Panssarityöläisen paratiisi

Hei Nokian hylkäämät engineerit, Battlefieldillä löytyy kaikille töitä! Uraputken taitavasta käytöstä saa plussaa.

Battlefield 3 on nettiräiskinnän markkinajohtaja, jollei numeroilla, niin ainakin laadulla.

Vaikka edellinen laajennus, Close Quarters (Pelit 8/2012, 84 p), oli suora Modern Warfare -kopio pienine kenttineen ja vähäisine pelaajamäärineen, pelasin sitä paaaaaljon enemmän kuin esikuvaansa. Sääli, että Armored Kill ilmestyi vasta nyt kun pelivuosi nousee muutenkin kliimaksiinsa. Panssis on puhdasta, 100-prosenttista bäfää, josta olisin halunnut nauttia ilman, että kaikki syksyn megapelit ovat jonossa vinkumassa huomiota.

Osoituksena siitä, että nyt ollaan Bäfän perusarvoissa, Armored Killissä on muun muassa suurin kenttä koskaan: Bandar Desert on noin kaksi ja puoli kertaa laajempi kuin edellinen mestari Caspian Border. Pc:n 64 pelaajalla linssiin herahtaa ihastuksen tippa, konsoleiden 24 pelaajalla vihastuksen tippa. Tappaa tekisi mieli, mutta ketään ei ole minuutteihin näkynyt, kertovat nettikommentaattorit.

Ei näillä aroilla jaksa jalkapatikassa liikkua, onneksi ei tarvitsekaan. Armored Killin nimikin salaperäisesti vihjaa, että nyt moottorit jymisevät.

 

Rakettispagetti

Armored Kill lisää neljä uutta karttaa, viisi ajoneuvoa, yhden lentokoneen plus sekalaisen määrän avattavia tavoitteita, joista tällä kertaa palkitaan ajoneuvopäivityksillä. Bäfä voisi pikkuhiljaa lisätä tankkeihin oikean maailman lasertähtäimet, kaaripallojen ammuskelu paineilmalla ei tee kunniaa aiheelle.

Nopsakka nelipyörämopo suorittaa paluun, mutta jää muiden uutuuksien varjoon. Tankintuhoajat ovat kevyelle rungolle lyötyjä isoja tykkejä, joiden pointti on nopeus. Jos vähän liioittelee, ne voivat ajaa rinkiä tankkien ympärillä. Jenkeillä on pyörillä varustettu M1128, venäläisillä ketjuilla kulkeva hilpeän niminen 2S25 Sprut.

Toinen uusi luokka on rakettipatterit. Putinin urut tuntevat nimen BM-21 Grad, Obaman organit ovat tutun M127 MRLS -systeemin kuorma-autoon rakennettu pikkuveli M142 HIMARS. Jos rakettipaketit voisi tähdätä karttakoordinaatteihin kuten kranaatinheittimet, ne olisivat aika tuomiopäivän ase, onneksi nyt niillä pannaan menemään aika silmämääräisesti.

Haamu keskipäivän taivaalla

Laajennuksen tähti on AC-130 Spectre, taivaalla kehää kiertävä, raskaasti aseistettu nelimoottorinen kuolontähti. Sen neljästä paikasta kaksi on varattu ilmapuolustukseen, yksi ampuu maahan 25 mm konetykillä ja toinen 105 mm tykillä. Pc-versiossa AC-130 ei ole epäreilun edun sanansaattaja, 64 pelaajalla joukosta löytyy aina tarpeeksi Spectren tappajia.

Conquestissa se, ken hallitsee lentokoneen kuvalla varustettua lippua, hallitsee Spectreä. Rushissa Spectre on aina hyökkääjän puolella, mikä yhdistettynä AC-130 toiseen käyttötarkoitukseen, laskuvarjojääkärien spawnausalustaan, saa puolustajille kyyneleet silmiin.

Klassikkojen lisäksi uutena pelimuotona esitellään spekseiltään lupaava tank superiority, muunnos kukkulan kuninkaasta. Siinä kamppaillaan yhdestä kentän keskellä olevasta lipusta. Epäilen, että pelimuoto on tarkoitettu konsoleille, koska se kerää ne 24 pelaajaa yhteen pisteeseen. Ainakaan pc:llä sitä ei näytä pelaavan juuri kukaan. Matsit tuntuvat olevan enimmäkseen ajoneuvoille jonottelua.

 

Kuolon laakso

Kartoista kaksi sopii laajennuksen visioon vapaasta päristelystä. Bandar desertissä painopisteitä on kaksi, vääntö sotilastukikohdista ja rannikkokaupungin herruudesta. Armored shieldin vihertävä avomaasto ja rakennusklimpit näyttävät jotenkin ihan hirveän tutuilta. Kummassakin on myös ilma-aseella tilaa lennellä ja kaarrella.

Ne toiset kaksi ovat sokkeloisempia, kivien, mäkien ja rakennusten rajoittamia karttoja. Synkän hämärä Death valley on varsin miellyttävä, maaston lisäksi siinä on rakennuksia, ja liput ovat sen verran lähellä että jalankin voi kulkea. Kuolemanlaakso on lähinnä normaalia vakiomuotoista BF3-kenttää. Alborz mountainsista ei Nikopoika hirveästi tykkää. Kentän toinen pää on korkealla vuorilla, toinen alhaalla laaksossa, jäinen jokikin vielä välissä. Hidas jurnuttaminen ylämäkeen riipii. Rush-kenttänä Alborz ei ihan toimi, MCOM-pisteet tippuvat hyökkääjän syliin kuin kypsät omenat. Paitsi se viimeinen MCOM, jossa pitäisi vyöryttää kovaa ja korkealle linkkitorniin. Vähänkin idioottilaumaa osaavampi puolustus osaa pitää tornin hyvin miehitettynä.

Only God is my co-pilot

Idioottilaumoista puheen ollen, on kiinnostavaa, että vaikka suurin osa pelaajista on korkealla tasolla, korkeasta tasosta ei voi vieläkään puhua.

Toisella puolella on SOFLAMeja leegio, meillä ei yhtään ja olemme saamassa turpaan 9–0. Yhtälö ei silti aukea. No jos sattuu olemaan SOFLAMeja ja Javelineja, ainakaan ei ole supporteja jakamassa Javeliniin ammuksia. Alan ymmärtää, miksi jotkut pelaavat vain kavereiden kanssa ja mikki auki.

SOFLAMit ovat Battlefieldissä sitä edistynyttä teoreettista fysiikkaa, jota rivimosurit eivät tajua. Mutta kun jakeluun ei mene edes perusmekanismeihin upotettu totuus, että jos ajoneuvoon mahtuu lisää väkeä, niistä on aina vain merkittävää hyötyä. Ehei, introvertit mortit yksinkaasuttavat taivaalle taisteluhelikopterillaan tai kiitävät tankilla vauhdilla kk-miehensä ohi, vaikka nämä kuinka selvästi näyttäisivät aikeensa. Näille oman elämänsä sankareille kunnon kyydin antaminen on selvästi täysin tuntematon käsite.

Vesi on märkää ja publat persiistä, perusarvoista ammentava Armored Kill on mainio laajennus.