Vaikka Blood Bowl matkii urheilua, se on yllättävää, hauskaa, kiinnostavaa ja jopa älyllistä.
Blood Bowl todistaa, että Games Workshop onnistuu venyttämään Warhammer-maailmansa vaikka mihin, taistelukentältä suoraan urheilukentälle.
Blood Bowl, Games Workshopin 80-luvulla julkaisema lautapeliklassikko on hauska sekoitus nyrkkeilyshakkia, rugbyä, jenkkifutista ja Warhammeria. Jotta Blood Bowlista ei vahingossa näillä aineksilla tulisi liian suosittu, siinä on virheistä rankaiseva pelimekaniikka, todennäköisyyslaskentaa, vuoropohjaisuus ja kalliit miniatyyrit.
Cyaniden kyhäämä pc-versio Blood Bowlista (Pelit 8/2009, 83 pistettä) oli kaikesta rosoisuudestaan ja ysärimäisyydestään huolimatta kestohitti myös Pelit.fissä. Aktiivinen nettiliiga ruokki pelaajien mielenkiintoa ja kunnianhimoa, mutta magia perustui pitkälti Blood Bowl -lautapeliin. Cyanide nimittäin pysyy lähdemateriaalilleen uskollisena, mikä lisenssipelissä riittää pitkälle.
Blood Bowl 2 pohjautuu lautapeliversion Living Rulebook 6 -sääntöihin.
Ihmis-TI-86
Peliyleissivistyksen nimissä kertaan nopeasti säännöt: pallo on tarkoitus kuljettaa vastustajan maaliin kuin jenkkifutiksessa konsanaan. Vastustajia voi töniä nurin pallon tieltä, ja maassa makaavia saa (pitää) potkia, kunhan tuomari ei huomaa.
Nopat määräävät lopputuloksen. Taklatessa voi oma pelaaja ottaa itse turpaan, onnistuu vain työntämään vihollista tai lyö vihun kanveesiin niin kovaa, että pelaaja joudutaan poistamaan kentältä tajuttomana, rampautuneena tai kuolleena.
Vuorot päättyvät automaattisesti kriittiseen epäonnistumiseen, mikä tekee pelistä kutkuttavaa riskinhallintaa. Pitäisikö yrittää napata pallo maasta ja heittää se takakentällä odottavalle pelaajalle kehnoilla todennäköisyyksillä? Vaiko takoa vastustaja maahan, jotta naapurikaan ei pääse palloon?
Jotta homma ei olisi liian simppeliä, jokaisella pelaajalla on läjä erikoistaitoja, jotka vaikuttavat esimerkiksi pallon poimimiseen tai taklauksiin. Hahmot keräävät kokemuspisteitä syötön onnistumisesta, vastustajan pelaajan vammauttamisesta tai maalin tekemisestä.
Jokainen vuoro on kuin puzzle, jossa on kymmeniä erilaisia tapoja ratkaista tilanne. Onnistumismahdollisuudet ilmoitetaan näppärästi ruudulle prosentteina, josta voi eri skenaarioita mutuilla numeroiksi kymmenillä muuttujilla. Tuurilla voi voittaa ottelun, mutta ei turnausta.
Soolopalloilu
Edellistä Blood Bowlia kritisoitiin tutoriaalien puutteesta, mikä teki sääntöviidakossa tarpomisesta uusille pelaajille turhan vaikeaa. Virhe korjattiin tekemällä yksinpelikampanjasta Reikland Reaversista kertova tarinavetoinen tutoriaali, jossa pelisysteemiä syvennetään ottelu kerrallaan.
Arjen piristeenä otteluissa on erilaisia sivutehtäviä. Esimerkiksi bretonneja vastaan pelatessa tavoitteena on vammauttaa riittävästi vastustajia. Jos tässä onnistuu, liittyy ihmisten tähtipelaaja Mighty Zug jengiin pelityylini houkuttelemana.
Myös soolona pelattavat liigat löytyvät, mikä pienen testauksen perusteella muistutti pitkälti ykkösen yksinpeliä. Matseja ei tosin voinut tallentaa kesken kaiken, vaan ainoastaan niiden lopussa.
Tekoäly käy pelikaverista vain sääntöjen opettelun ajaksi. Tekoäly ei esimerkiksi hahmota pelin kestoa lainkaan, vaan käyttäytyy samalla tavalla oli vuoroja jäljellä yksi tai viisi. Rajallisten vuorojen hyödyntäminen on pelin tärkeimpiä taktiikkataitoja, joten puute on suuri.
Vade Retro Satana
Perussääntöjä muokataan taas hieman: kotistadioniin saa pultattua yhden parannuksen kerrallaan. Parannuksiin kuuluu ilmainen tuomarin lahjonta molemmille joukkueille, velho taikka normaalista poikkeavia säätiloja estävä taikakupu. Yleisöä voi estää kivittämästä pelaajia hengiltä pystyttämällä turvaverkon kentän laidalle.
Pelistä löytyy täysin uusi rotu: bretonnit. Joukkueeseen kuuluu kourallinen ylhäisiä ritareita ja joukko talonpoikia. Jälkimmäisten tehtäväksi jää lähinnä sitoa vihollisen isoimmat turjakkeet ja ottaa lättyyn, kun ritarit urheasti hakevat palloa ja tekevät maaleja. Tiimi muistuttaa hyvin paljon muita ihmistiimejä ominaisuuksiltaan, mutta omilla mukavilla vivahteillaan.
