Battlezone 98 - Taistelukenttien mestari

Sota ei koskaan muutu, mutta se saisi muuttua. Menneisyydestä yllätyshyökkäyksen tekevä Battlezone näyttää mallia miten.

Tähyilen vihollisen tukikohtaa kukkulan laelta. Punakaartin sotilaat häärivät kuin muurahaiset – neuvostoliittolaiset ovat lähdössä liikekannalle. Toiminta pysähtyy, kun ensimmäinen kranaatti iskeytyy keskelle tukikohtaa. Sitten sotilaisiin iskee paniikki.

Haupitsin kranaatit tippuvat sydämenlyöntieni tahtiin. Pum, pum, pum. Neuvostoliittolaiset lakoavat, tukikohta tuhoutuu rakennus kerrallaan. Hyppään tankkiini, komennan siipimieheni mukaani ja viimeistelen tuhon.

Tarkkuuskivääri on pilotin tuki ja turva.

Komentajan elämä on ihanaa!

Battlezone oli yksi aikakautensa parhaista peleistä ja yksimielinen arvostelumenestys, mutta ei tietenkään myynyt. Lähes yhtä hyvä jatko-osa näki vielä päivänvalon vuonna 2000, mutta sen koommin Battlezonesta ei ole kuultu kuin keski-ikäistyvien naavapartojen ”kyllä ennen olivat pelit ja miehet rautaa” -tapaamisissa. Nyt Taistelutantereen ehostettu versio antaa pelille uuden mahdollisuuden, ja tällä kertaa olisi syytä uskoa.

Rebellion hankki Battlezonen oikeudet Activisionilta ja tekaisi klassikosta hieman yllättäen redux-version. En valita, sillä uusversio ei riko toimivaa kaavaa. Klassikko saa vain komean kasvojenkohotuksen, muuhun sisältöön ei ole kajottu, eikä tarvitsekaan. Jenkkien ja neuvostoliittolaisten silmin koettavat kampanjat ovat edelleen rautaisia, ajotuntuma ja räiskyttely tulevat vuosienkin jälkeen suoraan selkäytimestä. Kaikkia pikanäppäimiä en sentään muistanut ulkoa.

Miellyttävästi mukana on myös moninpeli ja Steam Workshop -tuki. Ensimerkkien perusteella parannellusta Battlezonesta ei lopu ihan heti sisältö kesken, sillä aktiivisimmat modaajat ovat jo aloittaneet lisäsisällön tehtailun.

Nyt on erinomainen aika astella taistelutantereelle, oli sitten ensikertalainen tai konkari.

 

Ihan kuutamolla

Battlezonen kampanjat on rakennettu fiksusti. Tehtävät eivät ole itseään toistavaa pakkopullaa, joissa tavoitteena on rakentaa enemmän ja nopeammin kuin vihollinen ja jyrätä vastustaja ylivoimaisella joukolla, vaan niissä on yllätyksiä ja käänteitä kuin Tarantinon leffassa. Helpolta nakilta vaikuttava missio voi muuttua yhtäkkiä selviytymistaisteluksi tai uudet tavoitteet voivat muuttaa tehtävän luonteen täysin. Käsikirjoitus on kauttaaltaan tasokasta.

Tasapuolisuuden nimissä kummallakin osapuolella on omat kampanjansa. Ura kannattaa aloittaa kuitenkin jenkkien puolella, sillä puna-armeijan riveissä vaikeustaso alkaa siitä, mihin se tähtilipun alla loppuu. Meno ei ole liian ryppyotsaista, vaan kylmän sodan asetelmista revitään huvittavaa satiiria. Jenkit vastaan neukut ei ehkä ole poliittisesti korrektia, mutta tankkikuskien one-linerit vetävät naaman hymyyn.

Kampanjat tuovat mieleen toisen 90-luvun klassikon: Freespace 2:ssa ja Battlezonessa on paljon samoja elementtejä. Kiehtova maailma kietoo pauloihinsa, taistelut ovat intensiivistä vääntämistä ja monitasoinen tarina on kynäilty taidokkaasti. Laadukas scifi imaisee täydellisesti mukaansa.

Punakone tunnustaa väriä myös avaruudessa.

Eturintamassa

Puolustuskalustosta mahtavin on haupitsi, joka sylkee kranaatteja kaaressa vuorten yli. Tulenjohtajana toimiminen ja tuhon seuraaminen on hykerryttävän hauskaa. Vihollislinjojen taakse soluttautuneen iskujoukon ei tarvitse välttämättä palata tukikohtaan, sillä asetehdas voi ampua korjaussarjoja, ammustäydennyksiä ja uusia aseita pitkienkin matkojen päähän. Kilometrien päästä singottuja lähetyksiä saa tosin hetken odotella.

Joukkoja ei johdeta tukikohdan suojista, vaan omasta ajoneuvosta etulinjassa. Kulkuneuvoja löytyy joka lähtöön: taistelukentällä pyörii tiedustelijoita, rakettitankkeja, raskaita pommittajia ja julmetun tulivoimaisia kävelijöitä. Erilaisia ammustyyppejä ei ole, sillä kaikki ajoneuvot käyttävät nanoammuksia. Kätevää!

