Sid Meier’s Civilization 4: Colonization

 

www.firaxis.com

Tulevaisuuden supervallan siemenet ovat yhdessä pienessä laivassa ja sen kannelta uutta mannerta ihailevissa siirtolaisissa.

Siirtomaaherra ottaa käskettäväkseen yhden 1400-luvun suurvallan ensimmäisen yrityksen hyödyntää vieraiden maiden rikkauksia. Englantilaiset virtaavat uuteen maailmaan sankoin joukoin uskonnonvapauden perässä, hollantilaisten veressä on kaupankäynti, ranskalaiset tulevat toimeen parhaiten intiaanien kanssa, ja espanjalaiset puolestaan eivät epäröi ottaa näiden rikkauksia tykkien, tautien ja teräksen voimalla.

Colonizationin lähtökohta on ihastuttavan looginen. Tuoreen siirtokunnan lähimailta saa kerättyä puuvillan ja sokerin kaltaisia hyödykkeitä, jotka siirtokuntalaiset tehtaissa ahertaen muuttavat vaikkapa kankaiksi ja rommiksi, joista emomaassa maksetaan rahaa sievoisia summia. Metsistä löytyvä puutavara muuttuu timpurin käsissä kasvavan siirtokunnan kirkoiksi ja satamiksi, kukkuloilta kerätyt metallit aina tärkeiksi työkaluiksi ja musketeiksi. Ja luonnollisesti ruokaa täytyy saada pelloilta tai vesistä tehtaissa ahertavien siirtolaisten hengenpitimiksi. Toimivan siirtomaan luominen vaatii työtä, ja usein raaka-aineiden siirtelyä sieltä, missä niitä on sinne, mistä niitä puuttuu.

Siinä missä Civilizationissa ruoan tuotanto kasvatti kaupunkeja, enemmistö uuden maailman asukeista saapuu vanhasta maailmasta. Jos panostaa kirkkoihin, virtaavat emomantereen ahdasmielistä ilmapiiriä pakenevat asukkaat vapaisiin siirtokuntiin. Tärkeitä asiantuntijoita voi palkata kilisevällä kullalla. Asiansa osaava seppä muuttaa malmin työkaluiksi nopeammin kuin tehtävään määrätty siirtokuntalainen vailla erikoistaitoja. Lähetysasemia perustamalla taas avukseen saa intiaanikäännynnäisiä, jotka hallitsevat uuden maailman rikkauksien keräämisen.

Maalina siirtokuntaherran horisontissa siintää itsenäisyys emomaasta ja sen jatkuvasti kasvavista veroista ja vaatimuksista. Kirjapainot ja sanomalehdet levittävät vallankumouksellista sanomaa, ja kun hetki on oikea ja siirtokuntien asukeista enemmistö itsenäisyyden kannalla, on aika tarttua aseisiin. Antakaa minulle vapaus tai antakaa minulle kuolema! Jälkimmäisestä huolehtivat emomaan sotalaivat ja tykit, jotka saapuvat kukistamaan kapinaa...

Perinteitä vaalien

Jos vanhan kunnon Colonizationin parissa tuhlasi öitä, ei uusioversio tuota yllätyksiä. En keksi, mitä vanhan pelin ominaisuuksia uudesta puuttuisi. Toisaalta uudistukset jäävät yksikkö- ja taistelusysteemin muuttamiseen Civilization 4:n malliin, ja pieniin muutoksiin siirtokuntakongressin ja siihen värvättävien historiallisten henkilöiden toiminnassa. Oikeastaan ainoa oikea uudistus on itsenäistymisjulistuksen yhteydessä laadittavat perustuslaki, johon tehtävät valinnat, esimerkiksi uskonnonvapauden suhteen, vaikuttavat kaikissa itsenäistyvän siirtomaan kaupungeissa. Olisin kaivannut yksikkövalikoiman monipuolistamista, ja vaikkapa muitakin 1400-luvun pienempiä valtiota pelattavaksi siirtomaita valtaamaan.

Harmillisesti Colonizationin näkemys siirtomaiden synnyn historiaan on yhtä puhtoinen kuin kymmenen vuotta sitten. Intiaanit ovat joviaaleja kauppakumppaneita ja siirtokuntalaisten kouluttajia, ja jos ne tieltä haluaa jyrätä se käy kovin kliinisesti. Orjuuden kaltainen historiallinen pikkujuttu sivuutetaan oikeastaan täysin, vaikka itsenäisyysjulistuksessa yhtäkkiä pääseekin tekemään sen sallimisen suhteen pienen päätöksen. Vaikka toki perus-Civilizationinkin kuvaama sivilisaatioiden synty, nousu ja tuho oli veristä puuhaa, kiinnittyy Colonization minusta tiukemmin siihen todelliseen maailmanhistoriaan, ja sen silottelu ei mene nikottelematta läpi.

Vaikka siirtokuntien parissa helposti vierähtää tunti jos toinenkin, ei voi välttyä tunteelta, että pelaa vain tavallista laadukkaampaa Civilizationin modia. Civilization 4: Colonization maistuu uutta Civilizationia kolmatta vuotta yön pimeinä tunteina hakanneelle liian tutulta. Tätä tunnetta lisää entisestään pelin graafinen ulkoasu, joka on käytännössä samanlainen kuin Civilizationin. Osa intiaanipäälliköiden diplomatiagrafiikastakin on ainakin ennakkoversiossa suoraan lainattu perus-Civilizationista.

