Batman: Arkham Origins – Cold, Cold Heart – Kylmä ilta Gothamissa

Pakkanen tuli kylmin katsein, jäisin sydämin.

Peitti kaupungin nietoksilla, kadut jäällä.

Vilu hiipii pitkin selkäpiitä, yön ritari välitä ei siitä.

Frank Millerin Batman pelasti supersankarisarjakuvat ja Rocksteadyn Batman lisenssipelit. Sen kehittämät Batman-pelit, Arkham Asylum (2009) ja Arkham City (2011), nostivat lisenssipelien riman kertaheitolla ennätyskorkeuksiin. Rocksteadyn Batmanit eivät olleet vain hyviä, ne olivat bathyviä ja kuuluivat vuosikertansa ehdottomaan parhaimmistoon.

Pelitin toimitus jopa valitsi Arkham Asylumin vuoden parhaaksi peliksi.

Batman sai korkean laadun myös muuttumaan hyväksi myynniksi. Yhdessä Arkham Asylum ja City myivät yli 10 miljoonaa, mikä ei jäänyt Warner Brosin talousneroilta huomaamatta. Uskomaton neronleimahdus valaisi hetkeksi koko taivaan: ”Call of Dutyja julkaistaan joka vuosi, Assassin’s Creedeja julkaistaan joka vuosi, miksei Batmaneitakin voitaisi julkaista joka vuosi!”

Joten WB Montreal julkaisi marraskuussa 2013 Batman: Arkham Originsin, joka rakennettiin Rocksteadyn luoman vankan perustan päälle. Arkham Origins oli pelimekaniikoiltaan taattua laatua, mutta siitä uupui se tärkein, sielu ja persoonallisuus. Ahmin Rocksteadyn Batmanit muutamassa illassa, Arkham Originsin pääjuonen läpäisyssä minulla kesti lähes kuukausi. Urakkaa hidasti osaltaan pelin bugisuus.

Warnerin veljekset raivostuttivat Arkham Originsin pelaajat helmikuussa, kun he ilmoittivat foorumillaan keskittyvänsä bugien korjaamisen asemasta pelin tulevaan lisäsisältöön. Cold, Cold Heartin on syytä olla julmetun hyvä, jotta kakkamyrsky rauhoittuu.

Saanko esitellä, Mr Freeze

Kylmä sydän kertoo Victor ”Freedom” Friesin eli Pakkasherran syntytarinan. Arkham Originsin tapahtumista on kulunut muutama päivä, kun Waynen kartanossa järjestetään juhlatilaisuus. Kaikki Gothamin silmäätekevät ovat paikan päällä, sillä GothCorpin toimitusjohtaja, Ferris Boyle, palkitaan humanitaarisella palkinnolla. Kun joukko Pingviinin korstoja ja panssariin puettu Pakkasherra marssivat paikalle,  Batmanille on jälleen töitä.

Karismaattinen Fries on mielenkiintoinen pahis, jota ei motivoi raha tai vallanhimo, vaan rakkaan ihmisen pelastaminen. Yhteen antisankariin keskittyminen on virkistävää vaihtelua emopelin pääjuoneen, jossa Batman taltutti joukon B-luokan mitättömyyksiä. Pakkasherra on traaginen ja kunnioitusta herättävä hahmo, jonka koko olemus henkii tuskaa.

Seikkailun alussa joutuu taistelemaan ja hiippailemaan hetken ilman Batman-pukua, mutta pian Wayne pukee ylleen tutun ja turvallisen kaapunsa. Vempaimista käytössä ovat kaikki muut paitsi liimakranaatit. Tarinan edistyessä Batman saa käyttöönsä äärimmäisiin olosuhteisiin kehitetyn EX-puvun, jonka varustukseen kuuluvat termohanskat ja lämpöbatarang. EX-puku on tavallista lepakkoasua selvästi jämerämpi, mutta Batman liikkuu sen kanssa yhtä sähäkästi kuin aina.

Cold, Cold Heart ei uudista toimivaksi havaittua kaavaa merkittävästi. Lisärin sisältö koostuu tutusta kolminaisuudesta: taistelusta, vaanimisesta ja tutkimisesta. Sujuva lähitaistelu on edelleen Batmanin parasta antia, lisähaastetta käsikähmään tuovat jäädytysaseilla varustetut viholliset. Väistöjen ja vastaiskujen on syytä sujua, jos nyrkkikäräjistä haluaa selvitä hengissä.

Viholliset jäädyttävät ympäristöä, joka muuttaa hieman vaanimisen luonnetta. Onneksi jäiset tasanteet voi sulattaa lämpöbatarangilla. Rikospaikkatutkimuksista mieleenpainuvin on GothCorpin labrassa tehtävä tutkimus, joka selittää Friesin alkuperää.

Pelialue on varsin pieni, lisärissä liikutaan ainoastaan Coventryn ja Diamond Districtin alueilla eteläisessä Gothamissa. Oheistekemistä on juuri sopivasti: Batman vapauttaa jäädytettyjä poliiseja, hajottaa Anarkyn organisoimia mielenosoituksia ja paikallistaa Anarkyn merkkejä kaupungin kaduilta. Sivutehtävien suorittaminen palkitaan varustepäivityksillä.

One Batman with Fries

Cold, Cold Heartiin on luotu onnistuneesti hyytävä tunnelma. Gotham on jään ja lumen peitossa, Batmanin hengitys höyrystyy, lepakkopuku menee kuuraan ja aika ajoin jopa kuvaruutua reunustaa jää. Myös musiikit ja ääniefektit rakentavat koleaa mielialaa. Onneksi oikeassa elämässä kesä lähestyy jo vauhdilla.

Lisäosasta irtoaa pelattavaa noin neljäksi tunniksi. Arkham Knightin keskimääräiseen sisältöön verrattuna Pakkasherran tarina on suorastaan priimaa, mutta sitäkin vaivaavat tekniset ongelmat. Erityisesti kasvojen animointi on karkeaa ja luonnottoman näköistä. Batmanin ja päästä alaspäin jäädytetyn Pingviinin keskustelu on suorastaan surkuhupaisaa seurattavaa.

Kylmä sydän on pieni positiivinen yllätys. Jäiset maisemat ja pienet uudistukset tuovat kaivattua vaihtelua emopeliin verrattuna ja ennen kaikkea Fries on onnistunut pahis. Kahteen osaan jaettu lopputaistelu tuo mieleen Arkham Cityn kamppailun Pakkasherraa vastaan, mutta tuttuudesta huolimatta taistelu on suunniteltu hyvin.

Cold, Cold Heart on sopiva välipala Rocksteadyn Arkham Knightia odotellessa.

 

Arvosteltu: Xbox 360, saatavilla: PC, PS3

Warner Bros Montreal/Warner Bros

Versio: Myynti

Moninpeli: ei

Ikäraja: 16

84