Pitkään aikaan ei ole Pelit-lehden numero korvennut yhtä paljon kuin marraskuun lehti. Syy oli se pahin: oma vika.
GameCuben hinnanalennus nosti syksyllä Cuben konemyynnin liitoon, joka jatkuu vieläkin. Joulumarkkinoille oli vielä ilmestymässä tukku kiinnostavia yksinoikeuspelejä, kuten F-Zero, Mario Kart ja Viewtiful Joe, joista kaikista olisi pitänyt saada arvostelu tai ainakin ennakko marraskuun lehteen. Lehdessä oli juttuja tärkeistä GameCube-peleistä massiiviset nolla kappaletta, vaikka konsoli on kiinnostavampi ja ajankohtaisempi kuin koskaan.
Lehden ilmestyttyä en kiukultani edes lukenut palautetta lehdestä -ketjua. Toimituksen työnjaossa Laaksonen vastaa PC-peleistä ja tekniikkajutuista, Tuomas kirjoittaa uutiset ja minun pitäisi hallita konsolit. Nnirviä käytetään lehden Alan Smitheenä eli nimimerkkinä toimituksen editointivaiheessa raiskaamille jutuille, joita avustajat eivät suostu allekirjoittamaan omalla nimellään.
Vaikka V-käyrä nousi jyrkästi, en epäile hetkeäkään, etteikö marraskuun GameCube-katastrofi toistuisi tulevaisuudessa.
Deadline vaanii
Arvostelun kirjoittaa nopeimmillaan parissa tunnissa (joskus hierotaan päiväkausia), mutta pelaaminen vie aikaa. Käytännössä kaikki arvostelijat käyvät päivätöissä ja jokaisesta illasta palaa pari tuntia arvostelupelin vääntämiseen, siihen vielä hupipelit päälle. Noin neljä arvostelua kuukaudessa on aika maksimi, jonka verrokkiarvostelija pystyy kuukausittain tekemään palamatta loppuun. Arvostelun kirjoittamisen ja editoinnin jälkeen Wallu taittaa jutun, lehti painetaan ja posti vie sen lukijoille.
Aikaa pelin saapumisesta toimitukseen palaa parista viikosta kuukauteen ennen kuin arvostelun voi lukea lehdestä. Käytännössä pelit myyvät vain pari viikkoa julkaisunsa jälkeen. Arvosteluversion saaminen siinä vaiheessa, kun peli on jo kaupan hyllyllä on auttamattomasti liian myöhäistä.
Sony kehitti ongelmaan oivan ratkaisun ensimmäisen PlayStationin valtakaudella. Pelin mennessä monistukseen Sony painaa Itävallan DVD-tehtaassaan promoversioita ilmestyvästä pelistä. Promot on tarkoitettu kauppojen esittelyständeille, mutta pieni promopainos ehtii kuukautta ennen julkaisupäivää myös lehdistölle. Samaan aikaan myyntiversioita vasta monistetaan, pakataan ja rahdataan kauppiaille.
Microsoft on matkinut tyylin, mutta Nintendo toimii edelleen kuin 80-luvulla. Erillisiä promoversioita ei ole olemassa kuin harvoissa poikkeustapauksissa, olen nähnyt niitä Cubelle huimat kolme. Sama määrä promokappaleita tulee kilpailijoilta toimitukseen lähes päivittäin.
EA, Atari, Activision ja muut julkaisijat tyytyvät yleensä polttamaan pelin painoon menevästä gold-versiosta kopion, sillä Sony kerää voittoa jokaisesta tehtaassa painetusta PS2-pelistä. Kotipolttoisia voi pelata vain modatulla konsolilla. Modattu PS2 tai Xbox ovat arkipäivää, mutta Cubelle ei ole kuin ohjelmallisia modeja, joilla voi pelata vain muiden markkina-alueiden pelejä. Vika ei tietenkään ole Nintendon, mutta laskee osaltaan pelien näkyvyyttä.
Arvosteluversioiden ja poltettujen levyjen lisäksi saamme suoraan pelintekijöiltä betoja vielä tekeillä olevista peleistä. Betat pyörivät optimoimattomina vain debug-konsoleissa, joissa on esimerkiksi normaalia enemmän muistia. Ne on tarkoitettu pelintekijöiden työkaluiksi, mutta debug-PS2 ja -Xbox löytyy jokaisen pelilehden toimituksesta. Siksi valtaosa ennakoista kirjoitetaan beta-versioiden pohjalta, mutta debug-GameCubeja on Pohjoismaissa peräti kaksi. Kumpikaan niistä ei loju meillä.
Osta se
Ainoa tapa arvostella Cube-pelejä on pelata myyntiversiota eli sen jälkeen, kun peli on jo kaupoissa. Onhan meillä pari amerikkalaista ja japanilaista Cubea, joilla voimme pelata silloin tällöin saamiamme ulkomaalaisia versioita, mutta englantilaisella PR-miehellä ei kuitenkaan ole suurta hinkua lähettää olemattoman markkina-alueen Suomeen japsiversiota. Pelit eivät ole kenellekään ilmaisia ja niitä tarvitaan Cube-pelien esittelyyn brittikauppiaille.
Tietenkin Pelit-lehti voisi ostaa arvostelukappaleensa Amerikasta tai Japanista, jolloin pelit ehtisi arvostelemaan ajoissa. Se ei kannata kahdesta syystä. Ensinnäkin siihen palaisi ajan lisäksi rahaa, sillä pelkkä paketin jääminen tulliin voi viivästyttää arvostelun deadlinen yli. On myös turvallisempaa arvostella versio, jota lukijakin pelaa. Uskottavuus ei kestä useaa paras peli -ikinä arvostelua, jos PAL-käännös on huitaisten käännetty painajainen, josta on poistettu jenkkiversion bonukset.
Uuden Nintendo-pelin ilmestyminen ei ole enää automaattisesti tapaus, vaan menestyäkseen peli vaatii myös lehdistön tuen. Vaikka pelejä ostavat massat eivät pelilehtiä lueskele, markkinatutkimusten mukaan puskaradio on tavisten tärkein ostoargumentti. Puskaradiota taas johtavat A-urokset, joiden uskotaan peleistä jotain tietävän, eli harrastajat.
Pelit-lehden tekemiset eivät vaikuta GameCuben maailmanlaajuiseen menekkiin tuon taivaallista. Tärkeämpää on, etteivät samojen ongelmien parissa painivat ulkomaalaisetkaan lehdet laita kanteensa vanhoja uutisia, minkä takia Nintendo-kansia ei juuri näe.
Se, että pelit pitää arvostella eilen ja mielellään ennen niiden ilmestymistä, onkin sitten toinen ongelma. Jos Nintendo ei seuraavan konsolinsa myötä muuta taktiikkansa, voin jo huoletta ennustaa Microsoftin tai Sonyn vievän seuraavankin erän voiton. Ja edelleen Cube-arvostelut laahaavat lehdessä muiden konsoleiden perässä, vaikka Suomen maahantuoja Amo tekisi kaikkensa meidän puolestamme.
