www.apple.com//fi/ipad
Mediamyrskyn aiheuttanut Apple iPad on muutakin kuin iSokokoinen iPod Touch. Paljon muuta.
Huhtikuussa Yhdysvalloissa lanseeratun iPadin myynti ylitti villeimmätkin ennusteet. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana koneita meni kaupaksi 3 miljoonaa, vuoden loppuun mennessä määrän veikataan nousevan 10–12 miljoonaan.
Reilun kolmen kuukauden käyttökokemuksen perusteella iPadin menestys on helppo ymmärtää. Laite tuntuu kädessä uskottavan jykevältä, ja laadukas näyttö saa silmät ymmyrkäisiksi. Tietokoneen korvaajaksi iPadista ei ole, mutta oman tonttinsa se hoitaa kunnialla.
Isojen poikien lelu
iPad on viihdelaite, jolta luonnistuu media kuin media. Liikkuvan kuvan katsominen on etenkin matkakäytössä miellyttävää: 9,7 tuuman näyttö on riittävän iso tulitikkulaatikkoefektin välttämiseksi. Laite on tosin sen verran painava, että suoralla kädellä sitä ei kannattele kukaan, mutta esimerkiksi jalkoja vasten tukemalla homma toimii.
Kirjat, sarjakuvat ja aikakauslehdet ovat siirtyneet luontevasti iPadiin, joskin jokainen omiin ohjelmistoihinsa. Applen iBooksilla kirjojen lukeminen on vaivatonta: fontin kokoa ja näytön kirkkautta voi säätää omille silmille sopivaksi. iPadiin on ladattavissa myös Amazonin Kindle-ohjelmisto ja sen myötä koko Kindlen kirjatarjonta.
Nettikoneena iPad on verraton: se on yhdellä napin painalluksella käyttövalmis, ja jos on langattoman verkon alueella tai kiinni 3G-verkossa, kone on välittömästi netissä. Pitkiä surffailusessioita varten siirryn yhä suosiolla koneen ääreen, mutta uutistsekkaukset ja sähköpostin lukeminen käyvät vaivattomimmin iPadilla.
iPadiin voi liittää ulkoisen näppiksen, mutta näyttöön avautuvalla virtuaalinäppäimistölläkin pärjää: sähköpostin sillä naputtaa kivuttomasti, mutta väitöskirjaa en aloittaisi.
Akun luvataan kestävän kymmenen tunnin surffailua tai videoiden tuijottelua, ja lupauksilla tuntuu olevan katetta. Jokailtaiselle latausrumballe ei ole tarvetta.
Entäs ne pelit?
iPad-pelien tuotanto on vielä kiihtymään päin. Valikoimaa piisaa jo, mutta pelit ovat pääasiassa iPadin näytön 1024 x 768 -tarkkuutta tukevia HD-versioita vanhoista iPhone-peleistä.
Monet pelit kieltämättä hyötyvät terästetyistä grafiikoista. Esimerkiksi The Secret of Monkey Island -seikkailupelit pyörivät iPadin isolla ruudulla mahtavasti verrattuna iPhone-tihrustukseen. Toiset, kuten supersuosittu Angry Birds HD, eivät saa juurikaan apua suuremmasta resoluutiosta, vaikka hyvältä näyttävätkin. Höveleimmät pelipuljut myyvät sekä iPhone- että iPad-versiot samassa paketissa.
iPad-pelien hinnoittelu on aivan eri planeetalta verrattuna iPhone-pelien 0,79 euroa -vyörytykseen. Hyvä esimerkki on Angry Birds: iPhone-versio maksaa 0,79 euroa, HD-versio 3,99 euroa. iPadilla ei ole vielä näkynyt iPhone-puolelta tuttuja massiivisia alennuskampanjoita, joissa pelejä dumpataan valtavissa läjissä minimihinnoin.
Eivät iPad-pelitkään ketään konkurssiin vie. Monkey Islandit irtoavat neljälle eurolla kappale, PopCapin supersuosittu Plants Vs Zombies (jonka iPad-versio on identtinen PC-version kanssa) ja Grand Theft Auto: Chinatown Wars maksavat kahdeksan euroa. Kallein peli, mihin olen törmännyt, on Civilization Revolution HD, 10,49 euroa, ja sekin on hintansa arvoinen.
iPadilla on myös mahdollisuus pelata iPhone-pelejä koko ruudulla, kun tuplaa grafiikan pikselikoon yhdellä napin painalluksella. Tuplaus tekee pelien ulkoasusta vähän röpelöisemmän, mutta yleensä täysin kelvollisen. Ikiklassikko Bejeweled muun muassa tuplaantuu näyttäväksi iPad-versioksi (ostan silti HD-version, jahka se ilmestyy).
Kuka maksaa?
iPad on luksustuote, jonka ainoa tarkoitus on käyttäjänsä viihdyttäminen, ja sen se tekee mallikelpoisesti. Matkakoneena iPad on ykkösluokkaa, mutta siihen tulee tartuttua kotonakin käytännössä päivittäin. Apple on onnistunut luomaan laitteen, jota kuka tahansa oppii käyttämään sillä sekunnilla kun sen saa käteensä, ja joka on samalla niin krominhohtoisen viileä, että se vetoaa yhtä lujasti trendipelleihin kuin Star Trekin padd-alustoista haaveileviin nörtteihin.
