Arvostelu on luettavissa Pelit.fi:ssä 3.9.2008.
Alone in the Dark -sarja loi uuden lajityypin ja avasi tien sanoinkuvaamattomille kauhuille.
Infogrames (nykyinen Atari) hankki oikeudet H.P. Lovercraftin teoksiin viime vuosituhannen lopussa. Ensimmäiseksi pelioikeuksia hyödynnettiin vuonna 1992 Alone in the Dark -pelissä (Pelit 7/1992, 91 pistettä). Lisenssikytköksestä huolimatta Alone in the Darkit ovat oma todellisuutensa eivätkä osa Cthulhu-pelisarjaa.
Alone in the Dark tunnetaan yhtenä ensimmäisistä 3D-selviytymiskauhupeleistä. Jopa Capcomin Shinji Mikami pitää ykkösosaa yhtenä Resident Evil -sarjan innoittajista. Sopivan kierosti toteutetulla grafiikalla ja erityisesti äänillä yksin pimeissä käytävissä harhailu tavoitti painajaismaisen tunnelman. Nykypelaajalla suurinta kammoa aiheuttavat kivikautinen käyttöliittymä ja todella vinkeät kuvakulmat. Eri huoneissa kamera oli aina eri paikoissa, mikä ei helpottanut taistelemista saati suunnistamista.
Yksityisetsivä Edward Carnby lähti selvittämään hamppuun kuolleen Jeremy Hartwoodin kuolinpesää. Hartwoodin Derceto-kartano oli täynnä tauluja tuonpuoleisesta, ja kirjastosta löytyi legendaarisia okkultistisia kirjoja kuten "De Vermis Mysterii", jota ei pidä lukea väärässä paikassa. Seikkailu keskittyi selviytymiskauhuun, sillä kuolema oli alati vaaniva uhka eikä aseita ollut ainakaan liikaa. Kaakkoon väännetty vaikeustasomittari meni aikalaistenkin näkökulmasta kahdelletoista.
Uinu uinu lemmikkini
Joulumarkkinoille vuonna 1993 ilmestyi Jack in the Dark, jossa pikkulapset pelastaa joulupukki. Tämä pikkupeli oli tarkoitettu vain mainostamaan Alone in the Dark -sarjan seuraavaa osaa. Ytimekkäästi nimetty Alone in the Dark 2 (Pelit 1/1994, 91 pistettä) ilmestyikin vuonna 1994. Murheena olivat kummituspiraatit, jotka tekivät Hell’s Kitchen -nimisestä paikasta Helvetin keittiön, kaiken lisäksi ilman Gordon Ramsayta. Playstationilla ja Sega Saturnilla peli tunnetaan myös nimillä Alone in the Dark: Jack is Back ja Alone in the Dark: One-Eyed Jack’s Revenge.
Toiminta on suoraviivaistunut ykkösosasta eikä Gigerille tai Lovercraftille ole tilaa, sillä ratkaisu maailman pahuuteen on kingimäisesti lyijymyrkytys. Vektorit ja bittikartat hurmasivat aikanaan vinkeällä tyylillään, samoin kuvakulmat ovat edelleen taiteellista kikkailua parhaimmillaan tai pahimmillaan. Tunnelmassa ykkösosan kauhuelementit hukattiin jonnekin ja sarja siirtyi alkua toiminnallisempaan suuntaan.
Edward Carnbyn kohtalonhetket jatkuivat alkuperäisen trilogian päättävässä Alone in the Dark 3:ssa (Pelit 2/1995, 91 pistettä). Ensimmäisen Alonen sankaritar Emily Hartwood päätti ryhtyä länkkärielokuvien sankariksi, mutta totta kai kuvauspaikaksi valittiin intiaanien muinainen hautausmaa. Edwardin oli otettava yliluonnollisen etsivän maineensa tosissaan ja pelastettava Emily.
Matkalla kohdattiin kaikki villin lännen myytit, mutta vähemmän kauhua. Tunnelma luotiin tutusti grafiikalla ja onnistuneella äänisuunnittelulla, mutta vaikeusaste rahdattiin helvetistä. Käyttöliittymäkään ei ollut moderneimmasta päästä edes reilu vuosikymmen sitten, mutta tunnelma ja omaperäisyys tekivät Alone in the Dark -trilogiasta yhden pelimaailman, etenkin kauhupeligenren, klassikoista.
Hämärät harhapolut
Edward Carnby seikkaili PSOnella pelissä Alone in the Dark: The New Horror (Pelit 5/2001, 90 pistettä), joka Kimmo Veijalaisen mittapuulla oli merkkipaalu kauhupeligenressä. Varjosaarelle matkatessaan Edward tapaa seksikkään punapään Aline Cedracin. Jatkuva ukkonen, vanha goottilainen kartano ja tuhansia vuosia kadoksissa ollut rotu antavat puitteet tarinalle. Merkittävänä elementtinä on valo, sillä taskulamppu auttaa näkemään ja pelottaa myös örmelöitä. Kummat kuvakulmat olivat edelleen mukana.
Sama peli ilmestyi PC:lle nimellä Alone in the Dark: The New Nightmare (Pelit 8/2001, 79 pistettä), ja painajaismaisesti kadoksissa oli kaikki mikä teki pleikkariversiosta hyvän. Taskulamppukikka toimi edelleen, mutta grafiikka oli ikivanhasta konsolista ja hiiren käyttäminen oli tehty lähes mahdottomaksi. Tunnelma oli edelleen ok, mutta PC:llä viimeisin kauhuseikkailu on läpimätä raato.
Uwe Bollin Alone in the Dark -elokuva (2005) on suoraa jatkoa The New Horror/Nightmarelle ja aiheuttaa pelkotiloja jokaiselle täysjärkiselle katsojalle. Kriitikot haukkuivat elokuvan, ja rahaa se alkoi tienata vasta DVD-julkaisuna, ollen yllättäen Saksassa jopa myyntilistojen ykkönen. Pääosassa heiluu Carnbyna Christian Slater, jonka ura ei varmasti suorituksesta kohene. Suomalaiset voivat sentään olla ylpeitä siitä, että Nightwish on mukana elokuvan soundtrackillä.
Riku Neuvonen
