Arvostelijat: Mukana tässä numerossa

Niko Nirvi Keväällä tekee mieli perheenlisäystä, mutta tila on kortilla, joten viimeistään syksyllä on entisten annettava kuolla ulos kylmyyteen. Chilitaimien idätyksen lisäksi aloitin vain vuosia myöhässä Mass Effectin pelaamisen. Tai Läpä Lässyn Effectin, sillä puhuvien päiden määrä ylittää kipukynnykseni. Tapio Salminen Cataclysmin uudelleen herättämä World of Warcraft -riippuvuuteni jäi tauolle, kun Dragon Age 2:n arvosteluversio saapui. 89 tuntia vieneen ykkösosan perusteella osasin odottaa pitkää savottaa, enkä ehtinyt tehdä deadlinea edeltävänä kymmenenä päivänä mitään muuta kuin nukkua ja pelata Kirkwallin sankarin legendaa. Epätoivo alkoi iskeä viimeistään siinä vaiheessa, kun pelikello sanoin 70 tuntia ja vuosia oli pelissä vierähtänyt vasta seitsemän luvatusta kymmenestä. Lopulta seikkailu tunki jo uniinkin. Miten niin pelaan liikaa? Tuomas Seijavuori Jättämällä pois hupipelaamisen, television ja kirjojen lukemisen kotona minulle on jäänyt aikaa sekä tenava-taekwondoon että hävittäjän ohjaamon rakentamiseen Eagle Dynamicsin DCS A-10C:tä varten. Glen of Imaalinterrierinpentumme on löytänyt hyvin paikkansa laumassa. Sen paras kaveri on – kissani. Miika Sillanpää Kammopakkasten paukkuessa ulkona olen voinut hyvillä mielin istua sisällä kirjojen, pelien ja muiden viihdykkeiden parissa. Ajatukset ovat liihottaneet muihin maailmoihin Doctor Whon uusintakierroksen ja Iain M. Banksin uusimpien Kulttuuri-kirjojen myötä, ja musablogin kirjoittaminen syö välillä yllättävän paljon aikaa. Taloverkon nettiongelmien takia moninpelaaminen on jäänyt hieman vähemmälle, mutta jostain syystä uudelleen aloittamassani World of Warcraftissa pelitunteja on kertynyt pelottavan runsaasti... Heikki Hurme Päiväduunin vaihtaminen pani iltojenkin ajankäytön uusiksi ja kylppäriremontti asuinpaikan. Vietinkin pelittömän helmikuun. Havaintoja kuukauden varrelta: ikuisuudellakin on loppunsa, Kari Peitsamo on kova livenä, puolitoista tuntia taksitolpalla tekee kurkun kipeäksi ja ai niin, ostin myös uuden kännykän. Sent from my iPhone. Mikko Lehtola Luulin jo väistäneeni kevään pahimman sudenkuopan, kun päätin jättää Mass Effect -uusintakierroksen odottamaan kandintyön valmistumista. Sitten posti toi Dragon Quest 9:n. Miten tässä käy aina näin? Sonyn tuoreen supersankarimörpin ostajalle saattaa Jokerin sijasta jäädä käteen vain Musta Pekka. Tiukkoihin trikoisiin pukeutuneita supersankareita käsittelevät massiivimoninpelit ovat toistaiseksi olleet City of Heroesista ja Champions Onlinesta vastuussa olevan Cryptic Studiosin leipälaji. Peleissä ei tekijänoikeussyistä näy niitä tunnetuimpia yli-ihmisiä, vaan ainoastaan suhteellisen uskollisia B-sarjan pelaajahahmokopioita. Nyt nettiropekonkari Sony Online Entertainment läjäytti markkinoille about kaikki DC Comicsin aidot, oikeat sankarit ja rosmot sisältävän DC Universe Onlinen. Gotham Cityn ja Metropoliksen maisemissa pyörivässä mörpissä voi astua joko oikeuden tai vääryyden puolustajien riveihin taistelemaan Lepakkomiehen, Teräsmiehen, Lex Luthorin, Jokerin ja vastaavien ikonisten hahmojen alaisuudessa. Supervoimilla leikitään, tasoja keräillään ja mahdollisesti myös nuijitaan vastapuolen pelaajia PvP-mittelyissä, ja pelimekaanisesti vedetään sillä tavanomaisella Everquest / World of Warcraft -linjalla. Tehtävät ovat osin dynaamisia eli sama tarinanpätkä näyttäytyy hyviksille ja pahiksille hieman erilaisena, ja joissain tehtävissä tapellaan rinta rinnan tunnettujen sarjakuvahahmojen kanssa tai niitä vastaan. Näin siis periaatteessa. Käytännön