Harvoin, jos koskaan, on sarjakuvalla mennyt Suomessa näin hyvin. Komean ulkomaisen sarjakuvatarjonnan rinnalla rehottaa reipas ja koko ajan runsastuva kotimainen. Lisäksi alkaa olla vain ajan kysymys, milloin Suomen suurilevikkisin lehtikin sisältää vain sarjakuvia.
Tampere kuplii -tapahtumassa sai taas moni sarjisuutuus ensiesiintymisensä. Tässä kotiin kannetun pinon päällimmäiset eli nyky-Suomi-sarjakuvan top-jotakin. Aloitetaanpa kattaus palkituista.
Närhi näytti munansa
Viime vuoden puolella ilmestyneistä albumeista Sarjakuva-Finlandia-palkinnon nappasi Lauri ja Jaakko Ahosen Pikku Närhi (ks. Pelit 10/2012). Komeilla kuvilla pelaava, lähes mykkä faabeli jätti taakseen niin Kunnaksen Piitles-kirjan kuin JP Ahosen Puskaradionkin. Päätöksen tekivät Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff ja se on hyvä, vaikka minä olisinkin valinnut toisin.
Sarjakuvantekijät ry puolestaan palkitsi turkulaiset Petteri Ojan ja Maijastiina Vileniuksen vuoden 2012 Sarjakuvateko-siveltimellä. Petteri ja Maijastiina tunnetaan Turun tehokaksikkona, joka toimii laajalla sektorilla sarjakuvan parissa. Tavalliselle sarjistallaajalle he ovat tulleet tutuiksi muun muassa Lempo- ja Zum Teufel -kustantamoista sekä Turun sarjakuvakaupasta.
Zum Teufelin uutuuksista voisi mainita Hesaristakin tutun Kamala luonto -strippikokoelman, joka kantaa nimeä Anna haukku! Jarkko Vehniäisen rennolla siveltimellä piirtämä pierusarja on saanut kovat kannet ja värit – näin se sopii lahjakirjaksi vaippaikäisille ikään katsomatta.
Lempo on puolestaan suoltanut markkinoille Kalkkaro-liuskalehtien lisäksi ties jo monennenko Kapteeni Kuolio -albumin. P. A. Mannisen tämänkertainen tarina, nimeltään Tampellan sähköenkeli, on kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla, se on piirretty perinteisellä huopakynällä ja se perustuu ainakin tekijänsä mukaan tositapahtumiin. Mannisen tyyli on pysynyt jo vuosia samanlaisena ja helposti tunnistettavana. Toiset tykkää, minä myös.
Tekijänsä näköinen on myös toinen Lempo-uutuus, Persupolis 2. Monissa liemissä keitetty sarjakuvaeläkeläinen Jope Pitkänen (Näkymätön Viänänen, Lempi) piirtää taas ajankohtaisia. Nyt vain Viänäsen lippalakki ja Lempin nosturi ovat vaihtuneet islamilaiseen burkhaan. Jopen kynässä on vielä terää, mutta lievää tylsistymistä on jo paikka paikoin havaittavissa. Soinikaan ei naurata.
Vanhaa suolaa
Fingerpori sen sijaan jaksaa naurattaa aina vain. Kuudennen ison kirjan jälkeen on vuorossa pienempi täsmäalbumi: Lääkärileikit. Pertti Jarlan sananmuunnokset toiseen potenssiin nostanut sarja parantaa nyt myös sairaita älykkäällä navanalushuumorillaan.
Vanhempaa herrasmieshuumoria edustaa myös J. Tilsa, jolta on pitkähkön hiljaiselon jälkeen ilmestynyt herkkä Eikka Etevä hurmaa hameväen -kirja. Tätä lukee lystikseen, vaikka Tilsan nuoruuden aikaisissa töissä olikin enemmän sitä särmää.
