Arvosteltu: PS4
Saatavilla: PC, Xbox One
Tulossa: PS3, Xbox 360
NetherRealm Studios/High Voltage Software/Warner Bros Interactive
Versio: Arvosteltu
Moninpeli 2-8 pelaajaa
Ikäraja 18
Mihin pisteitä enää tarvitaan? Mortal Kombatkin on jo täyden kympin peli.
Ennen GTA-pelejä oli Mortal Kombatin nakki olla se vihattu vastenmielinen väkivaltapeli. Sen mätkintäjuhlia piristivät rivakan veriset lopetusliikkeet, fatalityt, jossa selkäranka repesi ja sydän kaivettiin rinnasta ulos.
Mortal Kombatin maine perustuu aikaan, jolloin väkivaltaviihdettä piti erikseen hankkia. Netin nyrjäytettyä normaaliuden rajat, järisyttävän mätkintäpelin kehittäminen on entistäkin haastavampaa. Pelin pitäisi uudistua osa osalta, mutta samalla lajityypin vanhat fanit täytyisi pitää tyytyväisinä.
Vaikka sarja tunnetaan yliampuvasta väkivallastaan, Mortal Kombat X on raudanluja mätkintä, jonka kontrollit ovat aiempaa terävämmät ja moninpeli entistä sujuvampaa, muilta osin pelilliset muutokset ovat maltillisia. Eniten uudistuu ottelijakaarti, sillä 24 kamppailijasta peräti kahdeksan on uusia tuttavuuksia. Nykytrendin mukaisesti pakettiin ei kuulu Goro, joka pitää ostaa erikseen DLC:nä.
Yksinpeli poukkoilee edestakaisin ajassa. Vuodet vierivät ja Johnny Cage harmaantuu, mutta filmitähden vitsit eivät parane. Monet ottelijoista, kuten Cassie Cage, Takeda Takahashi ja Jacqueline Briggs, ovat toisen polven taistelijoita, joten tarinan kantava teema on uuden sukupolven nousu. Kuinka osuvaa, sillä vanhan sukupolven konsolit saavat vielä odottaa Mortal Kombat X:n julkaisua.
Shinäkö shiellä, Shinnok?
Shao Kahn on kukistettu, mutta pahuus ei kuole vieläkään. Rumaa päätään nostaa Shinnok, joka haluaa valloittaa maan ja vetää Raidenia turpaan. Taattuun Mortal Kombat -tyyliin tarina on täynnä juonittelua, selkäänpuukotuksia, huumoria ja verta. Hieman petyin, kun kampanjassa pääsi tekemään ainoastaan yhden fatalityn. Toisaalta hahmot loppuisivat nopeasti kesken, jos jokainen taistelu päättyisi verikesteihin.
Edellisen Mortal Kombatin kampanja toimi loistavasti, valitettavasti kymppi ei yllä aivan samalle tasolle. Taistelut ovat suoraviivaisempia ja helpompia, tarina on merkittävästi lyhyempi ja tunnelma ei ole yhtä mortalkombatmaisen överi. Olisin kaivannut kamppailuihin enemmän vaihtelua, esimerkiksi yksi kahta vastaan -otteluita ja kinkkisiä pomotaisteluita. Nyt kampanjasta selviää liian helpolla, eikä edes Shinnokin kanssa pääse kunnolla painimaan.
Juoni keskittyy perhesuhteisiin ja nuorten aikuisten yhteishenkeen, mikä tuntuu Mortal Kombat -maailmassa tahattomalta huumorilta. Kompuroiva käsikirjoitus ja keskinkertainen ääninäyttely eivät paranna tilannetta. Pelkäksi yksinpeliksi Mortal Kombat X:ää ei kannata hankkia, sillä mätkintä on parhaimmillaan kaverin kanssa.
Triplatyylilyylit
Neljän vuoden takainen Mortal Kombat oli mainio mätkintä, mutta kontrolleista ja animaatiosta puuttui viimeinen silaus. Liikkuminen oli hieman kulmikasta ja hidasta, ja tuntuma oli hitusen hutera. Kymppi terävöittää otetta: syöksähdykset (dashit) ovat aiempaa sulavampia, animointi on tiukempaa ja iskutuntuma on paremmin näpeissä. Kilpapelaajat voivat olla eri mieltä, mutta mielestäni arcade-tikku ei ole Mortal Kombatin kanssa mikään välttämättömyys.
Jokaisella hahmolla on kolme erilaista taistelutyyliä, joiden väliltä valitaan ennen taistelua. Vaikka päähyökkäykset, kuten Sub-Zeron jäähyökkäys tai Scorpionin keihästys, ovat jokaisen tyylin käytössä, eroavat kamppailutyylit merkittävästi toisistaan. Sub-Zeron Cryomancer-tyyli antaa ninjalle käyttöön jääpohjaisia aseita, Unbreakable-tyyli lisää valikoimaan jäätorjunnan, Grandmaster-tyyli puolestaan mahdollistaa jääkloonin luomisen.