Suomen hinnoittelu ei tätä kirjoittaessa ole vielä tiedossa, mutta muissa euromaissa halvin 16 gigatavun malli irtoaa noin viidellä sadalla ja kallein 64 gigatavun Wi-Fi + 3G -malli maksaa noin 800 euroa.
Onko iPad sitten hintansa väärti? Joka sentin edestä.
Battle for Wesnoth HD
Battle for Wesnoth on fantasiapeli, jossa johdetaan omia joukkoja läpi maiden ja mantujen taistelusta toiseen. Vaikka Wesnothiin sisältyvät hankaluudesta kielivät sanat vuoropohjaisuus ja strategia, todellisuus on toista. Lyhyessä ja hauskassa harjoittelukampanjassa käydään läpi pelin ydinkäsitteet, jonka jälkeen pelaamista ei rajoita enää mekaniikka, vaan oman nupin käyttö.
Battle for Wesnothin tietokoneversion voi ladata pelin kotisivuilta ilmaiseksi, mutta iPad-käännöksen neljän euron hinta ei tunnu pahalta. Wesnothin tietokonetausta näkyy parhaiten (tai pahiten) käyttöliittymässä, mutta pelattavuutta on rukattu niin paljon, että kosketusnäytön ja etusormen yhdistelmä toimii likimain yhtä sutjakasti kuin hiirellä viuhtominen.
Wesnothissa riittää pelattavaa kymmeniksi, jollei sadoiksi tunneiksi. Mukana tulee toistakymmentä pituudeltaan ja vaikeustasoltaan vaihtelevaa kampanjaa. Pelin pääkampanja Heir to the Throne on tarina paikkaansa valtaistuimella hakevasta kruununperillisestä, joka etsii muiden kansojen tukea taisteluun örkkien kanssa liittoutunutta kuningatarta vastaan.
Taisteluissa jokainen on oman onnensa seppä. Metsissä viihtyvät haltiat ovat parhaimmillaan päiväsaikaan, kun taas kaaoksen joukot saavat taistelubonuksensa yöllä. Ratsujoukoilla kannattaa pysytellä aukeilla alueilla, ja merten asukeilla ei kannata erehtyä kuivalle maalle. Jokaisella hahmolla on vielä pari lisäulottuvuutta antavaa ominaisuutta, kuten nopeus tai kestävyys, ja tasonnousujen myötä tulevia kykyjä. Pitkään mukana olleen miehen menetys riipaisee syvältä.
Battle for Wesnothissa on kaikki mitä hyvältä fantasiastrategialta voi toivoa: se miellyttää silmää, toimii loogisesti ja sitä on hauska pelata. Wesnothin iPad-versio esittelee myös aivan uudenlaisen ongelman: mieli tekee pelata vielä yksi vuoro, vaikka pää on jo tyynyllä ja nukkumatti kutsuu.
Marble Mixer
Kotimaista tekoa oleva Marble Mixer (tekijälistasta voi bongata muun muassa Pelit-homeboy Jouni Utriaisen) tiedostaa iPadin vahvuudet ja ottaa niistä kaiken irti. Marble Mixer on nimensä mukaisesti marmorikuulapeli, jossa maksimissaan neljä pelaajaa kisaa kolmella erilaisella pelilaudalla.
Ruudun jokainen kulma on varattu yhdelle pelaajalle, ja halutessaan mukaan voi valita konepelaajat sekoittamaan pakkaa. Marble Mixeriä voi pelata myös yksinpelinä, mutta automaattikuulalinkoja vastaan pelaamisessa ei ole intohimoa nimeksikään.
Yksinkertaisimmalla laudalla tavoitteena on upottaa kuulat pelilaudan keskellä pyörivän otuksen suuhun. Kuulat ilmestyvät omaan pelikulmaukseen, ja sieltä niitä vieritetään kohti keskustaa sormella sipaisemalla. Kaikki pelaajat touhuavat samaan aikaan, joten kuulien kimmahtelu ja alati pyörimisvauhtiaan kiihdyttävä otus tekevät pelaamisesta hektisen hauskaa.
Hienostuneempaa herrasmieslajia edustaa vuorotellen pelattava, aikarajaton pistemetsästys. Kuulat vieritetään pyörivälle pelilaudalle mahdollisimman lähelle keskellä ammottavaa pohjatonta aukkoa. Mitä lähemmäs pääsee, sitä enemmän heruu pisteitä. Lisäpisteitä saa, kun tökkii toisten pelaajien kuulia aukon syövereihin. Viimeisen kuulan jälkeen lasketaan vielä pisteet laudalle jääneistä kuulista. Pelin tempo on miellyttävän rauhallinen, mutta onnistuneet vastapelurien kuulien nakitukset lietsovat suuria tunteita.
Kolmas lauta on kahden edellisen yhdistelmä. Pisteitä kerätään samalla metodilla kuin herrasmieslaudalla, mutta kuulia saa ampua niin paljon kuin aikarajan sisällä ehtii. Loppusekuntien hurjat nakitusrallit synnyttävät perheriidan jos toisenkin.
Marble Mixer on moninpelien aatelia ja kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan pelurin iPadiin niin kuin pasianssi Windowsiin. Marble Mixer on myös perhepelien arkkityyppi, jota voi käyttää perusteena suotuisaa iPad-investointipäätöstä anottaessa: lisää laatuaikaa koko perheelle!
