Ninja Gaiden 2 iskee kuin heittotähti ohimoon.
Vanhalle Xboxille ilmestyneellä Ninja Gaidenilla on maine armottoman vaikeana toimintaseikkailuna, jota monikaan ei pelannut loppuun asti. Maine on ansaittu. Ninja Gaiden ei antanut anteeksi sen enempää lepsua torjuntatyöskentelyä kuin ajattelemattomia hyökkäyssarjoja. Ellei ruudun ääressä ollut koko ajan täysin skarppina, peli antoi turpaan niin että soi. Tällainen vaikeustaso oli monille liikaa, itsekin turhauduin puolessa välissä matkaa. Nostan silti hattua pelin japanilaiselle luojalle Tomonobu Itakagille, sillä Ninja Gaiden oli järeä kurinpalautus läpihuutojuttuihin tottuneille pullamössöpelaajille.
Tiukkaotteisen ninjamiekkailun konseptia on sittemmin hiottu peräti kahteen otteeseen (ensin Xboxin Ninja Gaiden Blackissa ja sitten PS3:n Ninja Gaiden Sigmassa), mutta oikea jatko-osa on tapetilla vasta nyt. Ninja Gaiden 2:ssa mestarininja Ryu Hayabusa jatkaa kostoretkeään rajumpana kuin koskaan. Pelit-lehti oli paikalla, kun valikoidut tiedotusvälineet pääsivät ensi kertaa kokeilemaan peliä Tokiossa.
Pelkkä ajatuskin Ninja Gaiden 2:sta saanee ykkösosan lannistamat rähmäkäpälät huokaisemaan masennuksesta. Huokailu on turhaa, sillä tällä kertaa Tomonobu Itakagin johtama ninjatiimi on liikkeellä sovittelevin mielin. Ajat ovat muuttuneet, joten Itakagi on valmis ottamaan myös pullamössöpelaajat huomioon.
"Ensimmäinen Ninja Gaiden oli niin vaikea, että sen läpipelaaminen vaati suorastaan erinomaiset pelitaidot", aurinkolasien taakse piiloutunut Itakagi myöntää. "Alkuperäinen tavoitteemme ei kuitenkaan ollut mahdollisimman vaikea peli, sillä vaikeustaso kohosi muiden suunnitteluratkaisujen sivuvaikutuksena. Ninja Gaiden 2:ssa olemme omaksuneet täysin eri filosofian. Haluamme tehdä pelin, josta nauttivat niin hardcore-jannut kuin tavispelaajatkin. Jatko-osassa on pelimoodeja kaikentasoisille pelaajille."
Erikoishyökkäyksiä ja muita temppuja opettavat ninjakääröt ovat tärkeä osa Ninja Gaidenin uutta, yleisöystävällisempää ilmettä. Kääröt paitsi selittävät liikkeen – esimerkiksi seinää pitkin juoksemisen – edellyttämät nappikombot, myös esittävät saman asian opetusvideona. Kun uuden kikan suorittaa taistelun tiimellyksessä, suoritus palkitaan Achievement-pisteillä. "Peli ei ole vieläkään liian helppo, mutta kääröjen avulla kaikki saavat mahdollisuuden kehittyä paremmiksi ninjoiksi", pehmeä-ääninen Itakagi jatkaa.
Liekö kyse sitten taloudellisista realiteeteista vai pelkästä turhamaisuudesta, mutta Itakagi-san haluaa levittää ninjailun ilosanomaa mahdollisimman suurelle yleisölle. Kun ensimmäistä osaa pelasi 1,5 miljoonaa ihmistä, kunnioitettava määrä sekin, kakkososalle se ei enää riitä.
Kun Team Ninjan johtaja on valmis syleilemään suurta yleisöä, miljoonan dollarin kysymys kuuluukin, onko suuri yleisö valmis syleilemään Ninja Gaidenia. Suoraan sanottuna Ninja Gaiden 2 on niin jumalattoman väkivaltainen, ettei siitä saa hovikelpoista tekemälläkään.
Itakagille miekkakamppailu on pakkotilanne, josta ei voi perääntyä. Ihmekös sitten, että taistelun tuoksinassa sattuu ja tapahtuu. Jalkansa menettänyt soturi tuupertuu lattialle, mutta ei luovuta. Raajarikko kiusaa vaikka heittotähdillä, jos se on ainoa tapa vahingoittaa pelaajaa. Ryun tehtävä on sivaltaa rammat kuoliaaksi näyttävillä yhden napin lopetusliikkeillä.
Vähänkään suuremman tappelun jäljiltä lattia on täynnä verilammikoita, irtoraajoja ja irvokkaita torsoja. Näky on niin ylilyödyn roisi, että siihen on vaikea suhtautua vakavasti. Ylitotinen ninjatarina yhdistettynä epätodelliselta näyttävään sarjakuvaväkivaltaan onkin sangen toimiva yhdistelmä. Vähemmän vinksahtaneissa raameissa saman sorttinen mällääminen voisi jättää turhan tylyn vaikutelman.
Mestarininjan hurja asevalikoima tuo verikekkereihin oman pikantin lisänsä. Ryu Hayabusan legendaarinen Lohikäärmemiekka oli ensimmäisen Ninja Gaidenin ehdoton ykkösase, tällä kertaa muutkin tappovälineet pääsevät loistamaan. Tuplakatanat Lohikäärmeen kynsi ja Tiikerin hammas korvaavat Lohikäärmemiekan hienostuneisuuden suoraviivaisella aggressiivisuudella. Saksikäsi-Edwardilta lainatut Kotkan kynnet jättävät jälkeensä pelkkiä verisiä torsoja. Jättiläismäinen Kuunsirppi-viikate korvaa muiden aseiden nopeuden jäljittelemättömällä joukkotuholla. Väkkäränä pyöriteltävää Kuukeppiä en ihan hallinnut, mutta epäilemättä sekin löytää käyttäjänsä.