Tyylit muuttavat hahmon pelaamista radikaalisti. Cryomancerin hyökkäysulottuvuus kasvaa huomattavasti ja hän pystyy hallitsemaan otteluita keskietäisyydeltä matalilla hyökkäyksillä (footsies), Unbreakable on puolustuksellisesti vahvempi ja sillä on hyvä iskeä vastaan, Grandmaster voi vetäytyä kilpparipuolustukseen klooninsa turvin ja pakottaa vastustajan tekemään aloitteet. Eri tyylien ansiosta jokaisessa hahmossa riittää rutkasti opeteltavaa.
Pitkien iskusarjojen rakentaminen on oma taiteenlajinsa, joka vaatii useimmilla hahmoilla vastustajan pompottamista ilmassa (juglausta). Kohokoukut ovat Mortal Kombatin tavaramerkki, mutta 14 prosentin vahinko yhdellä iskulla on mielestäni liikaa. Ainakin liike pitäisi tehdä riskialttiimmaksi. Kenttien eläväiset taustat vaikuttavat myös: mummon voi napata lyömäaseeksi ja nurkkaan ahdistettu taistelija voi singota itsensä seinän kautta väljemmille vesille.
Röntgenhyökkäykset, Mortal Kombatin vastine Street Fighterin ultrahyökkäyksille, tekevät paluun. Tehokkaiden lopetusliikkeiden käyttö on turhan helppoa (liipaisimet pohjaan), onneksi mittaria voi käyttää myös kombojen katkaisemiseen, heittojen estämiseen tai erikoisliikkeitä tehostaviin EX-hyökkäyksiin. Toivottavasti verkkomatseissa vakiintuu tavaksi kytkeä röntgenhyökkäys pois päältä (turha toivo).
Tornit, ne elävät!
Otteluista ropisee tilille kolikoita, jotka voi tuhlata ruuturoolipelimäisessä Kryptissa. Kolikoilla avataan uusia asuja, lopetusliikkeitä ja konseptitaidetta. Krypt on pieni seikkailu itsessään: hautausmaalla ja synkissä hautaholveissa liikkuminen tuo mieleen Legend of Grimrockin. Toisinaan etenemiseen vaaditaan tietyn esineen löytämistä tai pienten pulmien ratkaisua, joskus silmille saattaa hypätä yllättäen hämähäkki.
Muita pelimuotoja ovat Faction War, eräänlainen metapeli, jota pelataan jatkuvasti kulissien takana, erilaisista haastehuoneista koostuva Towers, rämpytysminipeli Test Your Might ja satunnaiset otteluehdot arpova Test Your Luck. Faction Warissa liitytään yhteen viidestä ryhmittymästä, jotka kilpailevat keskenään. Otteluiden voittamisesta ja haasteiden selättämisestä palkitaan kokemuspisteillä, jotka lasketaan ryhmittymän yhteiseen pottiin. Jos oman porukan menestys jää laihaksi, voi vaihtaa vastustajan kelkkaan.
Edellinen Mortal Kombat esitteli haastetornit, joissa piti täyttää tietyt ehdot (torju hyökkäykset 15 sekunnin ajan, tee Fatality) voittaakseen. Monella jäi 300 kentän mittainen Towers kesken, joten NetherRealm uudistaa kaavaa Living Towersilla. Idea muistuttaa mörppien daily-tehtäviä, sillä Living Towersin kolmitasoiset ja vaihtelevat haasteet pyörivät joko muutaman tunnin, yhden päivän tai tietyn lomajakson ajan.
Uusi sukupolvi, vanhat kujeet
Mortal Kombat X on komea beat’em up. Animaatio on ensiluokkaista, hahmot loistavat yksityiskohtaisuudellaan, teemoiltaan vaihtelevat kentät on suunniteltu oivallisesti ja erilaiset sääolosuhteet piristävät otteluita. Ilmassa väreilee sähköä, kun ukkosenjumala Raiden kamppailee sateisella kadulla Liu Kangia vastaan. Ääni- ja musiikkiraita ajavat asiansa, mutta erityisen mieleenpainuviksi kumpaakaan ei voi sanoa.
Uudet hahmot ovat tervetullut lisä Mortal Kombat -perheeseen. Kahdeksikko on sekoitus uutta ja vanhaa, esimerkiksi Cassie Cage yhdistelee otteissaan vanhempiensa Johnny Cagen ja Sonyan liikkeitä. Länkkärihenkinen Erron Black heiluttelee pistooleja, hyönteismäinen D’Vorah sylkee myrkkyä vastustajiensa päälle ja lävistää heidät nopeilla pistohyökkäyksillä.
Moninpeli toimii teknisesti aiempaa paremmin, sillä NetherRealm on jakanut pelaajat maantieteellisiin karsinoihin. Lyhyemmät etäisyydet pienentävät verkkoviivettä, mutta pidentävät jonotusaikoja. Kun tavalliset 1vs1-matsit ja tornihaasteet alkavat kyllästyttää, voi siirtyä King of the Hill -pelitilaan, jossa voi seurata otteluita, kommunikoida muiden pelaajien kanssa ja odottaa pelivuoroaan.
Mortal Kombat X jatkaa kunniakkaasti ultraväkivaltaisen mätkintäsarjan perinteitä. Vaikka se ei ole samanlainen mullistus kuin edeltäjänsä ja yksinpelikampanja jää vaisuksi, taistelupelinä kymmenes Mortal Kombat on erinomainen.
Entistä hiotumpi ja moninpelaajille ystävällisempi Mortal Kombat.
84
