www.easports.com/madden09
Amerikkalainen jalkapallo ei tunnu urheilulta vaan pikemminkin vuoropohjaiselta strategiapeliltä. Urheilupeliksi laji on harvinaisen syvällinen ja monipuolinen. Asia on EA:nkin tiedossa, sillä Madden 09:ssä aloittamiskynnys on viety jo niin alas, että kuoppaan kohta putoaa.
Helpoimmillaan ei tarvitse itse päättää hyökkäyslinjan muodostelmaa tai pelattavaa kuviota, vaan kone määrää ne valmiiksi. Pelaajan tehtäväksi jää yrittää tehdä sitä mitä pyydetään. Idea on loistava, koska se osoittaa huomaamatta lajiummikoille millaisissa tilanteissa kannattaa juosta, milloin heittää ja miksi pallo joskus potkaistaan pois. Tyriessään saa jopa uuden yrityksen.
Opetusvaikeustason vaikuttavin ominaisuus on koneen kyky purkaa epäonnistumiset. Jos aiheuttaa syötönkatkon, pelinrakentaja säkitetään tai valitsee väärän taktiikan, tekoäly aloittaa palautekeskustelun. Edellinen yritys puretaan osiin, avainvirheet kerrotaan ääneen ja bonuksena näytetään, mikä olisi ollut tilanteessa oikea ratkaisu. Tilanteet puhki puivat kommentaattorit antavat oivia vinkkejä siitä, missä vaiheessa virhe olisi viimeistään pitänyt tajuta. Samalla oppii lajin varsin vaivattomasti.
Toki veteraaneillekin on luvassa parannuksia, esimerkiksi edellisen kauden superase eli syöksykoppi loistaa poissaolollaan. Kamera näyttää nätisti kaikki vastaanottajat, eikä ulospäin menevissä juoksukuvioissa ukkelit karkaa enää ruudun ulkopuolelle. Kolmannessa yrityksessä voi komentaa hyökkääjiä juoksemaan yli 10 jaardin lipun ja puolustaessa määrätä avainpelaajan tuplavartiointiin. Uudistus parantaa varsinkin kaksinpelejä, jos vastustaja käyttää samaa kuviota uudelleen ja uudelleen.
Ennakkoversiossa on vielä selkeitä virheitä. Tekoäly ei pysäytä kelloa ottelun lopussa, vaan antaa ajan juosta hukkaan ja esimerkiksi kikkapelejä on turha edes yrittää. Potkuharhautuksissa kone pelaa kuin olisi koko ajan tiennyt luvassa olevan heiton. Taklaukset toimivat omituisesti, sillä tukimiehet eivät tunnu saavan otetta pallosta eivätkä vastustajasta hyvässäkään paikassa. Kaksinpelissä erilaiset linjan taakse -kuviot toimivat turhankin hyvin, joten tasokkaat sisemmät laitahyökkääjät ovat kaudella 09 kullanarvoisia.
Ennakkoversiolla Maddenin nettiliigat jäivät testaamatta. Ainakin liigojen pelaajamäärärajoituksia on jo ehditty Amerikassa parjata. Saa nähdä, vaikuttavatko rajoitukset Euroopassa, sillä en missään vaiheessa kuvitellut pääseväni pelaamaan kokonaista NFL-kautta ihmispelaajia vastaan.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 1.10.2008.
www.flatoutgame.com
Flatoutissa miesten autoleikki on viety hillittömyyksiin. Radat pursuavat hajotettavaa tavaraa, hypyt halkovat taivaita, ja ohitusyritysten peittely on ääriaggressiivista kuin Kaijan Grillillä aamuyön nälkätunteina. Adrenaliini virtaa kilvan bensan kanssa, ilma täyttyy pölystä, romusta ja vihollisen huudosta kun hänet murjotaan savuavaksi romuläjäksi.
Mutkissa takaa tuupitaan herkeämättä, suorilla pelin henki on oikea-aikainen nitron käyttö. Kyllä isoa miestä hihkuttaa, kun mossauttaa nitrovarastonsa liian nopeasti loppuun kuluttaneen kilpakumppanin konttiin, ja onnistuu suistamaan kaverin poikittain odottamaan seuraavan takaatulijan niittiä. Sijoituksista ja pisteistä kamppaillaan katkeraan loppuun saakka, sillä koskaan ei tiedä mitä viimeinen mutka tuo tullessaan. Täydellä vauhdilla vedetty mälli spinnanneen auton kylkeen täyttää nitrotankit, ja yhtäkkiä voitto onkin taas ruokalistalla. Tästä ei peliviihde parane!
Flatout Ultimate Carnage on Flatout 2:n (Pelit 8/2006, 90 p) nykyaikaan tuunattu painos. Se ilmestyi ensin Xbox 360:lle (Pelit 8/2007, 85 p + Pelit suosittelee), nyt pölyn ja räjähdysten keskeltä syöksyy esiin PC-versio. Flatout 2:n peruspeli on säilynyt samana, mutta Ultimate Carnagessa romua syntyy enemmän ja hienommin. Koska kyseessä on suora käännös, kaikki Xbox 360 -versiosta sanottu pätee PC-versioon. Mikään pelisarjaa rankalla kädellä uusiksi virittävä peli ei Ultimate Carnage ole.
