Ateenalaisten laulu: Assassin's Creed Odyssey

Assassin's Creed Odysseyn tarina sijoittuu peloponnesolaissotiin 430-luvulle ennen ajanlaskun alkua, jolloin Ateena ja Sparta ajautuivat vuosikymmenien sotaan. Lähestymistapa muistuttaa aavistuksen Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä, sillä historiallista draamaa maustetaan taruilla. Scifikehyskertomuksen lisäksi tarinassa nähdään muun muassa käärmehiuksinen Medusa.

Tarinassa sankari kokee nuoruudessaan tragedian, jonka taustat hän aikoo aikuisena selvittää ja tietenkin kostaa vastuullisille tahoille. Jos yhtälöön lisäisi vielä muistinmenetyksen, niin pelijuonibingorivini olisi täynnä. Spartalaisen palkkasoturin seikkailu on kuitenkin parempi kuin alkuasetelmansa. 

Odysseyn lajityyppi siirtyy AssCreed-sarjan aikaisempia osia roolipelimäiseen suuntaan. Luvassa on saaliin keräämistä varusteiden muodossa ja valinnanvapautta: päähenkilönä on joko Alexios tai Kassandra. Vaikka päähenkilön saa valita kahdesta eri hahmosta, niin se vaikuttaa vain grafiikoihin, sillä varsinainen seikkailu pysyy samana. Hahmoluokkasysteemiä ei ole, mutta taidot jaetaan metsästäjään, soturiin ja salamurhaajaan. Metsästäjä panostaa kaukohyökkäyksiin, soturi lähitaisteluun ja salamurhaaja piilottelee varjoissa.

Kykypuussa avataan taitoja, joiden sijainnin padissa voi määritellä itse. Mukana on muun muassa This is Sparta -potku, joka on tuttu kaikille 300-elokuvan nähneille. Taistelusysteemi itsessään on toimintapelimäisen suoraviivainen. Mukana on väistöä, torjuntaa ja vastahyökkäystä ryyditettynä nopeilla tai voimakkailla iskuilla. 

Varusteet vaikuttavat osaltaan siihen, mitä kannattaa tehdä. Jos vihollinen puolustautuu keihäällä ja kilvellä, niin pelkkä miekka kourassa lähestyminen vaatii tavallista enemmän taitoa, sillä vastustajan kilpi pitää repiä sivuun. Taistelusysteemi ei silti pyri realismiin, sillä mukana on maata täräyttäviä vimmahyökkäyksiä ja vastustajasta toiseen iskusarjana loikkimista. Kattoja, kielekkeitä ja reelinkejä kuitenkin riittää niin paljon, että spartalaiseen potkuun kannattaa panostaa. 

Kreikan meri

Meritaistelut ovat tietenkin mukana. Tosin touhun nopeatempoisuus yllätti, sillä kaleerilaivat porskuttavat eteenpäin kuin perämoottorin voimalla. Taistelu itsessään on suoraviivaista. Jos vastustajan laivaa ei saada kaukoaseilla tuleen, niin lähitaistelussa yritetään puskea vihollisen airot poikki tai ajetaan suoraan päin. Hahmon lisäksi voi varustaa myös laivaansa. Tarinan aikana tavattuja hahmoja voi palkata laivan miehistöön ja aluksen aseistusta voi parantaa esimerkiksi lisäämällä paremman keulapuskurin, nätimmän purjeen ja kokeneemmat upseerit.     

Hiekkalaatikkomaailmassa seikkailuhenkistä pelaamista ei unohdeta. Pelistä voi halutessaan sulkea pois pelimäiset elementit kuten tehtävien tavoitteet ja kohdepaikat. Jos kyllästyy harhailuun, waypointit voi laittaa takaisin päälle. Toisaalta käytössä on Originsista tuttu dronemainen haukka, jota voi käyttää tiedustelulentoihin paljastamaan tehtäviä, salaisuuksia, kerättävää kamaa ja vihollisen sijainteja.

Maailma on kuin matkailumainoksesta, sillä kohteina ovat lomaesitteistä tutut Santorini, Mykonos ja Delos. Juonen alkuasetelman lisäksi keksin valitettavaa vain ääninäyttelystä. Hahmot puhuvat englantia hassulla aksentilla lisäillen muinaiskreikkaa sekaan, mikä alkaa nopeasti ärsyttää. Pärjäisin ihan mainiosti tekstityksen varassa. 

Odyssey jatkaa Originsista alkanutta Assassin's Creed -sarjan vahvaa virettä. Antiikkinen teema on sen verran vahva, että spartalainen kokonaisarvosana ei ole ihan 300 mutta melkein.