Mutta eihän sarjakuva ole pelkkää comiikkaa, kyllä joukkoon mahtuu asiaakin. Petri Hiltusen Anabasis-tarina sulkeutuu kakkososassa nimeltä Tuhanten miesten marssi. Tässä toisessa osassa Hiltunen on tullut sinuiksi kreikkalaisten palkkasoturiensa kanssa ja jälki on, jos mahdollista, vielä aloitusosaakin komeampaa. Ei ihme, että miehen töitä on alkanut ilmestyä Espanjassakin.
Fingerpori-Jarla yrittää päästä Fingerpori-tittelistään ja on siksi tehnyt myös vakavasti otettavan historiallisen kirjan: Kapteeni Tserep. Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa tapahtuu kamalia ja Jarla tekee parhaansa, ettei lukijaa naurattaisi. Ja hyvin hän tässä onnistuukin. Tserepin kuvitus on klassista venäläistä sosialistista realismia – jäykkää pönötystä mutta samalla uskottavaa.
Sokerit pohjalla
Ihmissuhteet ovat aina kiinnostavia. Suomen Kuvalehdessä ilmestyneet Kallion ja Nuutisen Krampit & nyrjähdykset ovat päätyneet jo kolmanteen kokoelmaan nimeltä Viidakon vaarat ja JP Ahosen alkupään Villimmät Pohjolat on laajennettu ja uudelleen pakattu Pelinavaus-kirjaan. Molemmat ovat suomisarjakuvan hiljaisia helmiä, jotka on ihan pakko lukea.
Kuten myös Kari A. Sihvosen ja Aapo Rapin Walking Dead -versio luistimilla: Kuolleiden urheilijoiden seura. Oudolla tavalla onnistunutta urheiluhuumoria.
Omakustannepuolelta kun vielä nostan Kristian Huitulan (Kalevala, Angry Birds) kolmannen englanninkielisen Oni Kudaki -albumin Crushing The Demon (mangaakin mangempi) ja Miha Rinteen niin ikään kolmanteen osaan ehtineen Lopunperä-pelifantasia-albumin Sielujensyöjä saapuu (jonka saa myös iPadille), niin eiköhän tässä ole jo kaikille lukemista vähäksi aikaa.
Wallu
- Lauri ja Jaakko Ahonen: Pikku Närhi, Egmont 2012, 128 sivua, hinta 22,95 euroa
- Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto – Anna haukku!, Zum Teufel 2013, 64 sivua, hinta 18 euroa
- P. A. Manninen: Kapteeni Kuolio – Tampellan sähköenkeli, Lempo 2013, 64 sivua, hinta 13 euroa
- Jope Pitkänen: Persupolis 2, Lempo 2013, 64 sivua, hinta 10 euroa
- Pertti Jarla: Fingerpori – Lääkärileikit, Arktinen Banaani 2013, 64 sivua, hinta 13 euroa
- J. Tilsa: Eikka Etevä hurmaa hameväen, Suuri Kurpitsa 2013, 58 sivua, hinta 10 euroa
- Petri Hiltunen ja Ksenofon: Anabasis 2 – Tuhanten miesten marssi, Arktinen Banaani 2013, 64 sivua, hinta 18 euroa
- Pertti Jarla: Kapteeni Tserep, Arktinen Banaani 2013, 40 sivua, hinta 12 euroa
- Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja & nyrjähdyksiä – Viidakon vaarat, Arktinen Banaani 2013, 64 sivua, hinta 17 euroa
- JP Ahonen: Villimpi Pohjola – Pelinavaus, Arktinen Banaani 2013, 160 sivua, hinta 18 euroa
- Kari A. Sihvonen ja Aapo Rapi: Kuolleiden urheilijoiden seura, Arktinen Banaani, 2013, 80 sivua, hinta 12 euroa
- Kristian Huitula: Oni Kudaki 3 – Crushing The Demon, Fantacore Media 2012, 50 sivua, hinta noin 14 euroa
- Miha Rinne: Lopunperä 3 – Sielunsyöjä saapuu, Lehmäoja 2013, 30 sivua, hinta 15 euroa