Yhdenkään aseen ei pitäisi erottua muita parempana, sillä niillä kaikilla on hyvät ja huonot puolensa. Asevalinnan voi siis perustaa puhtaasti omaan pelityyliin ja mieltymyksiin. "Ninja Gaidenissa ja Ninja Gaiden Blackissa Lohikäärmemiekka oli pelin paras ja hauskin ase. Muutkin aseet näyttivät makeilta, mutta niistä puuttui miekan monipuolisuus ja liikevalikoima. Ninja Gaiden Sigmassa tilanne oli pohjimmiltaan sama, vaikka tuplakatanoita saattoi kenties pitää Lohikäärmemiekan veroisina."
Itakagi vertaa aikaisempaa aseiden nokkimisjärjestystä siihen, että mätkintäpelissä yksi kamppailijoista olisi selvästi muita parempi. Olisiko se hauskaa, jos esimerkiksi Kasumi peittoaisi kaikki muut Dead or Aliven hahmot leikiten? Ninja Gaiden 2:n erilaiset, mutta yhdenvertaiset aseet ovat kuin vaihtuvia luonteita pelin päähenkilölle. Niinpä jos ensimmäisellä läpipeluukerralla keskittyy vain yhteen aseeseen, pelikokemus muuttuu asetta vaihtamalla tyystin erilaiseksi, väittää Itakagi.
Terveyssysteemin uudistaminen on jatko-osan toinen suuri myönnytys massoille. Koska perinteinen elinvoimamittari on Ninja Gaidenin väkivaltaisessa maailmassa armoton liittolainen, Tomonobu Itakagi päätti muuttaa sääntöjä. Vaikka jokainen osuma rokottaa elinvoimaa kuten ennenkin, vain osa vahingosta on luonteeltaan pysyvää. Kun taistelu taukoaa, osa Ryun menettämästä elinvoimasta palautuu takaisin. Virheet pienentävät siis pelivaraa, mutta eivät koskaan jätä sankarininjaa yhden osuman päähän kuolemasta.
Täyteen palautumiseen vaaditaan joko parannusjuomaa tai vierailua pelitilanteen tallentavan lohikäärmepatsaan luona. Pelkkä kulman takana hengähtäminen ei siis koskaan paranna päähenkilöä kokonaan. Moniin länsimaisiin toimintapeleihin pesiytynyt tapa kuitata kaikki vammat automaattisella pikaparannuksella saakin Ninja Gaidenin luojalta tylyn tuomion: "Sellainen on tylsää!"
Keskustelu kääntyy väistämättä takaisin pelien väkivaltaisuuteen. Ninja Gaiden 2 suorastaan hekumoi verellä ja vihollisten paloittelulla, mutta Itakagin näkemyksen mukaan todellisessa väkivallassa on kyse jostain aivan muusta. Sen sanottuaan Itakagi nousee nojatuoliltaan ja kurottautuu sivupöydälle asetettua samuraimiekkaa kohti. Sohvapöydän ympärillä istuvat pelitoimittajat jännittyvät silmin nähden. Kuka pääsee hengestään?
Itakagi aloittaa pelottavan luennon miekka kädessä. "Japanilaisessa soturikulttuurissa vihollinen häpäistiin jättämällä hänet henkiin. Miekkamestari saattoi tarkasti tähdätyllä iskulla sivaltaa vastustajansa asekädestä kaikki sormet irti. Sormeton samurai ei voisi kohottaa miekkaa sen enempää kuin toteuttaa elämäntehtäväänsä. Tällaisen vamman kokenut tekisi mieluummin itsemurhan kuin jatkaisi elämää ilman toimivaa miekkakättä."
Pöydän ääressä istuva tulkki saa oman osansa jännityksestä. "Toinen ruma temppu oli vastustajan suolistaminen", Itakagi sanoo ja sanoja tehostaakseen tekee valeviillon tulkkinsa vatsan poikki. "Keskiaikaisessa Japanissa ei ollut lääkäreitä eikä länsimaisia lääkkeitä. Tekisit kymmenen tuntia kivuliasta kuolemaa suolet sylissäsi."
Miekkaesitys on vanginnut koko huoneen jakamattoman huomion, mutta Itakagi on vasta pääsemässä pointtiinsa. "Veri ja irtoraajat sinänsä eivät ole todellista väkivaltaa. Se, että vihaat vihollistasi niin paljon, että olet valmis häpäisemään hänet taistelussa on todellista väkivaltaa. Ninja Gaidenin päähenkilö Ryu ei vihaa vihollisiaan. Hän ei jätä ketään kitumaan, vaan ainoastaan puolustaa itseään."
Ensimmäisen kentän perusteella Ninja Gaiden 2 on juuri sitä mitä Team Ninjan johtaja Tomonobu Itakagi lupaa. Perusvaikeustasolla taistelut tuntuvat sopivan haastavilta, mutta eivät lainkaan epäreiluilta. Vaikka jokaista hyökkäystä ja kikkaa ei ensimmäisen tunnin aikana oppisikaan, Ryun liikkeissä on ilahduttavaa terävyyttä ja johdonmukaisuutta. Rännimäinen kenttärakenne on tuskin kenellekään yllätys.
Koska alkuperäiseen Ninja Gaideniin jäi loppujen lopuksi hyvin vähän korjattavaa, Ninja Gaiden 2 on mitä suurimmassa määrin lisää samaa. Verta on vain enemmän, enkä ainakaan minä ilkeä siitä valittaa.
Artikkeli on luettavissa 2.4.2008.
