Kaikki eivät synny sliipatuiksi Shepardeiksi, mutta maailmassa on tilaa myös miehekkäille Mancereille. Siellä punaisessa maailmassa siis.
Roolipeleihin erikoistunut Spiders-studio on mielenkiintoinen tapaus. Vaikka ranskalaiskehittäjän pelit eivät loista teknisellä toteutuksellaan tai viimeistelyllään, niiden rosoisen kuoren alta paljastuu suuri sydän. Technomancer on Spidersin näköinen peli: toisaalta kulmikas ja osin hiomaton, toisaalta kunnianhimoinen ja sisältörikas.
Ranskalaiset eivät pelkää kurkottaa korkealle, ja Technomancer kurkottaa aina Marsiin asti. Ihmiset ovat asuttaneet punaisen planeetan, mutta samalla yhteydenpito Maahan on katkennut. Teknologia on taantunut jonnekin toisen maailmansodan tasolle: miehistönkuljetusvaunut ja hetkessä ylikuumenevat tuliaseet edustavat tulevaisuuden teknologista huippua. Scifi-maailma on eriskummallinen yhdistelmä Mad Maxia ja Star Warsia.
Ikävä kyllä maailmaa taustoitetaan niukasti ja liian hätäisesti. Alkuminuuttien aikana silmille heitellään niin paljon tietoa, että mielen valtaa hämmennys. Miksi ihmiset ovat Marsissa, minkälainen yhteiskuntajärjestelmä planeetalla vallitsee, mikä on mutanttien ja velhoja muistuttavien technomancerien rooli suuressa kokonaisuudessa? Jotkut asiat selviävät aikanaan, toiset eivät koskaan.
En olisi uskonut sanovani tätä, mutta Biowaren peleistä tuttuja taustoittavia koodekseja tuli ikävä.
Osittainen osuma
Spiders on halunnut tehdä Technomancerista suuren mittaluokan roolipelieepoksen, jossa valinnoilla on väliä. Yritys onnistuu vain osittain: mukana on muutama kutkuttava valintatilanne, mutta keskinkertaisesti kynäilty tarina törmää toistuvasti kliseekarikoihin. Epätasainen ääninäyttely, kehno dialogi ja lukuisat kirjoitusvirheet eivät paranna tilannetta. Parempi käsikirjoitus ja napakampi ilmaisu tekisivät roolipelille ihmeitä.
Hahmot ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta ärsyttäviä mussuttajia, jotka kiroilevat liikaa. Katson etenkin teitä, Amelia ja Scott. Witchereissä, Mass Effecteissä ja Baldur’s Gateissa hahmoihin syntyy luja side ja tärkeiden ryhmäkaverien menetys kirpaisee. Technomancerissa haukottelin, kun päähenkilön oppi-isälle kävi kehnosti.
Jokin roolipelissä silti kiehtoo. Marsin tutkiminen on mielekästä ja maisemissa on miellyttävästi vaihtelua. Sankariseurue kulkee ränsistyneissä kaupungeissa, ajelehtii alamaailman slummeissa, hakkaa tiensä läpi hirviöluolastojen ja kärvistelee karuissa aavikkomaisemissa. Pienet yksityiskohdat avittavat maailmaan uppoutumista. Hahmojen sukunimet, kuten Mancer ja Rogue, kertovat mihin kastiin Marsin tallaajat kuuluvat. Hämäräveikon tunnistaa jo nimestä.
Sähköisty!
Parasta Technomancerissa on taistelu. Kahakoita voi lähestyä monella eri tavalla: sauvaa heiluttava taistelija pärjää parhaiten laumoja vastaan, kilven taakse suojautuva soturi jyrää päälle hitaasti mutta varmasti, varas käyttää nopeaa tikaria ja pistoolia. Jotkut hahmoista hyödyntävät myös järeämpiä tuliluikkuja. Technomancer-voimat antavat nujakoille lisämaustetta. Sankarin sormenpäistä sinkoava sähkö vahingoittaa, lamauttaa ja toimii myös suojana.
Vauhdikkaisiin kamppailuihin ei kyllästy. Pomotappeluissa kielen on pysyttävä keskellä suuta ja väistöjen on oltava oikea-aikaisia, muuten mancer heittää veivinsä. Valitsin ryhmäkavereiksi porukan kestävimmät liharekat, hiivin vihollisten selustaan ja iskin tikarin vihaisesti roistojen kylkiluiden väliin. Aktivoitavat kyvyt, kuten ajan hidastus ja viholliset lamaannuttava voimalasautus, monipuolistavat mättöä entisestään.
Sankari kerää nopeasti tasoja, mutta erikoistuminen yhteen taistelutyyliin kannattaa. Tappiinsa viritetty varas ampuu enemmän kriittisiä osumia, tekee selkäpuolelta kovempaa vahinkoa ja pystyy hidastamaan aikaa, kehittynyt technomancer ampuu salamoita, sähköistää aseensa ja suojautuu sähköllä.
Muutaman tason välein voi parannella hahmon ominaisuuksia ja taitoja. Voima, ketteryys ja magia lisäävät alter egon tekemää vahinkoa, ruumiinrakenne parantaa kestävyyttä. Parhaat varusteet vaativat korkeita ominaisuuspisteitä. Yleiset taidot auttavat taisteluiden ulkopuolella: karisma auttaa keskusteluissa ja kaupanteossa, nikkari parantelee esineitään, eränkävijä nylkee hirviöt, harjaantunut varas hiipii huomaamattomasti ja tiirikoi lukot auki.
Mars sydämessäin
Technomancer tasapainoilee ohuella nuoralla. Musiikit ja ääniefektit luovat mainiosti dystooppista tunnelmaa ja maisemat ovat parhaimmillaan komeita, mutta takkuileva ruudunpäivitys, bugit ja karkeat kasvoanimaatiot nakertavat immersiota. Kun kankeasti koikkelehtiva seurue ”hiipii” vartijan naaman edestä ja tämä jatkaa matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut, kämmen läpsähtää otsaan.
Roolipeli on täynnä hyviä ideoita ja kehityskelpoisia aihioita, mutta monet suurista lupauksista jäävät lunastamatta. Karmajärjestelmä ja suhteet eri ryhmittymiin jäävät pinnallisiksi, hahmot ovat latteita ja tarina ei iske missään vaiheessa isoa vaihdetta silmään. Seikkailu kaipaisi lisää sähköä.
Napinasta huolimatta viihdyin hämmästyttävän hyvin Marsin kamaralla. Technomancer ei ole lähellekään täydellinen, mutta sydäntä rosoisella scifi-roolipelillä riittää.
Anna Mancerille tilaisuus, saatat yllättyä positiivisesti.
The Technomancer
Arvosteltu: Xbox One
Saatavilla: PS4, PC
Spiders/Focus Home Interactive
Versio: arvostelu
Ikäraja: 18
76
