Viime vuonna ilmestynyt Penumbra: Overture (Pelit 8/07, 83 pistettä) oli vuoden piristävimpiä (kauhu)seikkailuyllätyksiä. FPS-tyyliin tehty seikkailu onnistui yllättämään sekä karmivalla tunnelmallaan että hyvin laadituilla ongelmillaan, jotka perustuivat pääasiassa toimivaan esineiden manipulointiin. Pelissä ohjastettiin Philipiä, nuorta miestä, joka sai äitinsä kuoleman jälkeen kirjeen kadonneelta isältään. Pian Philip oli Grönlannissa maanalaisessa bunkkerista etsimässä isäänsä. Sitten hommat alkoivat mennä enemmän tai vähemmän puihin.
Kolmiosaiseksi kaavailtu pelisarja on typistynyt kaksiosaiseksi, joten Black Plague saattaa Philipin tarinan päätökseen. Kertomatta sen enempää mitä ensimmäisessä osassa tapahtui, Black Plaguen alussa Philip herää lukitusta huoneesta jossain syvällä maan alla. Tunnelmaan päästään heti, sillä jossain seinän takana joku anoo armoa. Pian äänet vaihtuvat kirkumiseen ja inhottaviin lihan repeämisestä kuuluviin ääniin. Olisi varmaan aika poistua.
Ennakkoversiossa oli pelattavaa vain hyvin lyhyen pätkän, mutta edeltäjänsä varmaa linjaa se tuntuu jatkavan. Esineiden kontrollointi on yhä suuressa osassa, ja vihollisen osuessa eteen on parempi juosta kuin tapella. Vastaan ei tullut vielä sen kummempia ongelmia, vaan alku tuntui pikemmin kertaukselta pelin kontrolleista.
Viimeksi odotin Mustaa surmaa näin jännittyneenä Keskiajalla.
Artikkeli on luettavissa 31.1.2008.