On mielenkiintoista nähdä, miten Colonizationin toinen tuleminen kestää pelaamista. Muutokset ja uudistukset vanhaan nähden ovat lähinnä kosmeettisia, ja peli itsessään on Civilization 4:ää rajoitetumpi erilaisten yksiköiden määrän ollessa pienempi ja teknologiakehityksen puuttuessa kokonaan.

Arvostelu on luettavissa

www.pelit.fi:ssä 1.10.2008.

www.easports.com/madden09

Amerikkalainen jalkapallo ei tunnu urheilulta vaan pikemminkin vuoropohjaiselta strategiapeliltä. Urheilupeliksi laji on harvinaisen syvällinen ja monipuolinen. Asia on EA:nkin tiedossa, sillä Madden 09:ssä aloittamiskynnys on viety jo niin alas, että kuoppaan kohta putoaa.

Helpoimmillaan ei tarvitse itse päättää hyökkäyslinjan muodostelmaa tai pelattavaa kuviota, vaan kone määrää ne valmiiksi. Pelaajan tehtäväksi jää yrittää tehdä sitä mitä pyydetään. Idea on loistava, koska se osoittaa huomaamatta lajiummikoille millaisissa tilanteissa kannattaa juosta, milloin heittää ja miksi pallo joskus potkaistaan pois. Tyriessään saa jopa uuden yrityksen.

Opetusvaikeustason vaikuttavin ominaisuus on koneen kyky purkaa epäonnistumiset. Jos aiheuttaa syötönkatkon, pelinrakentaja säkitetään tai valitsee väärän taktiikan, tekoäly aloittaa palautekeskustelun. Edellinen yritys puretaan osiin, avainvirheet kerrotaan ääneen ja bonuksena näytetään, mikä olisi ollut tilanteessa oikea ratkaisu. Tilanteet puhki puivat kommentaattorit antavat oivia vinkkejä siitä, missä vaiheessa virhe olisi viimeistään pitänyt tajuta. Samalla oppii lajin varsin vaivattomasti.

Toki veteraaneillekin on luvassa parannuksia, esimerkiksi edellisen kauden superase eli syöksykoppi loistaa poissaolollaan. Kamera näyttää nätisti kaikki vastaanottajat, eikä ulospäin menevissä juoksukuvioissa ukkelit karkaa enää ruudun ulkopuolelle. Kolmannessa yrityksessä voi komentaa hyökkääjiä juoksemaan yli 10 jaardin lipun ja puolustaessa määrätä avainpelaajan tuplavartiointiin. Uudistus parantaa varsinkin kaksinpelejä, jos vastustaja käyttää samaa kuviota uudelleen ja uudelleen.

Ennakkoversiossa on vielä selkeitä virheitä. Tekoäly ei pysäytä kelloa ottelun lopussa, vaan antaa ajan juosta hukkaan ja esimerkiksi kikkapelejä on turha edes yrittää. Potkuharhautuksissa kone pelaa kuin olisi koko ajan tiennyt luvassa olevan heiton. Taklaukset toimivat omituisesti, sillä tukimiehet eivät tunnu saavan otetta pallosta eivätkä vastustajasta hyvässäkään paikassa. Kaksinpelissä erilaiset linjan taakse -kuviot toimivat turhankin hyvin, joten tasokkaat sisemmät laitahyökkääjät ovat kaudella 09 kullanarvoisia.

Ennakkoversiolla Maddenin nettiliigat jäivät testaamatta. Ainakin liigojen pelaajamäärärajoituksia on jo ehditty Amerikassa parjata. Saa nähdä, vaikuttavatko rajoitukset Euroopassa, sillä en missään vaiheessa kuvitellut pääseväni pelaamaan kokonaista NFL-kautta ihmispelaajia vastaan.

Lisää aiheesta

  • Shogun 2: Total War

    Hjalliksen Diili ei ollut kaikkien aikojen työhönottohaastattelu. Se käytiin jo 1600-luvun Japanissa, jossa pyrittiin shoguniksi shogunin paikalle.

    Total War palaa Japaniin Shogun 2:ssa ja tuntuu tiukan teemansa ansiosta sarjan alkuaikojen erinomaiselta strategiapeliltä. Armeijan lisäksi…
  • Killzone 3

    www.killzone.com

    Helghast sai viimeksi ISA:n kädestä, mutta helghastilaiset tuntuvat olevan harvinaisen kovapäistä porukkaa, sillä scifisota jatkuu entistä rankempana Killzone 3:ssa.

    Killzonen avaruustaistelu jatkuu, vaikka Helghastin häikäilemätön diktaattori Visari ei enää väpätä.…
  • LittleBigPlanet 2

    Kun näytin LittleBigPlanetia kaverilleni, mies nauroi ensin hahmon nimelle, kunnes pääsi peliin käsiksi. Ääni loppui mutta hymy ei hyytynyt.

    Jo perinteet velvoittavat, että konsoli tarvitsee maskotikseen tasoloikkahahmon. PS3:lla roolin sai sympaattisen valloittava säkkipoika, jonka…