Tervetuloa tulevaisuuteen! Asukoodiin kuuluu nahkatakki, peililasit ja katana, olit sitten ihminen, peikko tai kääpiö.
Istuin metrossa ja myrkytin itseäni savukkeella. Rikospaikan lähellä nousin vaunusta ja katselin ympärilleni. Kaikkialla leijui savua, neonvärit sokaisivat silmäni, etova haju tunkeutui sieraimiini.
Astuin asuntoon. Kumpikaan huoneessa olevista ihmisistä ei kiinnittänyt minuun huomiota, vaikka vain toinen heistä oli kuollut. Sitten se toinen puhalsi tupakansavut silmilleni, hymyili kierosti ja lausui ne kolme pientä sanaa.
”Tervetuloa Hongkongiin!”
Shadowrun: Hong Kong on kolmas Harebrained Schemesin kehittämä Shadowrun-roolipeli. Vaikka Shadowrun Returns (Pelit 9/2013, 82p) oli kelpo päänavaus, Shadowrun Returns: Dragonfall (Pelit 4/2014, 88p + Pelit suosittelee) räjäytti potin. Napakasti toteutettu vuoropohjainen taistelu, oivallinen käsikirjoitus ja kiehtova maailma olivat hunajaa roolipelien ystäville.
Shadowrunin maailmaa hallitsevat megakorporaatiot. Onneksi Harebrained irtautui tosimaailman megakorporaatioista: Microsoftin julkaisema konsoliräiskintä Shadowrun (Pelit 8/2007, 62 p) kun oli niin iso kakkakikkare, että alkuperäisen pöytäroolipelin kehittäjä Jordan Weisman hankki Shadowrun-lisenssin takaisin itselleen ja perusti neljä vuotta myöhemmin Harebrainedin. Rahoitus kaikkiin kolmeen Shadowruniin hankittiin Kickstarterin kautta.
Weisman voi poltella tyytyväisenä sikaria ja onnitella itseään, sillä myös Shadowrun: Hong Kong on erinomainen roolipeli.
Dekkeri, dekkari vai Deckard?
Shadowrunin maailmassa kohtaavat taikuus, tietokoneet ja tulipallot. Vuonna 2012 tapahtui kummia, kun magia palasi maailmaan. Sivuoireena ihmisten DNA muuttui ja maailmaan alkoi taas syntyä kääpiöitä, haltioita, örkkejä ja peikkoja. Lohikäärmeet eivät tuhlanneet aikaansa kylien polttamiseen ja aarrekasojen päällä nukkumiseen, vaan haalivat mammonaa suuryritysten johdossa. Nyt katson realityshow Dragon’s Deniä ihan uusin silmin!
Hong Kong on synkkää kyberpunkia, joka tuo mieleen Blade Runnerin tulevaisuudenvisiot ja Raymond Chandlerin tylyt romaanit. Shadowrunin maailma ei ole mustavalkoinen. Valinnoilla on väliä, eikä koskaan voi olla varma siitä, tekikö oikean vai väärän ratkaisun. Kumpi on lopulta kamalampi hirviö: rahaa ja valtaa yli kaiken arvostava, ihmisistä vähät välittävä yrityspomo vai kostonhimon ohjaama ghouli?
Hongkong on luotu tarkoin siveltimen vedoin ja tarinankerronta on jälleen ensiluokkaista. Tarina alkaa, kun pelaajan alter egon kasvatti-isä pyytää tätä avukseen Hongkongiin. Pian päähenkilö on lyönyt hynttyyt yhteen nuoruudenystävänsä kanssa ja etsii oppi-isäänsä, mutta mikään ei mene niin kuin pitäisi. Parikymmentä raatoa ja poliisin etsintäkuulutusta myöhemmin kaksikko on puilla paljailla ja vailla kontakteja vieraassa maassa. Silloin ei auta muu kuin ryhtyä shadowrunneriksi.
Hurjan kurja joukko
Hong Kong on rytmitetty samaan tapaan kuin Dragonfall. Aluksi perustetaan palkkisryhmä, sitten hankitaan porukalle tukikohta, verkostoidutaan alamaailman silmäätekevien kanssa ja aletaan haalia tehtäviä. Siinä sivussa hankitaan lisätietoa päähenkilön oppi-isästä ja yritetään pysyä loitolla lain pitkästä kourasta. Pääjuoni nytkähtää eteenpäin noin kolmen tehtävän välein, sivutekemistäkin riittää enemmän kuin tarpeeksi. Hong Kong on täynnä pieniä yksityiskohtia ja vähäpätöisimmätkin sivuhahmot on kynäilty huolella.
Keikkaa heitetään kolmen tai neljän hengen ryhmässä. Ydinporukan muodostavat örkkisotilas Duncan, kääpiödekkeri Is0bel, slaavilainen riggeri Racter ja örkkishamaani Gobbet. Jututin hahmoja jokaisen tehtävän välissä, sillä ryhmäläiset ovat kiinnostavia persoonia. Duncan tasapainoilee raivon ja alakulon välimaastossa, lisäksi örkki toimii eräänlaisena peilinä päähenkilölle, joka on tuntenut Duncanin lapsesta asti. Is0bel on kirjaimellisesti poistattanut muistonsa, Racterilla on eriskummallinen näkemys ihmisestä, koneista ja evoluutiosta, Gobbet on porukan vitsailija, vaikka hänelläkin on synkkä menneisyytensä.
