Nimellään thai-pöperöt mieleen tuova Blue Dragon saa jatkoa Xbox-versiolleen (Pelit 9/2007 83p) yllättävällä laitealustalla. NDS:lle taivuteltu samurai-perinnettäkin japanilaisempi rope pistää reaaliaikaisella taistelukentällä piikkitukkaiset pojat ja tytöt taskuhirviöitä vastaan isojen miekkojen kanssa. Jos konsepti kuulostaa tutulta, niin on vastauskin lähellä. Pelin suunnittelut Mistwalker-pulju on Final Fantasy -sarjan luoneen Hironobu Sakaguchin perustama.
Tarinaa pyöritetään eteenpäin DS:n tehoja loppuun saakka niistävillä välianimaatioilla, joita FF henkeen on runsaasti. Myös dialogia ja taustoja suolletaan esiin jokaisesta tupsukorvasta, mutta Xbox version ohi onnellisesti kävellelle pelin eeppinen tarina sielulohikäärmeistä on hämmentävä. Kun seikkailu kuution muotoisessa maailmassa tämän lisäksi aloitetaan suoraan edellisessä osassa esitellyillä kahdeksalla sankarilla jäävät henkilöhahmot uusiolle torsoiksi. Tätäkin pahempi virhe on silti klassisen japski-rope taistelun muuttaminen reaaliaikaiseksi naksuksi.
Naama vääristyy vihaan ja stylus painuu lävitse kosketusnäytöstä jo ensimmäisen taistelun aikana. Ukot tottelevat huonosti käskyjä, reagoivat hitaasti, reitinhaku ei pysy kartalla ja kun vielä erikoisiskut sekä taijat räimitään periaatteessa sormet silmäkuopissa, niin ihmettelee, että oliko peli oikeasti DS:lle vai laitettiinko GBA-versio väärään laatikkoon. Kosketusnäytöllä pelaaminen on suorastaan mahdotonta. Jotta viimeinenkin toivonkipinä strategiasta katoaisi, niin peliä ei voi pausettaa käskyjen annon ajaksi, vaan porukka menee neuvostohenkisessä yhteisrintamassa kohden vihollista - jos reitin sen luokse ihmeenkaupalla löytävät.
Kokonaisuutena Blue Dragon Plus on näyttävä, mutta pelinä epäonnistunut kokonaisuus. Erityisesti taisteluissa loistava heikko pelimekaniikka peittää alleen graafisen kauneuden ja juonen. Selvästi ostajia pelille kuitenkin löytyy, sillä sarjan kolmas osa on jo DS:lle Japanissa julkaistu.
60
