Pelien valtakunnassa maailmanpelastajat ovat se suosituin ammattikunta. Näihin pesteihin alkaa olla jo ylitarjontaa, mutta onneksi tilaa on myös astetta tavallisemmille työnkuville.
Virtuaaliset viihdykkeet ovat oiva keino paeta harmaata arkitodellisuutta. Yhden arki on toisen juhla, joten meille konttorirotille biteistä kasatut duunaripelit ovat oivaa tutustumismateriaalia oikeisiin töihin.
Digitaaliseen työelämävalmennukseen kannattaa suhtautua avoimin mielin, sillä tavispelit eroavat melkoisesti valtavirran edustajista. Tällä kertaa ei kukisteta ikiaikaista pahuutta tai rämmitä juoksuhaudoissa, vaan otetaan osaa arkisiin askareisiin. Ainutlaatuiset sankarilumihiutaleet sulautuvat yhdeksi pieneksi koneiston hammasrattaaksi, joka osaltaan varmistaa, että työt tulevat suoritettua. Nappulahanskat käteen ja hommiin!
www.demolitioncompany-thegame.com
Pyhä jysäys
Vähäiset kokemukseni raksahommista kertovat, että vanhan hajottaminen on paaaljon mukavampaa kuin uuden rakentaminen. Nyt näistä tuhotöistä on tehty peli, eikä lopputulos ole lainkaan hassumpi. Purkutöihin erikoistunut työmaasimulaattori on pirteä väriläiskä tavispelien harmaassa massassa.
Raksa-Ranen silmistä kuvattu purkuspektaakkeli on kuin työmaalle siirretty räiskintä, jota on höystetty roolipelimausteilla. Hajotushommissa pääsee heiluttelemaan niin lekaa kuin piikkauskonettakin, ja ajettava kalusto kattaa kaiken minikaivureista pyörökuormaimiin.
Bittirakennuksien hajottaminen on todella hauskaa puuhaa. Fysiikkamoottori toimii uskottavasti, joten rakennukset sortuvat kutakuinkin autenttisen tuntuisesti. Pelimoottori loistaa räjäytystehtävissä, sillä pommeilla lastatut lähiörakennukset tuhoutuvat aidon näköisesti. Lastulevypalasten täyttäessä ilmatilan ei voi kuin hykerrellä.
Suoritetuista tehtävistä kertyy kokemuspisteitä ja pääomaa, joiden avulla avautuu käyttöön entistä rankempaa kalustoa ja haastavampia tehtäviä. Pelin suurimpia ärsyttävyyksiä ovat keinotekoiset aikarajat, mutta yleensä tiimalasissa on niin paljon hiekkaa, että hommat ehtii hoitaa vaikka kahteen kertaan.
Päähahmo on kuolematon, joten piikatessa ei tarvitse pelätä jäävänsä loukkuun sortuvan katon alle. Kakku kuorrutetaan kauniilla grafiikalla ja tarkalla ohjaustuntumalla, joten työstä voi oikeasti nauttia eikä päiväänsä tarvitse kuluttaa laskemalla minuutteja seuraavaan kahvitaukoon.
Tämäkin peli ratsastaa hävyttömästi lapsuuden viattomalla nostalgialla. Hiekkalaatikko, muovitraktorit, naapurin flikan valtava santalinnake ja tukkapölly. Oi niitä aikoja.
www.kalypsomedia.com
Sivulliset uhrit
Metsästäminen on hieno harrastus. Riistanvalvonnalla huolehditaan, etteivät hirvet ja muut metsän pikku terroristit sotke citymaastureilla maanteitä kuluttavien tavispenttien elämää, ja vuotuinen sorsastus pitää eliitin kiinni kaikenlaisissa maksapalleroissa.
Jos jahdin kohteeksi valikoituu kotometsien nelijalkaisten sijaan uhanalaiset lajit, lopputuloksena on jotain todella häiriintynyttä. En ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi päästä Afrikan savanneille tappamaan norsuja. Helpoimmat saaliit ovat poikasia ja näiden pääkopista irtoaa kovimmat palkkiot. Uudella mantereella päästellään päiviltä biisoneita ja muuta paikallista faunaa.
Päähahmoksi voi valita geneerisen jenkkijuntin lisäksi huppariin sonnustautuneen kouluampujan, ja jokaista tappoa muistetaan kehua syvällä eteläamerikan murteella. Tämä tuotos on junttipelien aatelia, tyhmien ihmisten koodaama tyhmä peli tyhmille kuluttajille.
