Pelifornication

Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä, arkisin 19–23.

* * * * *

Jos puolet avioliitoista päättyy eroon, onko ihme, että puolet peliostoksista on lopulta pettymyksiä?

Kehitys kehittyy, mutta ihminen tyhmistyy. Hänellä on oikeus vapauteen ja vapaus vastuuseen, mitä enemmän hän muka tietää, sen vähemmän sietää. Ei näillä eväillä rakenneta kestäviä pelisuhteita.

Linnat pilvissä

Toisin kuin saduissa, pelisuhteissa voidaan nähdä erilaisia vaiheita. Yleensä ensin on jonkinlainen rakastumisen, voimakkaan kiinnostuksen, jopa hullaantumisen vaihe eli hypestyminen. Siihen kuuluu voimakkaita ihastumisen tuntemuksia, unelmia, projisointia, todellisuuden pakenemista, ehkä uhkaa tai vaaraakin.

Uuden shootterin linjakkaita kurveja ja kiiltävää pintaa ihaillaan kuvista, samalla tavataan tekstistä strategisia tietoja ja raakaa featurepornoa. Pelimiesten lehtien räikeissä kansissa huudetaan, että "Blizzard paljastaa kaiken!" Netistä ladataan tuhruisia videoita, joiden aktionia kytätään silmä kovana jättämättä pienintäkään detaljia ylitulkitsematta.

Muiden esittävää peliharrastusta suosivien kanssa muodostetaan chatti- ja keskusteluyhteisöjä, joissa fantasioidaan vapaasti ja vahvistetaan yhteistä harhakuvaa. Hypestymiseen liittyy vahva tarve kuulua pelin kanssa yhteen. Peli nähdään vahvasti positiivisessa valossa ja siihen heijastetaan mielikuvia omasta ihannepelistä. Haaveet muuttuvat todellisuudeksi, devaajien harkitsemattomat lauseet lupauksiksi.

Pelifirma kantensa valitsee

Haavekuvia maalataan myös ulkoa päin. Pelirahvaan linnanherroilla, pelikriitikoilla, on usein ensimmäisen yön yksinoikeus, ius primae noctis, tulevan parisuhteen ennakkotestaukseen.

Kansaa kiinnostavat kuninkaalliset. Siksi esikokemusraporteissa keskitytään seuraamaan vain rikkaiden sukujen kakaroita, varsinkin ja etenkin julkkispelien jälkikasvua. Uutiskynnys ylittyy aina kun Starcraftin perillisestä lipsahtaa julkisuuteen uusi kuvapuolikas tai sen nettisuunnittelija vaihtaa autoa. Kuuluisuuksien stalkkaamisella on hintansa: "Anna PR:lle pikkusormi, se vie kuusi sivua ja kannen", sanoo vanha kansa.

Kukapa tunteekaan tuotteensa paremmin kuin sen tekijä? Siksi pelijournalistit saavat kertoa omin sanoin heille alleviivatut pelien keskeiset myyntivaltit ja suunnittelun kulmakivet. "Dawn of War 2 hylkää kokonaan tylsän tukikohdan rakentelun ja antaa sinun osallistua sotaan henkilökohtaisella tasolla. Kun miehesi kuolevat, itket surusta ja grafiikkakin on parasta koskaan."

Korkeat ennakko-odotukset sen kun kasvavat, kun jopa ammattilaiset julistavat pelimorseimen kauneutta ja pelattavuutta. Ennen julkaisua päivät tuntuvat matelevan.

Jokaiselle on peli jossain

Kaikki pelit paitsi Duke Nukem Forever ilmestyvät aikanaan, ja silloin otetaan unelmista mittaa. Onko se prinsessa Ruusunen sittenkin vain Ruusunen?

Kivikaudella pelisuhteet muodostuivat spontaanisti, vaikka ihan vain kivan kansikuvan houkuttelemana. Nykyajan laatutietoinen nykypelaaja vaatii sellaisia pysyviä seikkoja kuin grafiikka, sukupuu ja "mitä muutkin pelaa".

Vaikka nurkkapöydässä istuu Fantasy Wars, joka tuntuu kaikin puolin kiinnostavalta violetista tukasta ja räikeästä keijumekostaan huolimatta, uutta pelkäämätön pelimies pokaa varmuuden vuoksi Empire: Total Warin. Jopa silloin, kun hän on lähes varma siitä, että pelin tekoäly on jälleen tyhmä kuin kana ja suhde kaatuu jälleen kerran pelin massiivisen kampanjan arkiseen loppupuurtamiseen.

Satunnaispokauksen asemasta suurin osa pelaajista löytää pelikumppaninsa lehdissä ja internetissä julkaistujen niin sanottujen arvosteluiden ja arvioiden mukaan. Niissä on todella tiukat kriteerit ja niitä kirjoittavat alansa tunnetuimmat huippukriitikot. Osa on pelannut jopa alkuperäistä Pongia!

Hittipelin huimaavat arvostelut kaatavat vielä viimeiset bensat odotuksen liekkeihin. Mikään maallinen ei voi niitä sammuttaa.

Hot or not

Ja sitten iskee kylmä totuus. Miten on mahdollista, että Fallout 3 ei teekään minua onnelliseksi loppuelämäkseni? Miksi sinä pelijourno et näe että Half-Life 2 on kliseinen räiskintäpeli tai Civilization 4 tympii jo viiden kuukauden pelaamisen jälkeen?

