Arvostelu on luettavissa Pelit.fi:ssä 3.9.2008.
www.playgreenhouse.com
Voiko demo olla liian hyvä? Ainakin tämän Ron Gilbertin yhteistyössä kuuluisan Penny Arcaden tekijöiden kanssa tekemää huumoriseikkailuroolipelin demo paljastaa pelistä aivan liikaa.
Se paljastaa, että kyseessä on hyvin simppeli, japanilaista roolipeliä emuloiva yritys. 20-luvun Lovecraft-henkeä uhkuvassa pelissä juostaan rajatulla alueella ja taistellaan liian yksinkertaisella vuoropohjaisella systeemillä. Se paljastaa, että peli on yksi yhteen kuuluisan nettihuumorisarjakuvan Penny Arcade kanssa, niin ulkonäöltään kuin huumoriltaan.
Siis eikö meille nauru maita, häh? Ja onhan Olli Sinermalla nähty Penny Arcade -t-paitakin! Joskus kivikaudella Penny Arcadessa oli noin yksi osuva strippi kymmenestä, nyt suhde on jokseenkin yksi sadasta. Suhde näkyy myös sarjan dialogissa, jossa pointin selittämiseen käytetään sata sanaa kun yksi riittäisi. Penny Arcade myös kuvittelee että fuckissa on taikavoimaa: mitä enemmän sitä hokee sen hauskempaa kaikilla on.
Jo pelin nimi on ylipitkä. Itse demossa ääneen luettu loputon ylipitkä paskalässytys ja tylsä vitsinvääntö aiheuttivat sen, että pelaan mieluummin Gears of Warin viidesti läpi kuin edes harkitsen tämän arvostelua. Ikävä kyllä myös rakkaat kollegani näkivät pelin tarjoaman nautinnon ja pakenivat vesiautomaatin taakse. Avustajat sanoivat, että heilläkin on rajansa, joka kulkee juurihoidon ja Penny Arcaden välissä. Lopulta oma pelintekijäsankarimme Jouni Utriainen (joskin juuri ennen tämän lehden deadlineä) lupaili alustavasti juttua, koska hän sentään fanittaa Ron Gilbertiä.
Sinänsä halpa peli uponnee Penny Arcadea vanhasta muistista hauskaksi luulevalle, muille se on puhdasta kidutusta. Kidutusta, Gabe ja Tycho, kidutusta! Ja törkeää Ron Gilbertin haaskausta!
Nnirvi