Jos metsästys on sinun juttusi, olen aidosti iloinen puolestasi. Sitä voi harrastaa terveellä pohjalla, eikä sairaiden mielihalujen ruokintaan tarvitse käyttää tällaista pelin irvikuvaa. Nykyään pianonkoskettimetkin valmistetaan jostain muusta kuin norsunluusta.
Räiskintäpeleissä viholliset sentään ampuvat takaisin. Savannilla märehtivät norsut ja muut luontokappaleet nököttävät ristikon väärällä puolella ja odottavat pelaajan päästävän ne päiviltä. Missä haaste, missä hauskuus?
www.wendros.se
Susi lampaan vaatteissa
Maalaisromantiikkaa pursuaa lähes joka tuutista, kiitos Lauri Tähkän ja sinkkumaajussien. Jokainen kaappifarmari pääsee nyt kokeilemaan maanviljelyksen autuutta kätevästi kotoa käsin, mutta landesimulaattori ei onnistu tarjoamaan kovin realistista kuvaa maatilan arjesta.
Bittikolhoosilla työt eivät lopu tekemällä. Elukat huutavat jatkuvasti ruokaa ja pellot odottavat kuokkijaansa. Onneksi päähahmolla on emäntä, joten duuneja voi jakaa jaksamisen ja fiiliksen mukaan. Työ valitaan listasta ja klikkaamalla haluttua askaretta tietokone siirtää päähahmot suoritustilaan. Näissä hommissa väsyy vain ranne, sillä maatilan isännöinti koostuu pitkälti erilaisten listojen kliksuttelusta.
Kun farmia hoitaa, se alkaa tuoda leipää pöytään. Rahaa voi hassata kaupungissa vaikkapa uusiin työvälineisiin, mutta ajokaluston mallinnus ei anna aihetta hurraahuutoihin. Kaikki paikallisen Hankkijan pihalla komeilevat traktorit ovat toistensa klooneja, joten naapuria ei pääse pilkkaamaan vehkeiden pienuudesta.
Hahmot ovat kuin rautakangen nielleitä ja kotitilan karsinoissa asustaa eläimien sijaan kankeasti liikkuvia robotteja. Kauniit jousitaustat sopivat hidastempoiseen puuhasteluun yllättävän hyvin, sillä logiikka antaisi olettaa, että maatilan askareita säestettäisiin banjolla.
www.wendros.se
Mä oon rekkamies, oon hitto soikoon
Tavaran kuskaamiseen keskittyvä rekkamiespeli tekee tietyssä mielessä historiaa, sillä se raottaa rumia lippiksiä, flanellipaitoja ja roskaruokaa rakastavien rahtareiden arkea ennennäkemättömällä tavalla. Kromisten helvetinkoneiden kuskit raivasivat Maikkarilla tiensä kansan sydämiin Alaskaan sijoittuvassa telkkusarjassa, Rig’n’Roll täydentää hienosti sarjan tematiikkaa.
Rahtaamisen ympärille on kasattu vertauskuvallisesti mukavasti läskiä, sillä tavaran kiikuttamista paikasta toiseen on maustettu pienillä juonenkäänteillä. Rekkamiesversiota GTA:sta on turha odottaa, mutta löyhä juonikudelma antaa mukavan tekosyyn roudata vielä se yksi kuorma Los Angelesin keskusvarastolle auringon jo laskettua horisontin taakse.
Itse peliosuus antaa raadollisen kuvauksen rahtareiden arjesta. Komeassa nupissa on yksinäistä, vain radio pauhaa matkamiehen seurana. Mankka soittaa mukavia lurituksia, joiden säestämänä matka taittuu yllättävän nopeasti. Raivoisan punkrockin säestämänä on mukava iskeä pedaali metalliin ja siirtyä ohituskaistalle pujottelemaan tila-autojen valtaamaan liikenneviidakkoon.
Rig’n’Rollissa on tiettyä nallekarhumaista karismaa. Yksitotinen puikkelehtiminen kolmikaistaisella moottoritiellä kananmunalastin kanssa on oiva tapa kuluttaa viikonloppua, vaikka hommasta ei saa latiakaan palkkaa. Ainoastaan typerät aikarajoitukset ja lyhyet välimatkat nakertavat homman mielekkyyttä. Tehokkainkaan kuski ei aja itä- ja länsirannikoiden väliä kymmenissä minuuteissa edes liftarin perässä.
www.n3vgames.com
Veturimiehet heiluttaa!
