Himonobu Masamuna
himo-san@pelit.fi
Himonobu Masamuna on Pelit-lehden uusi kolumnisti, oikea japanilainen pelisamurai. Tokiossa asuva "Himo-san" harrastaa iaidoa ja kungfua. Hänen suosikkisarjansa on "Batteltonsaruu Super Galaxy" eli Taisteluplaneetta Galactica.
* * * * *
Himo-san ihmettelee länsimaalaisten hulluja pelejä ja naureskelee Tokion pelimessujen yakuzoille.
Kampai! Eli tervehdys, te kunnioitettavat Pelit-lehden lukijat. Nimeni on Himonobu Masamuna, mutta voitte kutsua minua Himo-saniksi. Olen tokiolainen freelance-pelitoimittaja, jonka kirjoituksia julkaistaan Japanin neljänneksi suurimmassa päivälehdessä Tokyo Daily shimbunissa ja Faamitsu-pelilehdessä, joka on kuulemma teille länsimaalaisillekin tuttu.
Japanista välittyy anime-sarjojen, manga-sarjakuvien ja harvojen ulkomaille levitettyjen elokuvien kautta kovin outo kuva maailmalle. Vielä oudompaa on, että tuo kuva on täysin oikea. Japani on nykypäivän digitaalinen ihmemaa, jossa id-merkityt ihmiset pelaavat id-merkityillä pelikoneilla id-merkittyjä pelejä, jotka on ohjelmoitu id-merkityllä ohjelmointikielellä. Elektroniset tunnisteet ja elektroninen yhteenkuuluvuus kulkevat Japanissa käsi kädessä.
Kunnioitettavat Pelit-lehden lukijat, tervetuloa japanilaisen pelikulttuurin kiehtovaan maailmaan! Domo arigato!
Vallitseva pelitrendi
Kirjoitan ensimmäistä palstaani teille kotini lähellä sijaitsevasta kivipuutarhasta. Vetäydyn sinne mietiskelemään ja lataamaan elämänvoimaani ki:tä ankarien iaido-taisteluharjoitusteni jälkeen.
Mietiskelyn lomassa teen kuten muutkin japanilaiset, eli treenaan aivojani Nintendo DS Lite -viihdelaitteella. Aivoakatemiapelit ovat todellinen villitys Japanissa. Oma henkinen ikäni on 13,4 vuotta, mistä olen melkein yhtä ylpeä kuin samuraijuuristani.
Yllätyksekseni jopa taloni kivijalassa kauppaa pitävä rouva Fujimori on ostanut oman Nintendo DS -konsolinsa. Joka kerta kun astun hänen kauppaansa, näen hänet aivoharjoitusten kimpussa. Harjoitukset selvästi tehoavat, sillä rouva Fujimori on luopunut vanhasta Casio-taskulaskimestaan ja ilmoittaa ostosteni loppusumman nykyään päässä laskemalla. Yleensä en saa edes kovin suurta alennusta! Rouva ilmoittaa henkiseksi iäkseen 21 vuotta – ja hän on sentään riittävän vanha ollakseen tuomittu sotarikollinen!
Tokion Harajukussa voi todeta saman asian: jokainen goottitsubu, kyberpunkkari, gunguro-barbi, salaryman, yakuza ja gaijin on nenä kiinni kaksiruutuisessa. Voin melkein kuulla, kuinka tuhannet aivot raksuttavat neonvalojen loisteessa. Olisin ihmeissäni, jos Euroopassa ei olisi samanlaista muutaman vuoden kuluttua. Täällä on toisaalta silloin jo ihan toiset kuviot.
Paljon melua tyhjästä
En oikeastaan ajatellut puhua Tokion pelimessuista lainkaan, sillä suoraan sanottuna se on maailman ikävystyttävin tapahtuma. Yksikään itseään kunnioittava pelisamurai ei käy siellä enää, joten onko ihme, että messut ovat nykyään täynnä lapsia, länsimaalaisia ja yakuzoita.
On kieltämättä hurjaa ajatella, kuinka tietämättömiä lännessä ollaan messuille pesiytyneistä yakuzoista. Seitsemän pisteen vihje: ainoastaan konttorirotat, poliitikot ja yakuzat pukeutuvat tummiin pukuihin. Neljän pisteen vihje: Tokyo Gameshow’ssa ei käy poliitikkoja eikä konttorirottia. Yhden pisteen vihje: pikkurillin puuttuminen ei ole geenivirhe.
