Flying Lab Gamesin massiivimoninpeli Pirates of the Burning Sea on ollut työn alla pitkään. Kehitystyö alkoi jo vuonna 2002, ensimmäinen betakin julkaistiin jo yli kaksi vuotta sitten. Valmista on tullut eikä lopputulos ole lainkaan hassumpi.
1700-luvun Karibianmerelle sijoittuva nettirope on kuin raikas trooppinen tuuli, joka toivottavasti puhaltaa vähän uutta eloa ajoittain hieman ummehtuneeseen lajityyppiin. Merirosvot ovat aina olleet hieno ja kiinnostava, mutta valitettavan harvoin videopeleissä tyylillä hyödynnetty aihealue.
Kuten nettiroolipeleissä on tapana, kaiken ytimessä on pelaajan virtuaalinen representaatio pelimaailmassa, siis oma hahmo. Uransa Karibialla voi luoda joko englantilaisten, espanjalaisten, ranskalaisten tai laajalti peljättyjen merirosvojen joukoissa. Tämän lisäksi kaikki muut paitsi piraatit voivat vielä valita uran sotilaana, kauppiaana tai laillistettuna kaapparina eli privateerina.
Merkkarien ulkonäkö ei ehkä ihan vastaa nykypäivän standardeja. Kasvoiltaan merirosvohahmot ovat huonolla tavalla rujoja, ja vaikka vaatetuksessa on todella paljon valinnanvaraa jo hahmonluonnissa, ovat piraattikuteetkin grafiikaltaan tuulahdus vähän useamman kuin muutaman vuoden takaa. Toisaalta merellä seilatessa laivat näyttävät laivoilta ja hauskana yksityiskohtana miehistö on koko ajan näkyvissä, puuhaillen laivan kannella ja mastoissa omiaan.
Sisältöä ja vaihtelua Palavan meren piraateissa vaikuttaisi ainakin alkupelissä olevan mukavasti. Ranskan lipun alla purjehtiva kaapparini pääsi piraattien jahtaamisen lisäksi muun muassa saattotehtäviin ja kuljettamaan rahtia, ja olettaisin, että tehtävät muuttuvat jatkossa monipuolisemmiksi. Tämän hetken massiivipelien muoti-ilmiön mukaisesti jo heti alussa pääsee käsiksi myös juonelliseen, pitkään tehtäväsarjaan, joka ilmeisesti jatkuu varsin pitkälle pelin edetessä.
Tehtävien aikana pääsee tietysti ottamaan mittaa kilpailevien maiden merenkävijöistä ja pääkallolippuväestä kahdessa hyvin erilaisessa taistelumoodissa. Meritaistelut ovat hidastempoista mutta jännittävää kaartelua, laivan asemoimista tarkkoja tykinlaukauksia varten ja mahdollisesti vihollislaivojen valtaamista. Entraushakojen lennettyä siirrytään laivan kannelle, jossa täytyy päihittää sapelinheiluttelussa vastapuolen kapteeni samalla kun vähäisemmät merimiehet silpovat toisiaan. Miekkataistelu on varsinkin aluksi vähän sekavaa hässäköintiä, mutta molemmista taistelumuodoista jää ihan hyvä maku suuhun. Erityisesti laivojen yhteenotoissa on paljon taktikointivaraa erilaisten ammusten ja taitojen ansiosta.
Pirates of the Burning Sean jättämä ensivaikutelma muutaman tunnin pelaamisen jälkeen on lupaava. Peli on paljon muutakin kuin EverQuest piraattigrafiikoilla, ja kaikesta päätellen tekijät ovat perehtyneet aihealueeseen. Jos päiväunissa on joskus vilahtanut Sid Meierin Pirates! moninpeliversiona, tässä saattaa olla massiivipeli siihen nälkään. Ensi kuussa selviää, onko kyseessä ehta kapteeni Blood vai ainoastaan Legolas kolmikolkkahatussa.
Artikkeli on luettavissa 2.4.2008.
