Artikkeli on luettavissa 4.6.2008.
Punakapina
Volitionin Red Faction -räiskintäpeleissä räjäytettiin seiniin reikiä. Red Faction Guerillassa riisutaan silkkihansikkaat ja tuhotaan kokonaisia rakennuksia.
Ihmisen ahneus ja kekseliäisyys ei tunne rajoja. Kun maapallon luonnonvarat on kulutettu loppuun, tieteen ja teollisuuden rattaat siirtyvät jauhamaan Marsin koskemattomia rikkauksia. Minkä Mars louhii, sen Maapallo kuluttaa, se on asioiden luonnollinen järjestys.
Missä on kaivostoimintaa, siellä on riistoa. Marsissa elävien kaivostyöläisten olot ovat sietämättömät, mutta keskushallinto ei piittaa kuin malmitoimitusten säännöllisyydestä. Levottomat mielialat ja yleinen kapinahenki vellovat työläisten keskuudessa. Mars on valmis punakapinaan. Tarvitaan vain viimeinen yllyke, jotta hakut ja kaivoskoneet käännetään Maapallon etuja valvovia sortajia vastaan.
Se yllyke olet sinä.
Sorron yöstä nouskaa
Red Faction Guerillassa läpimädän systeemin kaatamiseen tarvitaan ainoastaan yksi asialleen omistautunut kapinallississi. Mars on rakennettu täyteen sortovallan symboleita: bunkkereita, sotilasparakkeja ja hallintopalatseja. Ne on kaikki tuhottava. Urheat iskut sortajaa vastaan levittävät kaivosmiesten keskuuteen kapinahenkeä, joka purkaantuu lopulta spontaanina kansannousuna. Näin edetään alue alueelta, kunnes koko Mars voidaan julistaa vapaaksi.
Kohteita voi poimia paitsi Marsin kartalta, myös kapinallisten radioviesteistä. Radiossa vinkataan liikekannalla olevista sotilassaattueista, paikalliseen putkaan teljetyistä panttivangeista ja muista välittömiä toimenpiteitä vaativista kohteista. Ripeästi reagoimalla edistetään hyvää asiaa.
Yksinäisen sissin rahkeet ovat rajalliset ja toisinaan on välttämätöntä perääntyä kapinaa kitkemään lähetettyjen täydennysjoukkojen tieltä. Tilanteen jäähtymistä voi odottaa kapinallisten turvataloissa, joissa voi samalla täydentää varusteitaan. Mikään ei ole kiusallisempaa kuin ampumatarvikkeiden loppuminen väärällä hetkellä!
Kun kantava seinä pettää
Tuhoutuvat ympäristöt ovat kulunut hokema, jota toistellaan yhden jos toisen räiskintäpelin yhteydessä. Kyse on harvoin muusta kuin silmänkääntötempusta, ehjän rakennuksen vaihtamisesta raunioksi tai seinän murentamisesta ennalta määrätystä kohdasta. Toiset pelit feikkaavat efektin paremmin, toiset masentavan huonosti.
Red Faction Guerilla ei huijaa. Jokaiselle räjähdykselle, hakuniskulle ja rakennusta päin syöksyvälle ajoneuvolle lasketaan aito, fysiikanlakeja noudattava tuhovaikutus. Rakennusten pommittaminen reikäjuustoksi on jo itsessään vaikuttavaa, mutta kun valtava louhintarobotti marssii kerrostalon läpi jättäen jälkeensä suunnattoman aukon, puhutaan jo järisyttävästä elämyksestä.
Pysäyttämättömästi etenevä louhintarobotti on rakkautta ensisilmäyksellä. Kaksijalkaisella teräsjätillä ei ole muita aseita kuin mahtava massa ja kaksi pihtimäistä kouraa. Kouriaan viuhtova robotti tekee selvää jälkeä suurin piirtein kaikesta mahdollisesta, panssaroidun miehistönkuljetusvaununkin kippaa tuosta vain nurin ja jatkopallosta lunastuskuntoon.
Kun robottia ei ole saatavilla, on tyydyttävä vaatimattomampiin kieseihin. Jos vapaata ajoneuvoa ei löydä parkista, sellaisen voi kaapata Grand Theft Auto -tyyliin suoraan liikenteestä. Lyhimmistä siirtymistä selviää mainiosti jalankin.
Vihdoinkin vapaa!
Red Faction Guerilla synnyttää ilahduttavan tunteen siitä, että pelaaja valitsee itse omat taistelunsa. Lähialuetta kuvaava kartta on täynnä kohteita, jotka voi tuhota siinä järjestyksessä kuin haluaa. Vaikka Mars on täynnä kanjoneita, mikään ei estä oikaisemasta kallioiden yli. Etenemisen vapaamuotoisuus yllättää, sillä kaksi ensimmäistä Red Faction -peliä olivat puhdasta putkiräiskintää.
Alkuinnostuksestani selvittyäni jäin harmittelemaan punaisen planeetan yksitoikkoista yleisilmettä. Toivottavasti edes Marsin pääkaupungissa Eosissa nähdään jotain muuta kuin hajanaisia rakennelmia, punaruskeaa aavikkoa ja kallioita, kallioita ja kallioita.
Jotain yllättävää on joka tapauksessa luvassa, sillä tekijät vihjaavat, että punakapinallisten ja keskushallinnon rähinään saadaan vielä kolmas osapuoli. Ettei vain muukal...?