tasolla DC Universen sisältö riippuu täysin siitä, saako pelin ylipäätään toimimaan. Pimpelipom, täällä Tyyne En tiedä, onko peli julkaistu raakileena vai onko koodi muuten vain paskaa, mutta kylmä fakta on se, että merkittävällä osalla DC Universen ostajista peli ei toimi lainkaan. Matka saattaa tyssätä jo asennusvaiheessa tai sitten vasta myöhemmin esimerkiksi alkuvalikossa, sisäänkirjautumisessa, hahmonluonnissa tai missä tahansa. Jos Sonyn tukifoorumeja on uskominen (ja miksipä ei olisi), vartin pelisessio ilman yhtään kaatumista, grafiikkabugia tai tehtäväskriptauksen ongelmasta johtuvaa pelinpysäyttäjää on jo hyvä suoritus, ja tunnin onnistuneen pelaamisen jälkeen on syytä laittaa seuraavan viikon lottokuponki vetämään. Kymmenien pelaajien valittaessa samasta käynnistysvaiheessa pelin hyydyttävästä ongelmasta Sonyn edustajat heittelevät ”koita tyhjentää selaimen välimuisti” -tason hyödyttömyyksiä (jos edes vaivautuvat vastaamaan viestiketjuihin), ja kun nämä huipputason vinkit eivät toimi kenelläkään, tukihenkilöstö vaikenee kuin muuri. Itsepintaisimmat valittajat ohjataan soittamaan maksullisiin tukipuhelimiin, joista saatu hyöty on foorumijuttujen mukaan niin ikään aika pitkälti nolla. Puhumattakaan sitten siitä, kuka Yhdysvaltojen tai Ison-Britannian ulkopuolella asuva haluaa tai viitsii soitella omalla kustannuksellaan ulkomaille. Rohkeimmat foorumikirjoittelijat yrittävät auttaa hätää kärsiviä tovereitaan, mutta useat pelin sisältämistä teknisistä ongelmista ovat niin mystisiä, että neuvojen toimivuus on puhdasta arpapeliä. Teknistä tukea voi lähestyä myös niin sanottujen support ticketien eli kirjallisten avunpyyntöjen kautta – tosin vastausta saattaa joutua odottelemaan päivä- tai viikkokausia ja sen saapuessa sisältönä todennäköisesti on ”koita tyhjentää selaimen välimuisti”. Vaikeneminen on kultaa Suureen osaan ongelmista on syynä Sonyn Launchpad-kikkare, joka on ainoa keino pelin asentamiseen, päivittämiseen ja pelaamiseen. Asiakkaiden pyynnöistä huolimatta Sony on päättäväisesti kieltäytynyt peliklientin julkaisemisesta erillisenä latauksena tai torrentina, joten jos Launchpad ei jostain syystä toimi (tai päivitä peliä, kuten omalla kohdallani), ei pelaajaraukalla ole yksinkertaisesti mitään muita ratkaisuvaihtoehtoja. On aika uskomatonta, että nettiroolipelejä jo yli vuosikymmenen ajan suht menestyksekkäästi pyörittänyt Sony on saanut ison lisenssipelinsä julkaisusta taiottua tällaisen fiaskon. Tyhmempi kuvittelisi, että esimerkiksi päivitysten jakelun infrastruktuuri olisi hallussa eikä kaikkea tarvitsisi tehdä onnettoman ja bugaavan Internet Explorerin ja Flashin varaan rakennetun paskasoftan ”avulla”. Kokonaisvaltainen vaikenemisen politiikka tuo ikävällä tavalla mieleen 2000-luvun alkuvuosien Everquestin ja Sonyn, tai silloisen Verantin käytöksen bugien ja muiden ongelmien suhteen. Kun maksavien asiakkaiden ilmaiskuukaudet valuvat hukkaan ja teknisen tuen määrä on melko tarkalleen nolla, aika monelle tulee mieleen, josko rahansa voisi mieluummin antaa jollekin toiselle firmalle. Onneksi kyseessä ei ainakaan toistaiseksi nähdyn perusteella ole mikään megapeli, vaan aika perustason mörppi kovan luokan sarjislisenssillä. Tässä vaiheessa vaatii joko suurta intohimoa supersankarileikkejä kohtaan tai ainoastaan suunnatonta määrää rohkeutta, jos aikoo heittää rahansa DC Universe Onlineen. Itse en suosittelisi riskinottoa kenellekään, mutta jos joku päätyy varoituksista huolimatta pelin hankkimaan eikä se toimi, kannattaa koittaa selaimen välimuistin tyhjentämistä.

Lisää aiheesta