Enää yksi vuosi, niin vuosituhat vaihtuu ja maailmanloppu vihdoinkin tulee. Maltan tuskin odottaa. Kukahan saa Harmageddonin taistelun pelioikeudet?
Suomessa mediakenttä värähteli. Pelit-lehden vuodesta -92 jatkunut yksinvalta sai vallanjakajia, kun erilaisia, hyvin vaihtelevan tasoisia käännöslehtiä ja -lehdyköitä tupsahti markkinoille. Kilpailu on aina tervetullutta, vaikka alkuperäisen saakin samalla hinnalla kaksi kertaa paksumpana kahdella rompulla kaksi kuukautta aikaisemmin ja oppii vielä englantiakin. Vielä kun saisin markan joka "Yksinoikeudesta!". Me teimme jo vuosia sitten periaatepäätöksen olla käyttämättä koko sanaa tai käytämme sitä vitsinä.
Maailmalla taas meni pelitaloa nurin, konkurssiin ja yhteen. Mahtava Virgin luhistui hetkessä, ja Electronic Arts korjasi siitä hyvän saaliin, niin kuin Westwoodin. Firmahan alkaa olla pelialan Microsoft. LucasArtsin Euroopan-jakelu meni Activisionille, joka sekin on iso ja merkittävä yritys, eikä vähiten sen takia että idin pelit ilmestyvät Activisionin kautta.
Se on sitä elämän kiertokulkua. Kauan sitten mahtava Activision luhistui ja jäljelle jäi ripe. Ripe julkaisi Mechwarrior 2:n ja alkoi kasvaa. Ei ole vaikea veikata, että muutaman vuoden kuluttua Virgin on taas mahtitekijä.
Eidos on toinen historialooppiin joutunut pelitalo. U.S. Gold oli aikoinaan merkittävä pelitalo, jonka omat tuotokset olivat aika jöötiä, mutta jonka edustukset olivat rautaa. Eidos on U.S. Goldin, Domarkin ja Core Designin fuusio, jonka oma tuotanto (miinus Lara Croft) on jöötiä, mutta edustukset rautaa. Final Fantasy VII, Thief, Commandos, Myth, ei hassumpaa.
Hardissodat
3D-kortit ovat jo vakiintuneet lähes joka kotiin, mutta taistelu kulloisenkin sukupolven herruudesta jatkuu. Viime vuonna käydyn kolmannen sukupolven korttitaistelun voittivat Riva TNT- ja (itse asiassa kakkossukupolvea edustavat) Voodoo 2 -pohjaiset kortit. Vähän outona juttuna Voodoo Banshee -kortit ovat myyntimenestys, yhteensopivuusongelmista huolimatta. Ei vaadi kummoisiakaan visionäärin lahjoja ennustaa, että tulevaisuus on AGP-väyläisen 2D/3D-kortin, joten 3Dfx:n on aika tarkistaa asenteitaan esimerkiksi AGP-väylään ja kortin muistin jakamiseen, sillä neljännen sukupolven armeijoita kasataan jo. ATIn, Nvidian, Permedian, Videologicin ja tietysti 3Dfx:n insinöörit ovat asemissa.
Vuoden lopussa alkoi taistelu 3D-äänestä. Markkinoita yksin hallinnut Aureal Vortex-äänipiireineen (ne A3D-kortit), sai kilpakumppanin Creative Sound Blaster Live! -kortista. Creative ehti myydä yli miljoona SB Live! -korttia, sitten Aurealin Vortex2-piiriin pohjautuva, A3D 2.0 -rajapintaa hyödyntävä Diamondin MX-300-kortti tuli myyntiin. Ainakin ensiarvosteluista päätelleen Creativen kortti on nyt altavastaajan asemassa, sillä kilpailija tarjoaa tarkemmin sijoitetun 3D-äänen, ja äänen renderointi kuulemma kuulostaa hyvältä. Creativen ensimmäinen vastaisku on uusi versio EAX-rajapinnasta, joka tukee osaa A3D 2.0:n tarjoamista jutuista. Palaamme asiaan oikean testin muodossa, kun kuviot alkavat seljetä. Nyt on liian aikaista.
