Hän tahtoi nimensä tähtiin, hän halusi olla Champion. Mutta silloin ennen tähdenlentoa, muiden pakko kuolla on.
Olen ihailusta mykkänä. Peli astuu baariin, suoraan tuntemattomuudesta. Sitten se työntää PUBGin jakkaralta ja läikyttää Fortniten limpparin. Siinä ei teräs riitä, pitää olla pallit titaania.
Tai fallit titaania, sillä Apex Legends on Titanfall-maailmaan sijoittuva, 60 hengen Free-2-Play-BattleRoyale. Titaaneja ei tosin ole, eivätkä pelihahmot ole seinillä juoksevia titaanikuskeja. Yhteinen maailmankuva jää tuttuihin aseisiin ja liukkaan sujuvan nopeaan pelattavuuteen.
Se ei ole vähän se.
Te ette tiedä kuka minä olen
Tässä supersankarisaagassa hienointa on syntytarina. Apex Legends julkaistiin täysin ilman mitään ennakkovaroitusta, valmiina kuin partiolainen ja kirkkaaksi hiottuna kuin moraalinen kompassini. Joten ilman ennakkovaroituista julkaisen mielipiteeni: "Apex Legends on tämän hetken kirkkaasti paras Battle Royale."
Apexin erikoiseen julkaisuun oli syynsä, nimittäin legendaarisen Biowaren nettiräiskintä Anthemin julkistuksen ja betan saama nuiva vastaanotto, joka ei tiputtanut leukoja vaan Electronic Artsin osakekurssia. Vince "Respawnin toimari" Zambella päätti, että Apex Legends tulkoon tuomituksi vain omilla avuillaan, ilman mitään etukäteen luotua ennakkokäsitystä. Se vaatii melkoista uskoa omaan luomukseensa.
Miten uhkapeli toimi? Apex tuli ja näki, mutta voittaminen on vielä vaakalaudalla, sillä Fortnite ja sen 200 miljoonaa pelaaja ovat vielä kaukana horisontissa. Mutta alku on vaikuttava. Ottaen huomioon kuinka Titanfall 2 on paras peli, jota kukaan ei ole pelannut, Apex veti miljoona latausta ensimmäisen kahdeksan tunnin aikana, 10 miljoonan pelaajan raja ylitettiin kolmessa päivässä ja tuorein luku on 25 miljoonaa pelaajaa, viikossa. Edellisellä mestarilla Fortnitella kesti 41 päivää ylittää 20 miljoonaa.
Lainatut legendat
Koska Titanfall 2 kuuluu sarjaan paras peli, jota kukaan ei ole pelannut, Apexista puuttuvat titaanit ja seinäjuoksu herättivät omituisen paljon turhaa alkuruikutusta, joka onneksi vaimeni.
Apex Legendsin sydän on tietysti Battle Royale -pelimuoto, jolla melkein jokainen nettiräiskintä yrittää ratsastaa. Apex tekee sen ylittämättömän taitavasti, ja ennen kaikkea 1st personista.
Apex Royalessa on 60 henkeä, jaettuna kolmen hengen tiimeihin, ja viimeinen tiimi on voittaja. Rytmitys on erinomainen, sillä rinki supistuu mukavan nopeasti eikä niin kuin Fortnitessa, kerran jääkaudessa. Vaikka kuuluisi joukkoon voittajien, matsi kestää vain parikymmentä minuuttia. Peli kulkee koko ajan eikä muistuta hölkkäsimulaatiota.
Lainaus kannattaa, kun sen osaa. Siinä missä kilpailijoissa kaikki pelaajat lähtevät samalta viivalta, Apex kylmän tyynesti varastaa aika suositun Overwatchin suurimman vahvuuden eli värikkäät hahmot. Lievästä geneerisyydestään huolimatta pelimekaanisesti kaikki kahdeksan hahmoa ovat rautaa, täysin erilaisia mutta täysin käyttökelpoisia.
Joka legendalla on oma passiivi- ja aktiivikyky plus ulti, joka latautuu ajan kanssa. Tasa-arvo on hip ja pop, joten kolme legendoista on naisia, kolme miehiä, yksi sukupuoleltaan määrittelemätön ja yksi on robotti. Respawn ilmoitti, että sateenkaari-ihmisiä ovat Gibraltar, jonka taustatarinassa mainitaan poikaystävä sekä sukupuolineutraali Bloodhound. "Entäs minä?", kysyy mekaaninen mutta älyllinen elämänmuoto Pathfinder. "Entäs minä?" Vallitsee vaivautunut, syrjivä hiljaisuus.
