Kyllä täällä Kuussa on mukavaa. En koskaan lennä tänne Finnairilla tai edes omalla piensukkulallani, sillä Pan Amin sukkuloissa on hyvä palvelu ja mainio telakoitumismusiikki. Saakeli vain tätä hotellihuoneen kannettavaa HALia. Yritän asentaa Flashpointia ja kone sanoo: "I'm sorry, Niko. You can't do that." Se on varmaan Micro$oftin tai Applen tekemä.
Vuosi vaihtuu ja kannattaa ostaa popcornia varastoon, sillä tänä vuonna käydään jännittävä konsolisota. Vuodessa yllättävän paljon vanhentunut PS2 vastaan Xbox, ja bonuksena vielä vähän omassa sarjassaan, omilla aseillaan taisteleva GameCube.
Pastellivärejä
Sodasta johtuen vuoden 2002 tähtiä ovat konsolit. Sen sanelevat puhtaasti taloudelliset syyt. Jo nyt PlayStation 2 on osoittautunut rahamyllyksi, ainakin Sonylle, joka saa jokaisesta pelistä melkoiset lisenssimaksut ja joka kopioi pelilevyt. Yksinoikeudella, tietysti.
PC-maailman eri nimikkeiden ja täysin erilaisten pelien kirjavuus on rikkaus vain meille PC-pelaajille, ei pelifirmoille, maahantuojille eikä pelien jälleenmyyjille. Konsolipelejä voi myydä kuin makkaraa. Ne tarvitsevat vain murto-osan siitä tuotetuesta mitä PC-pelit, silloinkin varmaan sen takia, kun ei ymmärretä, etteivät PlayStation 2 -pelit pyöri PlayStation ykkösessä.
Lisäksi uuskonsolien pelaajat ostavat pelejä tavalla, jolla pienikin infestaatio tuottaa yllättävän hyvin. Esimerkiksi Suomessa vajaasta 60 000 PS2-pelaajasta noin 30 000 osti hetkessä Grand Theft Auto 3:n. Megamyynyt Max Paynen PC-versio kalpenee sen rinnalla.
Tosin uusien konsoleiden auvo loppuu saman tien, kun piraatit saavat koneistonsa päivitettyä ja tuotantokäyttöön. Edesvastuuttomien, lyhytnäköisten aikuisten ostosmatkat rajan taakse tekivät hallaa muun muassa ykkös-Pleikan markkina-arvolle, kun perheen pienimmille opetettiin, että vaikka iskä tienaa hyvin, iskä mieluummin ostaa varastettua tavaraa kuin antaa työmiehelle palkkansa.
Minua konsolimaailma ei kiinnosta (Haloa lukuunottamatta) kuin pelikulttuuri-ilmiönä, mutta viis näyttelijöistä kunhan elokuvassa riittää draamaa.
Kevyttä vahinkoa
PC on varmasti siviiliuhri konsolisodassa. Esimerkiksi perinteisesti Sormusten Herran paksuiset ulkomaisten PC-pelilehtien joulunumerot olivat nyt pahimmillaan alle Pelit-lehden sivumäärän, mikä kertoo markkinatilanteen muuttumisesta.
Veikkaan, että A-ryhmän PC-pelien määrä tippuu ainakin kolmanneksen, mutta silti pelattavaa riittää. Ehkä kuukaudessa ei enää tule viittä loistavaa peliä, jotka voi jättää kauppaan ja ostaa sen turvallisen burgeripelin, mutta katsopa tätä listaa, Sami Satunnaispelaaja.
Medal of Honor, Grand Theft Auto III, Neverwinter Nights, Doom III, Duke Nukem Forever, Medieval: Total War, Command & Conquer: Renegade, Halo, Dungeon Siege, Warcraft III, Unreal II, Thief III, Deus Ex II, Team Fortress 2, No-One Lives Forever, Hidden & Dangerous 2, Age of Mythology, Mafia, Soldier of Fortune 2, Counter-Strike: Condition Zero, Jedi Knight II ja niin edelleen. Aivan liikaa hyviä yleispelejä, ettei kaikesta valittava, metsää puilta näkemätön PC-pelaajakunta edelleenkään tajua, kuinka hyvin sillä on pullat uunissa, vaan ruikuttaa ja warettaa niin kuin kultaisina vuosina. Iloista PC-warettajaa konsolipelaaminen rakastaa.