Pelimunkin naputellessa joko usean tunnin pelaamiseen perustuvaa arvostelua tai kevyeen pelailuun perustuvaa arviota, hänen ja pelin välinen suhde on vielä tuore, uusi, jännittävä ja mahdollisuuksia täynnä. Pikku virheet ovat yhdentekeviä, bugit viehättäviä featureita. Siksi pelaajat ehdottomasti haluavat, että peliarvosteluiden kanssa ei kiirehditä, parasta olisi jos peliä pelattaisiin ainakin puoli vuotta.

Pelijournojen maailmassa on olemassa yksi "kohdeyleisö", joka koostuu samanlaisista "keskivertopelaajista". Mutta erilaisia peligenrejä on kymmeniä, ja niidenkin sisällä hajontaa. Jennifer Garnerilla on faninsa, eikä niin huonoa peliä olekaan, etteikö joku siihen rakastu. Jotkut taas eivät koske kepillä sen enempää Morena Baccariniin kuin Halo kolmoseen.

Siksi peliarvosteluja pitää osata lukea ihan samalla tavalla kuin kontaktipalstojen ilmoituksia tai poliitikkoja, avainilmaisuja oikein tulkitsemalla. Peliarvostelut ovat munkkilatinaa, mikä ei ole ihme: pelijournoilla ei ole tyttöystäviä ja kaveritkin ovat toisia pelijournoja.

Sitä saa mitä antaa

Vaan turha syyttää meit...muita, sillä suurin uhka pelisuhteelle näkyy jokaisen peilissä.

Suurin osa pelaajista pitää pelisuhdettaan itsestään selvänä. Pelisuhteeseen ei olla valmiita panostamaan, kaikki pitää saada heti ja nyt. Tutoriaalit opettavat koskettelemaan ja manuaalit puivat pelien sielunelämää. Ei tikanpoika puuhun kiipeä luonnostaan, vaan opettelemalla kiipeämään.

Mutta kun ei tarvitse. Kun yhteen peliin kyllästyy, internet heittää uusia sisään. Kaiken ilmaiseksi saava pelimies ei kauan pelejä kunnioita, vaan alkaa suhtautua niihin kuin kertakäyttöisiin objekteihin. "Kiitos, misu, mulla on sun torrentti koneella! Lataillaan taas!" Edes pelijourno ei välitä, onko kyseessä vain yhden illan ihme vaiko pitkäkestoinen suhde, koska ilmainen se kuitenkin oli. Pelijournot ovat sitoumiskammoisia: parempi lyhyt suhde kuin semmoinen, joka ei pääty ennen deadlinea.

Kansa sen tietää: vain maksettu suhde on paras suhde, koska peliään osaa arvostaa vain, jos sen eteen on tehnyt jotain. Motivaatio oppia sen luonne sekä oikut on ihan toista luokkaa kuin ilmaiseen jakamiseen perustuvassa höttösuhteessa.

Minä vaadin eiku

Rakkaus peliin ei ole mahdollista ennen kuin oppii rakastamaan peliä sellaisena kuin se on.

Maailman yleisin egotyyppi luulee, että maailman velvollisuus on sopeutua sen omiin luuloihin ja käsityksiin. Se aiheuttaa ongelmia jokaisessa mahdollisessa asiassa, pelit mukaan lukien. Harvinaisia ovat ne ihmiset, jotka osaavat sopeutua maailmaan. Niinpä kun toinen haukkuu peliä ominaisuuksista, joita siinä ei ole vaikka hän niin vaati, toinen nauttii niistä, joita siinä on, vaikka ne eivät olleetkaan niitä, joita hän odotti.

Rakkausvaiheessa on kyse todellisen itsen ja pelitodellisuuden kohtaamisesta ja hyväksymisestä. Silloin luodaan kestävä pelisuhde.

Mutta näteinkin Lara lopulta rötköttää sohvalla vinkkupullo kädessä, sätkä huulessa ja papiljotit päässä. Kaikki on nähty, kaikki on koettu. Silloin on aika pistää peli pihalle ja uutta sijalle. Kovimmat pelimiehet eivät ole uskonnollisia monogamisteja, vaan kaikille avoimia, pikkuisen uteliaita multiplattareita. Heillä on kaapit niin täynnä pelejä, etteivät he itse mahdu sisään.

WoW of matrimony

Useimmat pelit on tietysti luotu vain hetken huviksi, mutta on niitäkin, joiden kanssa voi rakentaa pysyvän pelisuhteen, eikä mikään ole kauniimpaa, pysyvämpää kuin miehen ja pelin välinen suhde. Kirkkaimmin se näkyy World of Warcraftissa. Siinä on tärkeää omien tunteiden ymmärtäminen, halu ja päätös sitoutua riippumatta siitä, mitä vaikeuksia parisuhteessa voikaan esiin nousta.

Wowitus kestää jopa tyttöystävän keuhkokuumeen, kunhan koneen vie kiltakaverin luo, ettei akan yskiminen pilaa immersiota.

Se on sitä inhimillistä kasvua edistävää pelaamista. Liitto, joka kestää wowittamisen, kestää kaiken.

Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 1.4.2009.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Videopeli-peli

    Nnirvi on toimittaja Suomen suurimmassa videopelilehdessä, tarkistettu levikki 32 686 kappaletta.

    * * * * *

    Inkkaripinkkarit on rauhallista porukkaa, mutta rajansa kaikella.

    Guinness on lisännyt itsensä omaan kirjaansa, kohtaan "Maailman typerin pelilista". Kun Guinnessin syystäkin…