www.wow-europe.com/wrath
World of Warcraftin toisen lisälevyn betatesti alkoi heinäkuun lopussa. Ensimmäiseksi oli tietenkin hypättävä uuden hahmoluokan, death knightin, saappaisiin.
Nettiroolipelien betatestit ovat kaksiteräinen miekka: uuden sisällön näkeminen on aina jännittävää, mutta samalla kaikki peliin heitetty aika menee täysin hukkaan. Kellon lopulta soidessa kirves kalahtaa armotta ja viikkoja väännetty virtuaaliminä katoaa historian hämärään.
Muutaman kuukauden päässä odottavasta teloituspäivästä huolimatta Wrath of the Lich Kingin betaa on mahdotonta ohittaa. Kuoleman teemaan sopien päätin aloittaa betan suoraan uudella death knightilla, joka tosin täytyi ennen Northrendin mantereelle pääsemistä nostaa tasolta 55 tasolle 68. Jo olemassa olevan sisällön pelaaminen betassa tuntuu lyhykäisesti hiukan hullun hommalta, mutta mielenterveys sanoi muutenkin moi 2,4-gigatavuisen betaclientin valuessa koneelle Blizzardin legendaarisen hitaalla imutussysteemillä. Onneksi ulkona paistoi aurinko, ja nurmikkokin piti leikata. Ja auto pestä. Ja vahata.
Miten niin vielä yli giga jäljellä...?
Pahoilla on aina hauskempaa
Vielä parin pienemmän lisäpäivityksen jälkeen vahvistuu, että uusi death knight voi ennakkotietojen mukaisesti olla mitä tahansa rotua. Vastustan kiusausta seurata valtavirtaa ja luoda pinkkipalmikkoisen pahan kätyrin. Sen sijaan valitsen ihmisen, sillä expertise-rotubonus sopii melee-hahmolle erinomaisesti. Lisäksi panssareiden ulkonäköä voi arvioida kunnolla täysikasvuisen ihmisen päällä. Gnomella kun kaikki näyttää, no, pieneltä.
Tässä vaiheessa kehityskaarta kasvovaihtoehdot ovat vielä kaikki tuttuja ja turvallisia. Pari viikkoa elokuun alussa ilmestyneen päivityksen jälkeen death knightilleen voi valita kuoppaposkisen naaman ja kuolleen ihonvärin. Samalla hiusvärit rajoitettiin vain muutamaan, yleensä valkoiseen tai tumman siniseen, draeneilla vihertävään. Pinkkitukkaiset gnome-ritarit eivät siis enää tätä kirjoittaessa ole saatavilla.
Death knightin aloitusalueella pääsee heti asiaan. Juuri henkiin herätetyn antisankarin ensimmäinen näky on nekropoliksen huipulla seisoskeleva Arthas, joka on tullut henkilökohtaisesti vahtimaan hyökkäystä Eastern Plaguelandsin itäreunalle auenneelle uudelle alueelle. Ebon Holdiksi nimetyssä nekropoliksessa on mainio tunnelma, ja hauskana ideana paikalle on heitetty tukku Naxxramaksesta tuttuja pomoja, tällä kertaa sankaria opastavina hahmoina. Esimerkiksi Instructor Razuvius tekee juuri sitä mitä työnkuva antaa ymmärtää: kouluttaa aloittavia death knighteja.
Lyhykäisen aloitussession jälkeen uudelleensyntynyt ritari lähetetään maan pinnalle auttamaan scourgen hyökkäyksessä Scarlet Crusaden tukikohtaa vastaan. Tungos on melkoinen ziljoonan death knightin taistellessa samoista kohteista, mutta homma etenee silti paremmin kuin millään WoWin aloitusalueella tähän mennessä.
Polta ja tuhoa
Death knightien starttialueen kikka on instansointi. Sota epäkuolleiden ja scarletin välillä etenee ja maailma muuttuu sen mukana. Tietyt tehtävät suorittanut sankari ladataan huomaamattomasti uuteen alueversioon, jossa kylä on liekeissä ja death knightit lahtaavat armottomasti viimeisiä pakoon juoksevia siviileitä. Naxxramaksesta tuttu Noth the Plaguebringer virittelee paikalla ruttokattiloitaan ja Heigan herättää vihollisia uusiksi sotureiksi scourgen riveihin. Tunnelma on kuin Ilmestyskirjan maailmanlopun visioista.