Apex Legendsissä vuosi jakautuu neljään kauteen, jokaisella tulee uutta roinaa ja Legenda. Caveat emptor ja Rainbow Six Siegen passilaisille tupla-caveatit, sillä Apexin battlepassit avaavat vain rojua, uudet legendat ostetaan erikseen.
Legendat, ei Legenda
Vaikka aluksi introverttina en ajatuksesta pitänytkään, lopuksi lämpenin sille, että Apex pakottaa sosiaalisuuteen pakottamalla jokaisen osaksi kolmihenkilöistä tiimiä. Luonnollisesti voi lähteä sooloilemaan, kuten moni oman arvonsa tunteva laatupelaaja, yleensä Wraith, näyttää tekevän joutuessaan noobien pariksi, mutta viisasta se ei ole.
Apex vaikuttaa jo heti alussa, kun tiimi hyppää kuljetuskoneesta: yksi tiimistä on lennonjohtaja, muut seuraavat häntä automaattisesti, joskin muodostelmasta voi halutessaan irrota. Joka tapauksessa tiimi päätyy jokseenkin samaan paikkaan.
Kentällä liikutaan liukkaasti, vieläpä kirjaimellisesti, koska Titanfallista on lainattu nopeaa maassaliukuminen, josta varsinkin rinteissä tulee Tribesvibat.
Tulitaisteluissa ei ole valittamista. Kun liian monta luotia osuu, pelaaja lyyhistyy maahan. Silloin hän voi vain kontata, vieläpä hyödyllisen nopeasti, vaikka nurkan taakse tai kohti asetovereita, joilla on noin minuutti aikaa auttaa sortunutta. Erona kilpailijoihin ryömijä on yleensä löytänyt Knockdown Shieldin, jolla voi vielä hetken suojata itseään.
Mutta Apexissa peli ei ole vielä pelattu, vaikka kuolema tulisikin, koska Respawn on nimensä veroinen. Ex-kaverilta voi ottaa tuntolevyn (ja lootata kamat), ja kun sen vie Respawn-pisteelle, kuljetusalus tuo uuden kopion kentälle. Ilman kamoja, mutta hengissä.
Parasta on kuitenkin kommunikointiongelman toimiva ratkaisu. Suurin osa pelaajista kun ei omista tai käytä mikrofonia (mikä ei ole paha juttu koska puheesta ei ole hyötyä, jos siitä ei saa selvää, kieli kuulostaa klingonilta tai puhe on särkyvää kirskuntaa). Siksi Apex tarjoaa systeemin, jossa kaikkea voi pingata. Vihut, kamat, paikat, kaikki voi merkitä keskinapin painalluksella, ja kommunikaatiopyörästä löytyy optioita lisää. Hiirellä voi helposti jopa ilmoittaa, että tarvitsen haulikonammuksia.
Ainoa este tehokkaan tiimipelaamisen tiellä on vain pelaajien kusipäisyys, mutta siihen ei ole ohjelmallista ratkaisua.
Legenda Kuninkaankanjonista
Toistaiseksi Apexissa on yksi kartta, King’s Canyon. Se onkin sitten sitäkin monipuolisempi, ja on täynnä erilaisia maastotyyppejä, käytäviä, rakennuksia ja köysiratoja.
Laskeutumisen jälkeen ensimmäinen vaihe on hillitön loottaus. Mahdollisimman vauhdilla pitää löytää edes joku ase, koska aika usein lähellä on vihollistiimi tai pari, eikä tulitaisteluun kannata tuoda nyrkkejä. Propelaajille on Hot Zone, jossa lootti on parasta, mutta siellä ei todellakaan tarvitse tuntea yksinäisyyttä.
Pelin aseet ovat Titanfallista tuttuja: pistooleja, konepistooleita, kivääreitä, rynchesteriä, snipugifruja, haulikoita ja päälle muutama kranaatti. Titanfallin pelaajat tietävät, että aseissa diversiteetti toimii: kun jokainen on erilainen, joukosta varmasti löytyy suosikki. Pelaaja saa kantaa kahta asetta, jotka jaetaan ensinnäkin ammustyypin mukaan, joita ovat kevyt, raskas, energia tai haulikko.
Aseisiin saa tukkeja, tähtäimiä, ja muita lisäkilkkeitä, jotka kerätessä asennetaan automaattiseesti, jos ne vain ovat oikeaan aseeseen. Jos löytää paremman rynkyn, niin edellisen lisäkilkkeet siirtyvät automaattisesti uuteen. Systeemi on nautittavan vaivaton ja hiottu.
