Jokaiseen iPhoneen on pakko asentaa Bejeweled, Peggle ja muut PopCap-klassikot: sen tietävät kaikki. Vaan mitä muuta on iPhone-pelurien pelattava? Testasimme kovasti kehutun, paljon myyneen kymmenikön.
Rovaniemeläisen Rovion tekemä Angry Birds on keikkunut myyntilistojen kärjessä jo kuukausia. Näennäisen yksinkertaisessa puzzlepelissä ammutaan ritsalla lintuja ja tavoitteena on saada eri tavoin suojautuneet vihreät possut röhkäisemään viimeistä kertaa.
Pähkäiltävää tuo porsaiden realistisesti mallinnettujen suojarakennelmien lisäksi kuhunkin kenttään annettava lintuvalikoima: jotkut tiput on suunnattu jyräämään, toiset tuottamaan tuhoa laajalle alueelle tai vaikka pommittamaan alla olevia kohteita.
Sitten viime arvostelun (Pelit 3/10, 4 tähteä) Kiukkuiset linnut ovat saaneet päivityksissä sisältöä lisää, lisää ja lisää. Hubaa riittää pitkäksi aikaa.
Doodle Jump tekee yksinkertaisuudesta taidetta. Pääosassa on hassusti piirretty avaruusprötö, joka hyppii lakkaamatta ylöspäin. Pelaajan tehtäväksi jää ohjastaa otusta vasemmalle ja oikealle, jotta ponnistuskohdassa on aina kovaa maata alla. Jos jalansijaa ei löydy, game over.
Perustasojen lisäksi mukana on hajoavia tasoja, vietereitä, rakettireppuja ja paljon muuta hauskaa. Reissun varrella vastaan tulee väisteltäviä reikiä ja erilaisia hirviöitä, joita pitää joko karttaa tai täräyttää pyssyllä.
Doodle Jump uhmaa järkeä: en ymmärrä, miksi pelaan näin yksinkertaista peliä niin innolla. Lyhyiden pelisessioiden helmi.
Firemintin Flight Control on lähes Angry Birdsin veroinen myyntimenestys ja sormipiirtelypelien edelläkävijä. Flight Controllissa aletaan lennonohjaajaksi ja yritetään saada kaikki lentokentille tunkevat koneet laskeutumaan yhtenä kappaleena.
Ruudun reunoilta ilmestyviin lentokoneisiin tartutaan sormella ja piirretään niille reitti kentälle: suihkarit omalleen, helikopterit omalleen ja niin edelleen. Ongelmat alkavat, kun konemäärät kasvavat. Jo kuuden seitsemän eri vauhtia liikkuvan koneen saaminen kentille, niin etteivät lentoradat missään vaiheessa kohtaa, nostaa hien otsalle. Ja samaan aikaan uutta konetta puskee koko ajan reunoista...
Flight Controlliin on helppo tarttua, mutta vaikea päästää irti. Sadistisen vaikeaksi yltyvästä menosta huolimatta syypää törmäilyihin löytyy aina nakkisormen käyttäjästä.
Yksinkertaisia pikapelejä on AppStore pullollaan, mutta Fruit Ninja erottuu joukosta edukseen. Tarkoituksena on vain ja ainoastaan viipaloida hedelmiä – miekalla. Aijaijai, oijoijoij, ruudun alareunasta lennähtelee ananaksia, bananaksia, kokonutseja ynnä muita, ja niistä on tehtävä selvää sormikatanalla. Kriittiset osumat ja multiosumat tuovat ekstrapisteitä, kolmella hudilla tai pommeja viipaloimalla peli päättyy.
Yhdellä miekalla huitomalla ei pitkälle pötki, joten kunnon ninjan on hyödynnettävä kaikkia sormia. Monisormiset yhtäaikaiset viillot tulevat nopeasti toiseksi luonnoksi, sillä hedelmiä sinkoilee hulppeita määriä.
Fruit Ninjan äänimaailma on sopivan lurtsahtelevaa, ja mehuroiskeet kruunaavat pikkunätin grafiikan.
Spider: The Secret of Bryce Manor oli yksi vuoden 2009 parhaista iPhone-peleistä, eikä sen lumo ole vieläkään haihtunut. Tarkoituksena on tutustua vanhan kartanon arvoitukseen hämähäkin vinkkelistä. Toiminta etenee yksi alue kerrallaan, ja eteenpäin pääsee, kun on saanut kentässä hurisevat hyönteiset syötyä.
Syöminen tarkoittaa verkkojen rakentelua: geometristen kuvioiden pykäämistä seittiä sinne tänne vetämällä. Ketterästi liikkuvaa ja hyppelehtivää hämyriä on ilo ohjailla yksinkertaisilla sormen liikkeillä. Rauhallinen, aivotyöhön kannustava tunnelma vetää puoleensa.
Solomon’s Keep tarjoaa tuutin täydeltä toimintaa. Piippahattuinen loitsija säntää mustan maagin perään linnoitukseen ja kapuaa kerros kerrokselta tornia ylös. Kerrokset ovat täynnä epäkuolleita örkkiäisiä, jotka kuolevat tyydyttävästi possahtaen, kun maistavat tappavaa magiaa.