Tehtävät ovat hauskasti hiukan toisenlaisia kuin mihin on totuttu, ja epäpyhät ritarit pääsevät ensimmäisinä kokeilemaan Wrath of the Lich Kingin uutta kulkuvälinemekaniikkaa. Periaatteessa asiat eivät ole muuttuneet paljon vanhaan verrattuna, mutta uuden systeemin ansiosta sankari voi esimerkiksi varastaa itselleen ratsun ja nelistää karkuun vartijoiden juostessa perässä. Myöhemmin scarletin fanaatikkoja kuritetaan tykillä ja luurankolohikäärmeen selästä. Kaikissa on sama perusidea: itse viskottavien pommien sijasta kulkuvälineellä on omat toimintanappulansa, jotka korvaavat hahmon painikkeet ratsastuksen aikana. Näin tappoluvut nousevat huimiksi, kun lohikäärme kaataa miehiä kuin heinää.
Vaikka hahmo aloittaa tasolta 55, ei käytössä ole heti kaikkia kykypisteitä, mikä tuntuu aluksi hiukan oudolta ratkaisulta. Homman juoni selviää kuitenkin pian, sillä suoritetuista tehtävistä saa laadukkaan aloitusvarustuksen lisäksi palkkioksi myös taitopisteitä. Näin kaikki pisteet ovat kasassa siinä vaiheessa, kun on aika sanoa hyvästit aloitusalueelle.
Pahan puolella taistelu päättyy huikeaan hyökkäykseen Light’s Hope Chapeliin. Scourgen joukot vyöryvät Argent Dawnin kimppuun ja vaikka vastassa vilisee vain elite-tagilla varustettuja kohteita, on meno hurjaa. Tässä auttaa sankarin saama buffi, joka nostaa esimerkiksi osumapisteet noin 35000:een.
Instansoitu peliosuus päättyy taustatarinan kannalta mielenkiintoiseen loppunäytökseen. Ashbringer-miekan ja Mograinen sukukunnan taru saa uusia käänteitä ja loresta kiinnostuneiden pelaajien pää sauhuaa teorioita. Ashbringer-legenda on muutenkin keskeinen osa Wrath of the Lich Kingin taustaa, ja luultavasti lopussa näemme Frostmournen ja Ashbringerin kohtaamisen.
Death knightin aloitusalue on erinomaisen hauska ja tunnelmallinen parituntinen, ja paikkaa säädetään vielä jatkuvasti paremmaksi. Pieni narina tulee siitä, että jaksosta saatava kokemus ei aivan riitä nostamaan hahmoa tasolle 58, millä pääsisi Outlandsiin seikkailemaan. Onneksi pari tehtävää plaguelandseissa riittää täyttämään kolon ja kokka voi kääntyä kohti Dark Portalia. Etelään suunnistamisessa auttaa se, että death knight tietää valmiiksi kaikki Azerothin lentoreitit.
Nerffausta odotellessa
Outlandsin tehtävät vilisevät ohi nopeaan, ja death knightilla pelaaminen on suorastaan naurettavan helppoa. Lähes kaikki elitet kaatuvat soolona, vaikka hahmo olisi pari tasoa vastusta alempana. Erityisesti jäin naureskelemaan Hellfire Peninsulan elite-jättiläisiä, jotka putosivat kaksi tasoa matalammalla hahmolla ilman että edes tuli hiki.
Toinen huomionarvoinen seikka on täydellinen hukka-ajan puuttuminen. Death knight ei joudu käytännössä lainkaan parantelemaan itseään taisteluiden välissä syömällä tai ensiavulla. Vaikka ryntäisi kerralla viisipäiseen vihollislaumaan, on terveyspalkki yleensä täysillä viimeisen vastustajan kaatuessa maahan.
Taso 68 kilahtaa mittariin parissa illassa, kiitos hahmoluokan ylivoimaisuuden ja hiukan aikaisemmasta lasketun kokemusvaatimuksen per taso. On aika suunnistaa uuteen ja uljaaseen Northrendiin. Siellä jo hiukan vanhaksi käyneisiin varusteisiin sonnustautunut ritari pääsee heti juhlimaan kovilla tehtäväpalkinnoilla, esimerkiksi ensimmäisestä tehtävästä irtoaa miekka, joka noin tuplaa tehdyn vahingon. Ihan kuin sitä ei olisi jo muutenkin ollut tarpeeksi...
Tappotahti ei Northrendissä paljon hidastu, mutta ryhmällä tehtäviksi merkityt elitet kannattaa yleensä suosiolla hoitaa kaverin kanssa. Ehkä pohjoisen kylmä ilma on tehnyt eliteistä kovempia kuin Outlandsissa, mutta Lich Kingin kotimantereella death knight ei enää soolota kaikkia elitejä. Mikään ei silti estä yrittämästä: osasta selviää edelleen oikeilla taidoilla, ylivoimaisinta on manata ilmoille oma ghouliapuri ja valita taito, joka palauttaa pelaajan taistelemaan ghoulina kuoleman jälkeen. Tällöin apuri pitää kohteen taistelussa ja uudelleen herännyt sankari ehtii kynsiä eliten viimeiset elinpisteet pois ennen kuin lopullinen noutaja tulee.