Vanhaa uutta
Flatouteissa leikin nimi on romutus. Kisan voittaa nopein, mutta rahaa jaetaan muun muassa nopeimmasta kierroksesta ja kilpailijoiden rusikoimisesta, mieluiten keskeytyskuntoon. Ympäristöjä on kuusi, ratoja nelisenkymmentä, ja niitä kierretään ristiin rastiin vuorotellen. Eri autoluokkia on kolme, romuraudasta viimeisen päälle tuunattuihin raasereihin. Radoille sijoitetut oikoreitit on syytä opetella hyvin, jos mielii menestyä. Pelimuotoina on lisäksi kuskin heittämistä klasista mäjelle milloin milläkin tekosyyllä, sekä kunnon stadion-romurallia periaatteella "viimeinen liikkuva auto voittaa".
Koska kyseessä on suora konsolikäännös ilman merkittäviä uudistuksia, huomio keskittyy teknisiin asioihin ja pikkuviilailuun. Peli näyttää todella hyvältä ja ruudunpäivitys pysyy tasaisena, vaikka ilmassa lentävän romun määrä vaihtelee kisan edetessä runsaasta helvetilliseen. Rautaista koodausta! Musiikissa on sopivasti munakkuutta, ja muutkin äänet sopivat tunnelmaan kuin niitti vastustajan kylkeen.
Miinusta tulee pelin valikoista, jotka on käännetty suoraan konsolilta ja hiiri on jäänyt tukematta. Valikoita ohjataan samoilla näppäimillä, joilla ajetaan. Pädillä pelatessa tämä voi pahimmillaan aiheuttaa sen, että valikoissa liikutaan ylös- ja alaspäin pädin nappuloilla, ja sivuille tatilla. Kyllä valikoissa näinkin pärjää, mutta siitä olisi niin helposti saanut täydellisenkin.
Jopa UC:n kaltaista arcaderälläystä ajaisi – jo tunnelmankin takia – mieluiten ratilla, mutta valitettavasti rattituki on huono. Käytännössä ohjauksen herkkyyttä ja nopeutta ei saa millään tasapainoon. Parhaimmillaankin ohjaus on varsin karkeaa ja vaatii isoja liikkeitä.
Äijävoimaa
Aiemmissa osissa ristiriitaisen vastaanoton saanutta kuminauhatekoälyä on muutettu hienovaraisemmaksi. Nyt vastustajat karkaavat oikeaoppisesti horisonttiin, jos itse äityy koheltamaan. Kisa tuntuu kisalta eikä pelaajan viihdykkeeksi järjestetyltä egonkohotusleikiltä. Asialla on kääntöpuolensa: Koska kolarien seurauksia leimaa tietty sattumanvaraisuus, oma auto jää välillä niin hankalaan asentoon, että liikkeelle saaminen vie liikaa aikaa ja kärkisijat karkaavat, vaikka takoisi kierrosennätyksiä toisensa perään. Kirkkaimmista pokaaleista taistellessa pitää välillä heittää ajohanskat tiskiin jo kisan alussa, jos kolarissa käy huono mäihä. Ehkä vanha systeemi piti kisat paremmin tiukkoina, ehkä uusi systeemi on palkitsevampi, ehkä Flatout UC:n yksinpeliin olisi parhaiten sopinut Race Driver Gridin tyylinen ajan kelaus taaksepäin. Ajaminen on tosin sen verran kivaa, etteivät uusintayritykset ärsytä.
Tekoälyn ajotapa kaipaisi lisää aggressiivisuutta. Sitä tuntisi elävänsä, jos oppisi vihaamaan kilpakumppaneitaan koko sydämestään. Yritys tuoda hahmoihin inhimillisiä piirteitä olisi pitänyt viedä reilusti loppuun saakka. Vaikka niin pitkälle, että hampaankoloon jäänyttä taistelua voisi aitoon punaniskatyyliin jatkaa kisan jälkeen hihat käärittyinä parkkipaikalla. Tekoälypersoonat ovat vähän pliisuja, eikä kisan tiimellyksessä jaksa kiinnostaa, ajaako edellä Jesse vai James vai Jesse James.
Moninpelivalikoimasta löytyy muun muassa tukku biletyspelejä, mutta paras hupi alkaa nettipelissä. Sitä ei arvosteluversiossa päässyt testaamaan, joten on uskottava tekijöiden vakuutteluja, että sisältö ja hauskuus vastaa konsoliversiota. Flatoutissa on ihan oma tunnelmansa, kun otetaan pari janojuomaa, pannaan hiki haisemaan ja ajetaan mies miestä vastaan verkossa. Typerästi nettipeli käyttää Windows Liveä. Rajoituksen takia Flatout vaatii lanipelinäkin tuhdisti nettikaistaa, mikä tuhoaa puolet PC-käännöksen ideasta.
Flatout-konseptin ja samalla Ultimate Carnagen suurin vika on se, että pelityypin metkut alkaa olla nähty. Jos se ei vielä häiritse niin Äärimmäinen romulöyly odottaa!