Eliitti peliittää
Elitisti-PC-pelaaja huomaa heti aukon ruikuttaa, kuinka sieltä tulee vaan jatko-osia ja niitä iänkaikkisia 3D-räiskintöjä ja toimintanaksuja. Ystävääni Hugoa lainatakseni: "Herää, pahvi!" Hardcore-luokan PC-pelaamisella menee paremmin kuin vuosikausiin. Ikävämpänä asiana luottokortti alkaa olla PC-peliharrastajalle yhä välttämättömämpi työkalu.
Kultaisina aikoina lentosimuja ilmestyi kyllä noin yksi kuukaudessa, mutta suurin osa niistä oli aika tarpeettomia. Entäpä nyt? Yhdistynyt SuperPAK-tiimi lennättää Falcon 4.0:aa jo uskomattomissa korkeuksissa eikä loppua ole näkyvissä. IL-2 Sturmovik lunasti lähes kaikki lupauksensa ja hallitsee taivaita seuraavat vuodet. Kumpi on parempi: 12 tusinasimua oksalla vai kaksi loistosimua pivossa? Tänäkin vuonna muutama uusi lupaava simu siintää taivaanrannassa.
Sellaisetkin marginaaligenret kuin sukellusvenesimut saivat sukupolvenvaihdosversionsa seuraavalle viisivuotiskaudelle. Itse asiassa EA:n julkaisema Sub Command on hyvää lupaava ennusmerkki: se voi tarkoittaa, että massamarkkinafirmojen ykkönen, Electronic Arts, on tajunnut niche-markkoinoiden arvon. Pienen piirin pelin tekee halvalla, ja vaikka se jauhaa rahaa hitaasti, se jauhaa sitä kauan. Loistavan tankkisimun Steel Beastin tekijä pääsi kauppalevitykseen (halvempaa Steel Beastia pitäisi löytyä pikku hiljaa Suomesta) ja Yhdysvaltain armeijan kanssa tehdään kesäksi kokonaan uusittua Beast II:sta.
Entäpä vuoropohjaiset strategiat? Sanooko Matrix Games mitään? Firma teki muutakin kuin julkaisi päivityksiä Steel Panthersiin: Keräsi pitkin vuotta yksin tuhertaneita, mutta hyviä pelejä tuottaneita shareware-ohjelmoijia siipiensä alle. Lisäksi tulivat sellaiset SSI-herrat kuin Gary Grigsby, Keith Bros ja Joel Billings, joiden ensimmäinen hypersuperraskas Tyynenmeren strategiapeli tulee vuoden alkupuolella. Combat Mission II tulee parin kuukauden sisällä, samoin Master of Orion III. Vaikka Harpoon IV:n tilanne on epäselvä, Harpoon III:n PC-versio on jo betatestauksessa.
Vuoropohjaisia pelejä, muitakin kuin sota-, saisi kyllä tulla lisää. Laser Squad Nemesis onneksi palauttaa X-COM-Gollopit pelikartalle, mutta Jagged Alliance III ei ilmesty koskaan. Onneksi Sir-Tech sai sentään julkaistua Wizardry 8:n, kuuluisan roolipelisarjansa viimeisen osan. Ja Interplay on milliä vailla kuollut, mikä on ikävää. Oma syynsä kun yritti tehdä erilaisia pelejä.
PC-pelaaminen muuttuu mutta pysyy. Se, mitä siitä saa irti, riippuu oikeasta suhtautumisesta koko harrastukseen. Vihje: oman kädettömyyden siirtäminen pelifirmojen piikkiin, tietämättömyyteen pohjautuva mahdottomien asioiden vaatiminen, ja mitättömien kärpästen puhaltaminen maailmoja kaataviksi härkäsiksi eivät ole oikeaa suhtautumista.
