Sega marssittaa Sonicin johtaman tähtikatraansa tenniskentille. Kolikoiden keräilyn, zombien lahtaamisen ja graffitien töhrimisen lomassa läiskitään välillä karvapalloakin.
Segan pelikatalogiin kuuluu nippu suosittuja tasohyppelyitä ja toimintavääntöjä, joiden tähtinä loistavat Sonicin kaltaiset kaikkien tuntemat hahmot. Urheilukentillä pelijätin soihtua on kantanut menestyksekkäästi Virtua Tennis -sarja. Sega Superstars Tennis nivoo langat yhteen: pelisankarit ryhtyvät karvapallohippasille Segan peleistä tutuissa ympäristöissä.
Urheiluallergisten riemuksi Sega Superstars Tennis ei keskity pelkästään tennikseen. Pääpelimuoto koostuu kymmenistä minipeleistä, joista osalla ei ole tenniksen kanssa mitään tekemistä. Valtaosassa heilutellaan sentään mailaa ja yritetään osua pallolla liikkuviin maaleihin, kuten verkon päällä taiteileviin huligaaneihin. Minipelailun lomassa otetaan silloin tällöin osaa kaksin- tai nelinpeliturnauksiin. Menestys palkitaan uusilla tehtävillä, hahmoilla ja tenniskentillä.
Jotta touhu ei olisi liian helppoa, tarkkuusammuntaa häiritseviä tekijöitä on roppakaupalla. Verkon toiselle puolelle piirrettyjen graffitien värjääminen tennispallojen ja maalipurkkien avulla on jo haaste sinänsä, mutta vielä kinkkisempää touhusta tekee mellakkapoliisien samanaikainen väisteleminen. Omaksi suosikikseni kohosi House of Deadista tuttujen zombien kurittaminen sivusta lentelevillä karvapalloilla.
Tekemistä on paljon, sillä minipelit eivät hetkessä lopu. Varjopuolena on pikainen kyllästyminen, pisimmilläänkin vain parin minuutin mittaiset rypistykset alkavat nopeasti toistaa itseään. Vielä suuremman porun aiheuttaa varteenotettavien pelimuotojen vähyys. Oikeasta tenniksestä kiinnostuneet joutuvat näytösotteluiden lisäksi tyytymään vain puolenkymmentä matsia käsittävään turnaukseen. Jäin kaipaamaan ranking-systeemiin perustuvaa uramoodia, minipelit eivät jaksa kauan pitää yksinpelin mielenkiintoa yllä.
Kertakäyttöhupia
Virtua Tennikseen nojaava ottelutoteutus vaikuttaa päällisin puolin varsin pätevältä. Oikea sijoittuminen on keskeisessä roolissa, sillä hankalasta asennosta ei kiskaista sivurajaa nuolevaa ohituslyöntiä. Kieltä ei tarvitse pitää keskellä suuta, sillä mielikuvituksettomasti pelaava tekoäly kaatuu helposti peruslyöntejä takomalla. Lyöntivalikoiman käyttöä rajoittavat myös erikoiset kontrolliratkaisut, sillä hidastetut ja roikkulyönnit on piilotettu nappiyhdistelmien taakse, vaikka padissa olisi vapaana useampikin namiska.
Jokaisella pelin 16 hahmolla on jokin erityisominaisuus. Sonic viilettää viheriöllä tuultakin nopeammin, sinisiilin arkkivihollisen Dr. Eggmanin valttina ovat räjähtävät voimalyönnit. Olin pienissä vaikeuksissa ainoastaan kierrelyöntejä takovien vastustajien kanssa, mutta pääasiassa tappiotili pysyi puhtaana. Tekoäly ei pääse niskan päälle edes superlyönneillä, jotka voi aktivoida pelin tiimellyksessä. Ilmassa mutkittelevan pallon lentorata on helppo lukea, eikä palautusten takominen vastustajan kenttäpuoliskolle ole vaikeaa.
Vaisujen pelimuotojen vuoksi suurin riemu on revittävä moninpelistä, johon Sega Superstars Tennis sopii matalan kynnyksen vuoksi mainiosti. Totista tennishupia janoavien kannattaa tosin edelleen kääntyä Top Spinin puoleen. Nettipelin toimivuus jäi peliseuran vuoksi testaamatta, yksittäisten otteluiden lisäksi verkossa voi ottaa osaa myös turnauksiin. PS3-version kanssa muutoin identtisestä PS2-tenniksestä nettipeli on jätetty kokonaan pois.
Sega Superstars Tennis on keskinkertainen ja lyhytikäinen tennispeli, joka kaipaisi puuduttavien minipelien sijaan toimivaa uramoodia. Alkuinnostuksen haihduttua edes tuttujen hahmojen vetovoima ei houkuttele palaamaan tenniskentille.
67
