkia pelin viidestäkymmenestä kentästä ei ole edes tarkoitettu yksin läpäistäviksi.
Jos neljää pelaajaa ei löydy saman koneen äärelle, kavereita voi etsiä PlayStation Networkista. Sieltä löytyy paljon muutakin, sillä yhteisöllisyys on LittleBigPlanetin ylivoimaisesti tärkein ulottuvuus.
Jaettu ilo
Täydellinen kenttäeditori on LittleBigPlanetin pieni suuri ihme. Sen avulla on vaivatonta täyttää tyhjä kenttä erilaisilla tavaroilla ja pinnoilla, joita voi runtata ja puntata kuin muovailuvahaa. Työkalupakki on niin selkeä, että periaatteessa kuka tahansa voi käyttää sitä, mutta myös niin monipuolinen, että se kelpasi sellaisenaan Media Moleculen omien kenttäarkkitehtien käyttöön. On kerrassaan vaikuttavaa, että LittleBigPlanetin virallinen yksinpeli syntyi samoilla välineillä, joita peli anteliaasti tyrkyttää pelaajayhteisönsä käyttöön.
Vaivattomuus on kuitenkin suhteellista. Se karisee nopeasti, kun vaatimustaso kohoaa lahjattomien sekahärdellien yläpuolelle. Täysimittaisen, ulkoasultaan yhtenäisen ja toimivia fysiikkapähkinöitä sisältävän kentän rakentaminen on tuntien urakka. Mitä monimutkaisemmasta luomuksesta on kyse, sitä todennäköisemmin sitä pitäisi myös testata. Harrastelijat erotetaan todellisista taitureista viimeistään siinä vaiheessa, kun kenttää ryhdytään koristelemaan Pleikkarin kiintolevylle tallennetuilla valokuvilla.
Työn hedelmistä ei tarvitse nauttia yksin, sillä valmiin mestariteoksen voi tuupata muiden pelaajien ladattavaksi ja arvioitavaksi. Parhaat arviot saaneet kentät nostetaan luonnollisesti paraatipaikalle. Sen luulisi synnyttävän tervettä kilpailua ja näyttämisenhalua etevimpien kenttämaakarien keskuudessa. Toivotaan nyt vain, että jyvien ja akanoiden erottelu toimii niin hyvin kuin luvataan. On vaikea kuvitella, että kukaan haluaisi siivilöidä kymmeniä rupukenttiä yhden kunnollisen toivossa.
Kenttäeditori ei ole niin vakava asia, etteikö sullä voisi myös vähän pelleillä. LittleBigPlanet on avoin neljälle samanaikaiselle pelaajalle myös kenttäeditorissa, joten luovasta tuokiosta on lyhyt matka luovaan kaaokseen. Neljän kokin kera ei välttämättä synny soppaa, jota kehtaisi tarjota ulkopuolisille, mutta ainakin kaikilla on ollut hauskaa paikkoja sotkiessa.
Artikkeli on luettavissa 30.7.2008.