Palkkasoturit hyväksyvät monenlaisia tehtäviä. Runnerit ratkovat alamaailman murhamysteerejä, sekoittavat korporaatioiden feng shuit, taistelevat epäkuolleita vastaan katakombeissa tai murtautuvat yritysten tietokantoihin. Tehtävät voi läpäistä monilla tavoilla: joissain tehtävissä ei tarvitse vuodattaa verta lainkaan, jos käyttää älliään eikä työnnä nenäänsä väkisin joka paikkaan. Yleensä tehtäviin kannattaa ottaa mukaan dekkeri, sillä hakkerointi ja Matrixin mylläys avaavat (kirjaimellisesti) ovia uusille apajille.
The Matrix Reloaded
Vuoropohjainen taistelu on sujuvan simppeliä. Hahmoilla on kampanjan alussa kaksi toimintapistettä, tarinan edetessä määrä nousee kolmeen. Lisäksi toimintapisteitä voi buustata hetkellisesti taioilla tai esineillä. Pisteitä käytetään liikkumiseen, ampumiseen, lähitaisteluun ja taikoihin. Melee-aseiden käyttö saattaa kuulostaa typerältä, mutta vahvan miekkamiehen iskut tekevät rajusti vahinkoa ja syövät vastustajan toimintapisteitä. Suojautuminen kannattaa, sillä hahmot ovat huomattavasti alttiimpia osumille avoimessa maastossa.
Uutuutena taistelun voi käynnistää heti, kun vihollinen tulee näköetäisyydelle, ja sen ansiosta taistelut pääsee aloittamaan paremmista lähtökohdista. Taistelumekaniikoissa on panostettu ennen kaikkea sujuvuuteen, hahmojen ominaisuuksien ja taitojen minmaxaaminen ja syvälliset taktiset sommitelmat eivät ole yhtä tärkeässä roolissa. Tekoäly kellistyy normaalilla vaikeusasteella helposti, hardilla jouduin ottamaan muutaman taistelun uusiksi.
Käyttöliittymä on pääosin näppärä. Missiot listataan selkeästi tehtävälokissa, näkymän saa miellyttävän lähelle hahmoja tai ylös lintuperspektiiviin, asesettien välillä on helppo vaihtaa ja varusteitaan voi päivittää tehtävien välissä paikallisissa kaupoissa. Toisinaan paikasta toiseen siirtyminen tai keskustelun aloittaminen npc-hahmon kanssa vaatii kaksi hiiren klikkausta tai ympäristön hotspotteja ei saa kerralla näkyviin, mutta nämä ovat pieniä harmituksia.
Hahmonkehitykseen saa teoriassa vapaat kädet, käytännössä kannattaa erikoistua muutamaan osa-alueeseen. Esimerkiksi lähitaistelija panostaa voimaan, kestävyyteen ja melee-hutkintaan. Kykypisteitä jaetaan tarpeeksi, mutta ei niin avokätisesti, että runneristaan voisi tehdä kaiken hallitsevan supersankarin. Hahmoaan voi tuunata myös erilaisilla cyberware-päivityksillä, jotka parantavat hahmon fyysisiä ominaisuuksia, mutta vähentävät essencea, jota tarvitaan magiaan. Mitä enemmän rautaa kehossa, sitä ”sieluttomampi” hahmosta tulee. Tekoälytoverien kehittymisestä ei tarvitse kantaa huolta muulloin kuin tasonnousujen yhteydessä, jolloin saa valita kahden uuden kyvyn välillä.
Shadowrunin virtuaalitodellisuus, Matrix, on päivitetty. Aiemmin Matrixissa lähinnä taisteltiin, Hong Kongissa dekkerit yrittävät ohittaa turvajärjestelmät huomaamattomasti ja mahdollisimman nopeasti. Onnistumisista palkitaan lisäkäteisellä ja helpommalla etenemisellä. Jos homma karahtaa kiville, perään lähtevät tuhoajaohjelmat ja vartijat. Uudistettu hakkerointi ja virtuaalitodellisuudessa temmeltäminen tuo Shadowruniin lisää syvyyttä, mutta konnankoukut pitää opetella kantapään kautta. Jonkinlainen alkuperehdytys hakkerointiin olisi ollut paikallaan.
Varjoista valoon
Hong Kong näyttää ja kuulostaa paremmalta kuin edeltäjänsä, vaikka ääninäyttelyä on vain välivideoissa. Animaatio on sulavampaa, grafiikka on aiempaa yksityiskohtaisempaa ja värikkäämpää. Osaltaan tähän vaikuttaa tietysti pelin itämainen teema, mutta pääsyy näyttävämpään ulkoasuun on Harebrainedin päätös keskittyä vain pc-versioon. Roolipelin mobiiliversiot työnnettiin kylmästi yli laidan, mikä ei haittaa minua tippaakaan.
Shadowrunin kapitalistista maailmaa hallitsevat megakorporaatiot ja pukumiehet, mutta pinnan alla kuplii kapina. Shadowrunnerit ovat laitakaupungin ja hämyisten kujien valtiaita, jotka muuttavat Hongkongin valtasuhteita ja rakenteita keikka kerrallaan. Kaupungin kiinnostavimmat tarinat kirjoitetaan auringonlaskun jälkeen.
Shadowrun: Hong Kong imaisee mukaansa, vaikka olisi täydellinen Shadowrun-untuvikko. Hong Kong on ensiluokkainen roolipeli, joka loistaa dialogillaan, tarinallaan, tunnelmallaan ja hahmoillaan.
Shadowrunin Hongkong on väkivaltainen, vihamielinen ja vaarallinen paikka. Enkä haluaisi olla missään muualla.
Shadowrun – Hong Kong
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Mac, Linux
Harebrained Schemes
Versio: Steam
Suositus: 1,8 GHz prosessori, 2 Gt muistia, DX9.0-yhteensopiva 256 Mt näytönohjain
Testattu: Intel Core i5-2500K 3,3 GHz, 8 Gt, Radeon HD 6870, Windows 7
Moninpeli: ei
Ikäraja: 18
88