Legendaa
Kolme on maailmassa turhaa. Kaksi liittyy katolisen kirkon henkilökuntaan ja kolmas on Free-2-Play-pelien narrative director. Juutuin pohtimaan Apexin ohutta taustatarinaa. Sodan riehuttua Korpimailla siellä sijaitsevat syrjäiset Ulkomaat saivat olla aika rauhassa. Ulkomaat ovat täynnä vaaroja mutta mahdollisuuksia eli henki ja raaka-aineet ovat halpoja. Sen asukkaat ratkovat erimielisyytensä suositussa veriurheilussa nimeltä Apex, jonne legendat ympäri Korpimaita saapuvat ottamaan antropomorfista mittaa.
Vaikuttava tarina, mutta… Legendat ympäri Korpimaita? Niitä on vain kahdeksan, eikä Korpimaiden rahvaalla ole saumaa nousta legendojen joukkoon. Kvanttisfysiikka onkin helppoa verrattuna apexfysiikkaan. Taisi selvitä missä Erämaassa Jeesus vietti 40 päivää, koska Hänelle on ihan kalaleivänpala kansoittaa 60 pelaajan matsi kahdeksalla legendalla. Puhumattakaan siitä, että kuka muu osaa herättää kuolleet pelaajat takaisin henkiin?
Vai ovatko legendat ihmisiä lainkaan? Ne eivät vuoda verta, hengästy ja muuttuvat kuolleessaan tavara-arkuiksi. Onko Apex sittenkin jonkin näköinen Matriisi tai keinotekoinen pelimaailma?
Likaiset legendat
Apex Legends on Free-2-Play, joten hello loot box my old friend, I've come to grind for you again. Ilmaisia Apex Packeja saa levelöinnin yhteydessä. Laatikossa on kolme kosmeettista esinettä eli asuja, aseskinejä, eri vuorosanoja, poseerauksia, hahmotaustoja ja niin edespäin. Asuista ei oikeastaan ole iloa, koska näkymä on 1st Person ja selfiepuhelimet on kerätty matsin ajaksi pois. Bonusta siitä, että Packeista ei tule tuplia.
Taso tasolta hitaampi levelöinti on pelaajan ainoa grindisauma. Apex Packin lisäksi tasonnousu palkitaan 600 Legend Tokensilla, joilla avataan jotain kosmetiikkaa mutta ennen kaikkea uusia legendoja. 12 000 Legend Tokensin hinnalla se tapahtuu tasolla 23 ja toinen tasolla 46. Itsa lotsa playing. Mistä pääsemmekin rahalla ostettaviin Apex Coineihin. Tämä arvostelu tekosyynä sijoitin kaksikymppiä ja avasin kaksi Legendaa, 750 Apex Coinia kappale, jolloin minulle jäi 500 coinia yli. Voisin ostaa niillä kosmeettista kamaa suoraan tai Loot Pack -arpoina, vaan taidanpa jättää tilille roikkumaan. Rahalla ostettuna yhden Apex Packin hinta on vajaa euro.
Jollei halua maksaa rahaa tai luottaa arpaonneen, on oikotie onneen: askartelu. Apex Packeista saa myös Crafting Materialsia, jolla voi suoraan tehdä haluamansa jutskat. Harvinaisuuden mukaan hinta on välillä tosi vähän - liian paljon.
Koska Apex Legends on Free-2-Play-peli, saatte hyvän Feel-Free-2-Obey-vinkin: pankaa säästyneet rahat Titanfall 2:een, varsinkin jos Apex iskee. Titanfall 2 on edelleen samperin, ei, saatanan hyvä moninpeli.
Pikaiset Legendat
Kaiken yläpuolelle nousee Apex Legendsin erinomainen pelattavuus. Respawn on viilannut kaiken sellaiseen iskuun ja sulavuuteen, että itse Battle Royale -peleihin nopeasti kyllästyvänä olen Apexista melkein yhtä innoissani kuin Titanfall 2:n moninpelistä. Kestän jopa sen, että poikani pelaa myös Apexia, kuten Overwatchin entinen grandmaster pelaa eli enimmäkseen voittaen. Siinä on kiva juosta perästä pelaamista teeskennellen, kunhan muistaa sulkea silmät tulostaulukossa ennen kuin ego kokee pahan imploosion. Kumpujen kätköistä mullasta maan isät katsovat poikiaan, että herätä mut pliide!
Apex Legends huokuu laatua, siinä on paljon pieniä yksityiskohtia ja mahdollisuuksia, joita ei välttämättä heti edes tajua. Pelin rytmitys toimii just eikä melkein, kamaa ei ole liikaa, painopiste on pelaamisessa eikä tiputanssista lehmäpuvussa.
Uskallanko jopa sanoa, että Apeksi on parempaa kuin… En, tai olkoon: kyllä se on vain niin, että Apeksi on parempaa kuin Fortnaitti. Jälkimmäinen on hetken hurma, josta jää vaivaantunut olo, Apex on koko illan ilo.
90