Wrath of the Lich King on vielä hyvin aikaisessa betavaiheessa ja kaikkea säädetään jatkuvasti. Death knightin taitopuut ovat muuttuneet tätä kirjoittaessa jo kerran ja kykyjä muutellaan, poistetaan ja yhdistellään koko ajan. Ensimmäinen pieni nerffaus tuli jo elokuun alussa, mutta se korvattiin muutamalla ylivedetyn tehokkaalla kyvyllä. Aivan varmaa on, että death knightia heikennetään vielä monta kertaa, viimeistään lisälevyn ilmestyessä kauppoihin ja ensimmäisten ritareiden siirtyessä tylyttämään vastustajia pvp-areenoilla. Se foorumeilta valuva nörttikyynelten virta riittää täyttämään pari kuollutta järveä.
Itkua odotellessa pidän hauskaa WoWin tällä hetkellä ylivoimaisimman hahmoluokan ohjaksissa. Tai ainakin yritän, jos betapalvelin vain pysyy kerralla pystyssä puolta tuntia pitempään.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 1.10.2008.
www.easports.com/madden09
Amerikkalainen jalkapallo ei tunnu urheilulta vaan pikemminkin vuoropohjaiselta strategiapeliltä. Urheilupeliksi laji on harvinaisen syvällinen ja monipuolinen. Asia on EA:nkin tiedossa, sillä Madden 09:ssä aloittamiskynnys on viety jo niin alas, että kuoppaan kohta putoaa.
Helpoimmillaan ei tarvitse itse päättää hyökkäyslinjan muodostelmaa tai pelattavaa kuviota, vaan kone määrää ne valmiiksi. Pelaajan tehtäväksi jää yrittää tehdä sitä mitä pyydetään. Idea on loistava, koska se osoittaa huomaamatta lajiummikoille millaisissa tilanteissa kannattaa juosta, milloin heittää ja miksi pallo joskus potkaistaan pois. Tyriessään saa jopa uuden yrityksen.
Opetusvaikeustason vaikuttavin ominaisuus on koneen kyky purkaa epäonnistumiset. Jos aiheuttaa syötönkatkon, pelinrakentaja säkitetään tai valitsee väärän taktiikan, tekoäly aloittaa palautekeskustelun. Edellinen yritys puretaan osiin, avainvirheet kerrotaan ääneen ja bonuksena näytetään, mikä olisi ollut tilanteessa oikea ratkaisu. Tilanteet puhki puivat kommentaattorit antavat oivia vinkkejä siitä, missä vaiheessa virhe olisi viimeistään pitänyt tajuta. Samalla oppii lajin varsin vaivattomasti.
Toki veteraaneillekin on luvassa parannuksia, esimerkiksi edellisen kauden superase eli syöksykoppi loistaa poissaolollaan. Kamera näyttää nätisti kaikki vastaanottajat, eikä ulospäin menevissä juoksukuvioissa ukkelit karkaa enää ruudun ulkopuolelle. Kolmannessa yrityksessä voi komentaa hyökkääjiä juoksemaan yli 10 jaardin lipun ja puolustaessa määrätä avainpelaajan tuplavartiointiin. Uudistus parantaa varsinkin kaksinpelejä, jos vastustaja käyttää samaa kuviota uudelleen ja uudelleen.
Ennakkoversiossa on vielä selkeitä virheitä. Tekoäly ei pysäytä kelloa ottelun lopussa, vaan antaa ajan juosta hukkaan ja esimerkiksi kikkapelejä on turha edes yrittää. Potkuharhautuksissa kone pelaa kuin olisi koko ajan tiennyt luvassa olevan heiton. Taklaukset toimivat omituisesti, sillä tukimiehet eivät tunnu saavan otetta pallosta eivätkä vastustajasta hyvässäkään paikassa. Kaksinpelissä erilaiset linjan taakse -kuviot toimivat turhankin hyvin, joten tasokkaat sisemmät laitahyökkääjät ovat kaudella 09 kullanarvoisia.
Ennakkoversiolla Maddenin nettiliigat jäivät testaamatta. Ainakin liigojen pelaajamäärärajoituksia on jo ehditty Amerikassa parjata. Saa nähdä, vaikuttavatko rajoitukset Euroopassa, sillä en missään vaiheessa kuvitellut pääseväni pelaamaan kokonaista NFL-kautta ihmispelaajia vastaan.