Yakuzat uivat pelimessuilla kuin kalat vedessä. He keräävät suojelurahaa peliständeiltä ja varmistavat, ettei jonoissa etuilla. Tokyo Gameshow on Tokion aloitteleville yakuzoille eräänlainen sisäänpääsykoe. Jos messuilla ei pärjää, ei taatusti pärjää myöskään kadulla. Pikkurillien leikkaamisessa nämä kaverit ovat vähän yli-innokkaita, sillä todellisuudessahan se tarvitsee tehdä vasta silloin, kun tulokas hyväksytään yakuza-perheeseen.
Katurikollisten pesiytyminen messuille on suoraa seurausta Segan Yakuza-pelistä. Pelin lukuisat asiavirheet ja väkivaltaisuus eivät olleet paikallisten jengien mieleen. Liekö sattumaa, että Sega jätti tämän vuoden messut väliin.
Länsimaalainen arvoitus
Länsimaalaiset pelit ovat ihan hulluja. Osaattehan te tehdä hienoa grafiikkaa, kuten Pixarin animaatioita, mutta mitään pelattavaa en omituisista viritelmistänne ole löytänyt.
En ollut uskoa korviani, kun kuulin, kuinka suosittuja ensimmäisen persoonan räiskintäpelit ovat teidänkin maassanne. Että joku ihan oikeasti pelaa niitä? Pelejä, joissa ohjataan näkymätöntä pelihahmoa? Minä kun olin pitänyt niitä lähinnä jonain abstrakteina taidekokeilupeleinä!
Kokeilin kerran Haloa sillä naurettavalla amerikkalaisella Xbox-konsolilla, enkä tajunnut siitä yhtään mitään. Ensin näet robotin puhumassa ihmisille ja sitten – se on kadonnut! Oliko tarkoitus löytää tämä salaperäinen robottimies, sitä en enää jaksanut selvittää. Noin sivuhuomiona voisin todeta, että Xbox-konsoli on luultavasti isompi kuin kerrostaloyksiöni.
Muutkaan kokeilemani länsipelit eivät ole oikein vakuuttaneet järjellisyydellään. Ehkä se on jokin kulttuurijuttu, mutta Grand Theft Autosta en tajunnut yhtään mitään. Guitar Herossa ei ollut muuta tyydyttävää kuin muovikitaran lyöminen säpäleiksi kappaleen lopussa (toista kappaletta en jaksanut enää soittaa). The Sims oli ilmeisesti jonkinlainen rakentelupeli, eli aivan poskettoman tylsä.
Faamitsun päätoimittaja esitteli minulle kerran Civilizationia tekstinkäsittelypäätteellään. Vaikka tämä maitomeijeripeli näyttikin ihan söpöltä, siinä ei ollut ihan samanlaista tenhoa kuin vanhassa kunnon Advance Warsissa.
Mutta hei, mikä minä olen teitä länsimaalaisia huonosta pelimausta tuomitsemaan!
Lopuksi filosofiaa
Ennen kuin aikani kivipuutarhassa loppuu, halusin kertoa teille vielä omaksumastani pelisamurain filosofiasta. Se on mielestäni jotain, mistä länsimaalaisetkin voisivat ottaa oppia.
Pelisamurain on noudatettava Bushidon (soturin tien) seitsemää hyvettä eli oikeudenmukaisuutta, rohkeutta, armeliaisuutta, kohteliaisuutta, rehellisyyttä, kunniaa ja uskollisuutta. Toisin kuin keskiaikainen vastineensa, pelisamurai soveltaa näitä hyveitä pelaamiinsa peleihin. Pelisamurai tavoittelee vain oikeudenmukaista loppuratkaisua, kohtaa haasteet rohkeasti, osoittaa armeliaisuutta jättämällä vihollisensa henkiin, on kohtelias aina kuin mahdollista, pelaa rehellisesti huijaamatta, taistelee kunniallisesti ja on vankkumattoman uskollinen Nintendolle ja Sonylle.
Lopuksi haluaisin kiinnittää huomionne vielä yhteen havaitsemaani epäkohtaan: japanilaisiin pelikolumnisteihin länsimaalaisissa pelilehdissä. Arvon lukijat, oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että nämä kaukaiset kirjeenvaihtajat saattavatkin olla pelkkiä tekaistuja henkilöllisyyksiä? Kuka tahansa jauhonaamahonkala voi kirjoittaa salanimen suojissa vaikka minkälaista soopaa japanilaisesta pelikulttuurista ilman todellista kiinnijäämisen pelkoa.
Kukapa meitä osaisi epäillä, sillä eihän lännessä tiedetä nousevan auringon maasta mitään!