Mies ei ole mies, ennen kuin on ampunut tykillä ja ajanut junalla. Kunniallinen tykkimiehen urani saa oivaa täydennystä virtuaalisista veturihommista. Voin suorastaan tuntea, kuinka harvojen rintakarvojeni joukko tihenee ja tuuhistuu käskyttäessäni tonnien painoista valurautapetoa pitkin rautatietä.
Junan kuljettaminen on huomattavasti hankalampaa kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella. Valmiiksi ladottuja raiteita pitkin kolkuttelevaa lokomotiivia ei periaatteessa voi ajaa ojaan, mutta tämä peli opettaa toisin. Vaikka veturin ohjaimet mahtuvat muutaman napin taakse, junan ratissa on jatkuvasti oltava kärppänä.
Oikea tilannenopeus on junahommissa kaikkein tärkein asia. Töötin huudattaminen ei enää auta, kun kymmenen tonnia puhdasta kuolemaa vyöryy tiukkaan mutkaan reilua satasen vauhtia. Keskipakoisvoima, vauhti ja nimismiehenkihara ovat yhdistelmä, joka tuottaa tehokkaasti rautaromua ja lietsoo paniikkia ravintolavaunussa.
Jos kulkupelin saa ajettua pöpelikköön, vauriot kuvataan oikeista junaonnettomuuksista repäistyillä valokuvilla. Pelin oma vauriomallinnus on ilmeisesti jäänyt suunnittelupöydälle ja se on korvattu köyhän miehen hätäratkaisulla. Toivottavasti tätä menetelmää ei sovelleta sotapeleihin.
Junat on mallinnettu komeasti ja ympäröivään maastoon on maltettu myös panostaa. Raskas pelimoottori latailee kesken pelitapahtumien raiteita, maisemia ja pinnoitteita uudelleen aina kuvakulman vaihtuessa, joten Matrix-efektiin kannattaa totutella. Kauniin grafiikan vastapainoksi äänimaailma on kolkko. Diesel-moottorin murinaa lukuun ottamatta ratapiha on täysin kuollut.
Mitäpä muuta mies kaipaisikaan, kun alla on juna ja raiteita riittää silmänkantamattomiin. Freudilla voi olla sanansa sanottavana junien symboliikasta, mutta testosteronin katkuisten voimasukkuloiden käskyttäminen tuo muistot mieleen lapsuudesta. Miehistymisriitit alkavat jo nuorena, kun lahjakääreistä paljastuu sähkökäyttöinen pienoisjunarata.
www.wendros.se
Työ vapauttaa
Saksalaisten näkemys rekkamiehen elämästä on täysin päinvastainen kuin jenkkien visio. Tavaran raijaaminen paikasta toiseen on vakavahenkistä raatamista, eikä raavas mies tarvitse radion kaltaisia hömpötyksiä työpäivänsä piristeeksi.
Myös juoni on unohdettu kokonaan. Tavaraa kuskataan elannon eteen, itseään voi viihdyttää sitten vapaa-ajalla. Sakemannirahtaamisen suurin ongelma on, että pelaaminen oikeasti tuntuu työltä. Rig’n’Rollia kiikkerämpi ohjaustuntuma vaatii rutkasti enemmän huomiota osakseen, eikä MANia voi kuvitellakaan ajavansa samalla kun höpöttelee kännykkään.
Suomalaisilla teksteillä siunattu rekkapeli madaltaa aloituskynnystä, mutta muutaman nappulan puikottelupelin sijaan kyseessä on pesunkestävä simulaattori. Nappeja ja painikkeita on joka lähtöön ja Saksan valtateillä on noudatettava myös liikennesääntöjä. Kuten tosielämänkin rahtarihommat, myös peliversio on kaukana joka pojan teekupposesta.
Kyseenalaisesta viihdearvostaan huolimatta pelin koulutuksellinen potentiaali on melkoinen. Opin vihdoinkin peruuttamaan peileistä. Vielä kun tätä taitoa uskaltaisi soveltaa tosielämässä tai saisi huushollin surmanajajan ottamaan oppia virtuaalisesta kolaroinnista kaistapäisen kaupunkiajon sijaan.