Toinen uusi taistelu käydään force feedback -rintamalla. Mocrosoftilla on ihka oma rajapinta, joka on tällä hetkellä se yhteensopivampi. (Kilpailijoiden mukaan siksi, että sillä on ihan oma DirectX-standardinsa.) Yleisesti tärinätikuissa käytetään I-Force-rajapintaa. Henkilökohtaiset kokemukseni jälkimmäiseen tekniikkaan perustuvista vehkeistä ovat vähän matalat. I-Force tuntuu olevan kuin Cyrixin prosessori: toimii jos on muistettu testata pelin kanssa.
DVD-asemiakin ilmestyy jo, mutta vielä ei CD:n yksinvalta ole uhattuna.
Ihan hyvä pelivuosi
Pelimielessä vuosi 1998 oli sitä samaa. Myyvimmät genret olivat edelleen 3D-räiskinnät, toimintastrategiat, urheilu- ja autopelit, avainsanana "tuttu ja turvallinen". Rooli- ja seikkailupelit sekä vuoropohjaiset strategiapelit kituvat enemmän tai vähemmän.
On varmaan vain hyväksyttävä, että pelaaminen on muuttunut. Tilanne on vähän sama kuin elokuvissa: alan varsinaisiksi harrastajksi itsensä katsovat vaikka Pedro Aldomovarin elokuvaa "Matadori joka rakastui härkään" (kipeä tilitys vaikeista moraalisista valinnoista), ja haukkuvat kansaa kun se vahtaa vain kevyttä jenkkipaskaa. Se jää helposti näkemättä, että hyvääkin jenkkipaskaa, siis hyviä kauhu-, komedia- tai toimintapätkiäkin tehdään.
Ei vuosi 1998 ollut loppujen lopuksi mikään masentava, tosin marras-joulukuussa taisi ilmestyä puolet vuoden parhaista peleistä. Fallout 2, Falcon 4.0, Half-Life, Baldur's Gate, Thief: Dark Project, Grim Fandango plus ne, joita en ole vielä nähnyt niin kuin vaikka Myth II ja Return to Krondor.
Tutun ja turvallisen hittikaman lisäksi oli aika jännä juttu, että Eidosin julkaisema Commandos näyttää myyneen maassa kuin maassa hyvin. Oliko syy se, että Commandos oli suojattu? Nimittäin melkein jokaisen uuden pelin euroversio on nykyään kopiosuojattu, minkä pitäisi estää pikkupiraattien kotikopiointi.
Jos unohdetaan "varmuuskopiointi" (jota muuten oikeasti joissain olosuhteissa joutuu tekemään), niin yksi todella ikävä juttu on patsaus. Muutama pelitalo on kertonut, että suojauksen takia europatsit joudutaan lähettämään suojauksen tekijälle muutettavaksi, ja prosessi kestää kolme-neljä viikkoa. Ei kuulosta hyvältä, ei puutu enää kuin että liian kireä kopiosuojaus aiheuttaa ongelmia itse pelin toimivuuteen.
Jenkkipelejä taas ei kuulemma saa kopiosuojata, koska se rikkoo Yhdysvaltain lainsäädäntöä. Tiedä häntä, mutta ei niitä todellakaan ole kopiosuojattu. Niinpä patsitkin tulevat ajoissa, esimerkiksi Fallout 2:n jenkkiversion lopullinen päivitys on jo valmis, kun omaa päivitystään odottavat europelaajat saavat vielä pyöritellä peukkujaan. Ensin kärsitään Saksan ja Ranskan kielirasismista, nyt tästä.
Hyvää pelivuotta -99 kuitenkin.