Blood Bowl 2:sta puuttuu aimo annos ykkös-osan rotuja. Mukana ovat sentään perusporukat eli ihmiset, örkit, kääpiöt, rottamiehet, suurhaltiat, mustathaltiat, kaaos plus jo mainitut bretonnit.
Tiimin myötä muuttuu myös pelin luonne. Kääpiöt ovat puolustuspelin mestareita, skavenit kirmaavat vauhdilla läpi kentän. Kaaos-tiimin valmentaja voi mutaatioilla rakentaa joukkueensa lonkero kerrallaan. Ylimääräisten käsien lisääminen helpottaa pallon hallintaa, siinä missä ylimääräiset lonkerot sitovat vastustajat paikalleen. Taikka miten olisi ylimääräinen pää helpottamaan väistelyä? Ainakin teoriassa, koska kaikkihan kuitenkin nappaavat mighty blowin ja clawin takoessaan vihollisen pelikelvottomaan kuntoon.
Khorne Flakes ja kumppanit
Cyaniden uusi pelimoottori näkyy aikaisempaa nätimpänä grafiikkana, nyt peliä katselee mielellään jopa läheltä.
Uusversio on täynnä bugeja, joita onneksi listitään kivaan tahtiin. Puhtaana typeryytenä käyttöliittymästä puuttuvat ruudukko ja pelaajien päällä leijuvat numerot/nimet. Monet taidot toimivat automaattisesti eivätkä valinnaisesti, mikä vaikuttaa niiden käyttökelpoisuuteen. Tosin esimerkiksi dodge muuttuu valinnaiseksi, jos taklaus tapahtuu lähellä pelikentän laitoja. Myös wrestle on aina päätettävissä.
Moninpeli toimi ilman mitään oireilua, mikä oli nettijuttujen perusteella yllätys. Edes pieni pätkäisy nettiyhteydessä ei tuhonnut heti koko matsia.
Cyaniden nettipeli on loputon liiga, jossa otteluparit järjestetään tiimien arvon mukaan. Jokainen pelaajan tasonnousu kasvattaa koko joukkueen arvoa. Keskimäärin isommat möllit maksavat enemmän ja pienet vähän vähemmän, mutta kaikesta joutuu pulittamaan. Päälle lasketaan vielä muu henkilökunta, kuten vaikkapa cheerleaderit ja puoskari.
Kuten hallituskin meitä opastaa, leikkauksia pitää tehdä jatkuvasti, jotta kilpailukyky säilyy. Ei molemmat kätensä murtaneella pelinrakentajalla tee mitään, kun terveenkin saisi samalla hinnalla. Vammat ovat olennainen osa otteluita. Puoskari vaappuu toki paikalle, mutta yleensä toteaa, että toki murtunut nilkka voidaan parantaa, toimenpide tosin tappaa potilaan.
Nomen Est Omen
Ykkönen aiheutti pahan addiktion ja Blood Bowl 2 muistutti miksi. Kombinaatio taktista toimintashakkia, riskienhallintaa, managerointia ja kisaaminen muita ihmispelaajia vastaan on ihan hemmetin kova yhdistelmä.
Vaikka juonta ei ole, otteluiden komeat maalit, supertähtien loukkaantumiset ja mieltä kaihertavat tappiot luovat jännittävän tarinankaaren. Kovan pelaajan menetys kirpaisee vieläkin välillä turhan kovaa, mutta olen oppinut halaamaan pikseleitäni vähän vähemmän.
Joskus ottelut muistuttavat pientä sotaa, jossa pallo on lähinnä mättämisen tielle osuva sivuseikka ja kenttä lainehtii verestä. Voittajia ei oikein ole, mutta vähän vähemmän hävinnyt saattaa saada jollain nilkuttajalla pallon maaliinkin. Välillä idän notkeita rottia tai haltioita vastaan pelatessa saa hikoilla 40+ minuuttia putkeen eri todennäköisyyksiä laskiessaan. Vihollisen syöttöpeliä häiritään hirveässä paineessa, jyrsijät kun juoksevat jopa puoli kenttää yhdessä vuorossa.
Lisureineen Ykkönen on täydempi paketti, mutta Blood Bowl 2 ansaitsee olemassaolonsa jo paremmalla teknisellä toteutuksellaan. Uusi tiimilisureita on varmasti tulossa.
Mikä tärkeintä, suosiota on jo tarpeeksi jotta moninpeliin löytyy mukavasti seuraa, jopa muutamissa sekunneissa. Oikeaoppisesti viholliset muistavat viimeisellä vuorolla potkia maassa makaavaa tähtipelaajaani.
Se korvaa muissa peleissä loppuun heitetyn ”GG!”-kannustuksen ja on rehellisempi, aidompi tapa tunnustaa koutsaukseni olevan ylivoimaisempaa.
Blood Bowl 2
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Xbox One, PS4
Cyanide Studios / Focus Home Interactive
Versio: 1.8.0.7.
Minimi: Prosessori dual-core 2.5 GHz, 3 Gt RAM, Geforce GTX 260/Radeon HD 5670 tai parempi
Muuta: Vaatii nettiyhteyden
Ikäraja: 16
82