www.prince-of-persia.com
Iloinen tasoloikkaprinssi kampasi parissa viimeisessä pelissään tukan silmille ja alkoi kuunnella Linkin Parkia. Lääkityksen jälkeen on taas aika kääntää kasvot kohti aurinkoa.
Prince of Persia -trilogia on pala parasta toimintaseikkailuviihdettä. Erityisesti ajan kelailulla leikittelevä ja tasoloikkaan keskittyvä ensimmäinen osa, Sands of Time (Pelit 12/03, 92 p), ansaitsee paikkansa mestareiden marmoritaululla. Jatko-osat alkoivat angstata ja värit tummenivat hiukan liikaa, mutta nyt Ubisoft palauttaa kruununjalokivensä ensimmäisen osan henkeen. Edellisten osien tapahtumat on unohdettu, mihin sopien pelin nimi on Stallone-tyylisesti pelkistetty muotoon Prince of Persia.
Prinssi törmää takaa-ajettuun naiseen autiomaassa. Elika-kaunotarta ei tietenkään voi jättää pulaan, ja pian urho löytää itsensä keskeltä maailmanloppua. Prinssin on tehtävä mitä prinssin on tehtävä.
Tasoloikan paluu
Jatkuva taistelu on taakse jäänyttä elämää. Prinssi juoksee pitkin seiniä ja kiipeilee tavoittamattoman tuntuisiin korkeuksiin. Tämä on hieno asia, sillä mättäminen ei kovasta yrittämisestä huolimatta koskaan istunut kunnolla sarjaan.
Hyppiminen on perustyyliltään hyvin samanlaista kuin Sands of Timessa. Elikan taikavoimien avulla prinssi pystyy tekemään tavallista pitempiä loikkia. Elika myös pelastaa sankarin surman suusta ja palauttaa tämän kohtalokasta hyppyä edeltäneeseen pisteeseen, hiukan samaan tapaan kuin ajalla kelailu. Toinen uutuus on prinssin teräshanska, jolla hän voi pudottautua seiniä pitkin kipinöiden vain lennellessä. Sankari on lisäksi ajan saatossa oppinut juoksemaan kattoja pitkin.
Maisemat ovat komeita ja korkeuserot kouraisevat välillä vatsan pohjasta. Silti jotain tuntuu puuttuvan: prinssi ei ole enää yhtä kovassa vedossa kuin nuoruutensa päivinä. Kontrollit ovat hyvät, mutta sedästä on tullut tauolla kankea. Liikkeiden ketjuttaminen ei tunnu yhtä luonnolliselta kuin ennen ja Elikan läsnäolo on välillä häiritsevää. Paperilla hienolta kuulostanut idea prinssin ja Elikan yhteistoiminnasta aiheuttaa välillä turhia kuolemia, kun prinssi kaappaa kiinni Elikasta juuri hypyn hetkellä. Seurauksena on yleensä loikka aivan väärään suuntaan. Tätä ei onneksi tapahdu kovin usein.
Taistelua ei ole kokonaan unohdettu, mutta mättämistä on kiitettävän vähän. Suurin osa sapelien kalistelusta tapahtuu aina jonkinlaista pomoa vastaan, normaaleja rivipahiksia ei ainakaan ennakkoversiossa pahemmin näkynyt.
Mättökohtaukset tuntuvat tulkinnan heikoimmalta annilta, sillä hyppelyssä hiukan jäykkä prinssi kangistuu taistelussa kokonaan. Poissa ovat nopeat kierähdykset ja leikkimielinen vihollisen pään yli hyppiminen. Tilalle ovat tulleet jatkuva suojaaminen ja hidas kohteen kiertely, jotka tekevät taistelusta tylsää patsastelua.
Sapelin heiluttamisen lisäksi prinssi voi heittää kohteen ilmaan teräshanskallaan ja hypätä perään. Elika puolestaan voi auttaa magiallaan, mutta vaihtoehdoista huolimatta taistelu ei jaksa innostaa.
Terävyysmittari yhteentoista
Kuvissa Prince of Persia näyttää todella hyvältä ja etukäteen olin aivan mehuissani cell shading -tyylisestä sarjakuvamaisesta ilmaisusta. Liikkeessä grafiikka on aivan erilaista ainakin isolla lcd-televisiolla. Jälki näyttää jatkuvasti siltä kuin joku olisi vääntänyt näytön terävyyden tappiin.
Levottomasti elävää kuvaa ei ole mukava katsella ja se väsyttää silmiä. Tämä on harmillista, sillä muuten ilmaisuun on nähty paljon vaivaa. Väreillä leikitään hienosti ja erikoistehosteet ovat komeita. Levoton kuva ei silti välttämättä haittaa kaikkia yhtä paljon, sillä Tuukka ei esimerkiksi kiinnittänyt ongelmaan suurempaa huomiota. Toivottavasti kyseessä on vain joku viimeistelemättömän version outo pulma, joka korjataan julkaisuun mennessä.
Uuden Prince of Persian ennakko jätti itsestään sekavan mielikuvan. Perusideat ovat kohdallaan ja paluu ykkösosan tunnelmiin on juuri sitä, mitä sarja tarvitsee. Kaikki tärkeimmät osa-alueet kaipaavat vielä viilaamista ennen kuin edessä on esi-isiensä veroinen timantti.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 1.12.2008.