Lähes jokaista ajokkia voi halutessaan ohjastaa itse, sillä kulkuneuvostaan voi hypätä ulos milloin tahansa. Joskus jalkapatikkaan joutuu tahtomattaan: kun tankki ammutaan alta, pilotti pelastautuu heittoistuimella. Todennäköisesti vain hetkeksi, sillä kiväärimies on silkkaa tykinruokaa. Paikalle kannattaakin tilata mahdollisimman nopeasti uusi tankki. Vaihtoehtoisesti pilotti voi tietysti yrittää takavarikoida vihulaisen tankin omaan käyttöönsä. Ensin pitäisi tosin ampua viholliskuski tarkkuuskiväärillä. Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin jos tankki on liikkeessä.

Tankkien ajotuntuma on erinomaisen miellyttävä. Ilmassa leijuvat kulkuneuvot kulkevat pehmeästi ja reagoivat luontevasti maaston muotoihin. Tankit liikkuvat sujuvasti myös sivusuunnassa ja niillä pystyy tekemään pieniä hyppyjä, joten kamppailuissa riittää liikettä. Tekoälyvastustajat ovat päteviä taistelijoita, joten tulitaisteluihin ei voi lähteä takki auki. Rivakat liikkeet ja väistöt helpottavat hengissä pysymistä, myös maastojen muotoja kannattaa käyttää hyväksi. Onneksi myös omat siipimiehet taitavat räiskimisen.

Tankkitaistelut ovat intensiivisiä.

Komennan, siis olen

Ensimmäisestä persoonasta kuvatun strategiapelin voisi kuvitella kompastuvan käyttöliittymäänsä, mutta Battlezone selviää tästäkin haasteesta puhtain paperein. Käyttis perustuu numeronäppäimiin ja järjestelmä osaa tarjota tähtäimen alle tilanteeseen sopivaa toimintoa. Rakentaminen ja käskyttäminen sujuvat numeronäppäimien, tähtäimen ja välilyönnin yhteistyöllä. Yksiköiden niputtaminen ja kuvakulmien vaihtelu onnistuu myös näppärästi näppäinoikoteillä.

Kartta ja tutka avittavat ympäristön hahmottamisessa. Kaikuluotausperiaatteella toimiva tutka tosin ei toimi luotettavasti vuorten yli ja sen toimintaa voi häiritä. Elektronisella sodankäynnillä on todellista merkitystä lähinnä moninpelissä, sillä tekoäly vähät välittää tutkan häiritsemisestä. Avukseen voi rakentaa myös satelliittilinkin, joka paljastaa kartan tietyn alueen kokonaan.

Käyttöliittymään tottuminen kestää hetken, mutta kun siihen harjaantuu, on vaikea keksiä parempaa toteutustapaa. Komentokäyttöliittymä on yksinkertainen ja riittävän monipuolinen.

 

Virkeä vanhus

Taistelutantereen ulkoasu on päivittynyt, mutta myös tekoäly ja moninpelin nettikoodi olisivat kaivanneet selkeämpää parannusta. Tipoittain joukkojaan lähettävä vastustaja ei osaa keskittää hyökkäyksiään tärkeimpiin kohteisiin ja omat siipimiehet jäävät moottorimarssilla liian helposti jälkeen. Kaasu pohjaan, pojat! Onneksi ongelmat eivät ole suuria ja tekoälyn ajoittaisista aivopieruista huolimatta tehtävissä on haastetta.

Komentajan harteille kasautuu paljon vastuuta. Tukikohta on pidettävä ojennuksessa, keräilijöitä on suojeltava ja hyökkäykset organisoitava. Samalla pitäisi pysyä kärryillä vastustajan tekemisistä ja huomioida kartan ominaisuudet. Hienointa Battlezonessa on valinnan vapaus. Monet kentät voi läpäistä rakentamalla hiljalleen voittamatonta iskujoukkoa, toisaalta röyhkeä ja tarpeeksi taitava pilotti voi tehdä harppuunahyökkäyksen suoraan kriittiseen kohteeseen vihollispuolustuksen läpi. Kokeile, jos uskallat.

Klassikko on klassikko myös vuosien päästä. Ajan hammas ei ole nakertanut Battlezonen tenhoa tippaakaan. Esitän Rebellionille vain yhden toiveen: seuraavaksi parannettu painos jatko-osasta, kiitos!

Nyt jysähtää!

 

Battlezone 98

Arvosteltu: PC

Big Boat Interactive/Rebellion

Versio: Steam

Suositus: Intel Core i5, 4 Gt muistia, Geforce 400 -sarja tai Radeon HD 7750

Testattu: Intel Core i7-6700K 4,0 GHz, 16 Gt, GeForce GTX 970, Windows 7

Moninpeli: 2-8 verkossa

 

 

 

Yhteenveto: Aikaa kestänyt klassikko, joka yhdistelee reaaliaikastrategiaa ja suorasukaista toimintaa hienolla tavalla.

+ Pelit suosittelee

93