Solomon’s Keepin vetovoima perustuu tasaisesti kehittyvään ja voimistuvaan hahmoon sekä jatkuvan tuhon kylvämiseen. Seikkailussa kerättävällä kullalla voi vielä ostaa kykyjä petraavia taikaesineitä.
Kolmetoistakerroksisen tornin valloittaminen ei vie kuin muutaman tunnin, mutta Solomon’s Keep on äärimmäisen uudelleenpelattava. Kykyjä on niin paljon, että jokaisen läpipeluun aikana hahmosta muovautuu omanlaisensa. Lisäksi kerrokset generoidaan jokaisella pelikerralla uusiksi.
Solomon’s Keep tyydyttää kovankin toimintanälän.
Kotimaista tekoa oleva rooliseikkailu Rimelands: Hammer of Thor tuntuu samanaikaisesti tutulta ja tuoreelta. Pääosassa on isoäitinsä pompottama aarteenmetsästäjä, joka yrittää selvittää oman menneisyytensä saloja.
Rimelandsin paras oivallus on vuoropohjainen taistelu, joka pohjautuu automaattiseen noppien heittelyyn. Hyökkäysvuorolla toivotaan pääkalloja, puolustusvuorolla suojan kuvaa. Rerollia voi käyttää kerran vuorossa niin kauan kuin manapalluroita riittää. Mukana ovat kaikki genren vakiot: kerättävät kamat, kehittyvä hahmo, sivutehtävät ja niin edelleen.
Suoraviivainen seikkailu ei ole järin pitkä, mutta kolme eri hahmoluokkaa houkuttavat uusintakierrokselle. Hammer of Thorin pitäisi olla vasta ensimmäinen osa Rimelands-sarjassa. Seuraavaa odotellessa.
Soosiz-pallura yrittää pelastaa maailmaa etsimällä kavereitaan kentistä, jotka muodostuvat palloista ja pötkylöistä. Pelattavuus ammentaa inspiraationsa Super Mario Galaxysta: jokaisella pallolla on oma painovoimansa, mikä pitää Soosiz-pallukan tiukasti maan pinnassa kiinni. Paikasta toiseen liikkuminen vaatii pallolta tai pötkylältä toiselle hyppelehtimistä ja toisen painovoiman pariin pääsemistä, mikä saa pelin pyörimään ja hyörimään mielettömästi.
Mukana on erilaisia esteitä, vihollisia, salaisuuksia ja toki myös kerättäviä kolikoita. Seitsemään erilaiseen maailmaan mahtuu lähes kuusikymmentä kenttää. Läpipeluuseen saa rauhassa nautiskelemalla uppoamaan melkein kymmenen tuntia. Soosiz edustaa suomalaista pelinteko-osaamista hienostuneimmillaan.
Rocketcat Gamesin mainiot toimintapläjäykset ammentavat innoituksensa retromaailmasta: Hook Champ 8-bittisistä ja Super Quickhook 16-bittisistä peleistä. Sisällöltään ne ovat hyvin saman tyyppisiä. Tarkoituksena on päästä kunkin kenttään loppuun niin nopeasti kuin mahdollista.
Käytännössä se tarkoittaa köyden heittämistä kiinni erilaisiin tasoihin ja keikkumista eteenpäin. Uudestaan ja uudestaan. Kentissä on monenmoisia sudenkuoppia, joihin meno saattaa tyssätä, mutta menestys palkitaan käteisellä. Rahaa voi käyttää parempien vermeiden ostamiseen, mikä puolestaan auttaa eteenpäin.
Kummassakin pelissä on jonkinmoinen oppimiskynnys, minkä lisäksi etenkin Super QuickHookissa vaikeustaso kohoaa ajoin hurjaksi. Vaan eipä tuo haittaa, kun tukkaa ei enää ollutkaan revittäväksi.
Tilt to Live on yksi parhaiten iPhone-alustaan istuvista peleistä. Peruspelimuodossa ohjataan pientä kolmioalusta ruudun kokoisella alueella puhelinta kallistelemalla. Tarkoituksena on pysyä hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Viholliset ovat häijyjä punaisia palloja, joiden kosketus tappaa.
Kentissä on tarjolla erilaista aseistusta, joilla palloja voi kurmottaa: hakeutuvia ohjuksia, ydinlatauksia, sähkö- ja piikkisuojia ynnä muuta. Vaikeustaso kasvaa herkeämättä: palluroita syntyy koko ajan lisää, ja pelaajan alusta kohti hakeutuvien pallukoiden vauhti lisääntyy jatkuvasti.
Pallukoiden välissä pujottelu ja aseistuksen metsästys on hulvattoman hauskaa, ja voiman ja vallan tunne pallojen tuhoutuessa on koettava, jotta sen uskoo. Jos iPhonen parasta peliä pitäisi äänestää, Tilt to Live olisi minun ehdokkaani.
