Lataamo
Pandoran sankarien työ ei koskaan lopu.
Olen selvästi tulossa vanhaksi, sillä tervehdin ilolla paluuta Pandoran tuttuihin ja turvallisiin maisemiin. Edelliset Borderlands 2 -lisäosat, Pirate’s Booty ja Campaign of Carnage (Pelit 1/13, 84p ja 85p), olivat takuuvarmaa räiskintäviihdettä intohimoiselle metsästäjä-keräilijälle. Sir Hammerlock’s Big Game Hunt lupaa entistä isompaa saalista.
Tarinan keskiöön nostetaan aiemmin sivuosaa esittänyt Sir Hammerlock. Borderlandsin muuhun hahmokaartiin verrattuna brittiherrasmies on varsin kuivakka ja väritön hahmo, mutta toisaalta hän ei ärsytäkään. Tästä pitää huolen Claptrap, joka on nostettu tärkeään rooliin myös Big Game Huntissa.
Pääjuoni on syytä olla pelattuna läpi ennen uusille metsästysmaille siirtymistä, sillä Big Game Huntin tapahtumat sijoittuvat Handsome Jackin päihittämisen jälkeiseen aikaan. Aseet ja muu varustus kannattaa myös päivittää ennen reissuun lähtöä, uudet viholliset ovat pirullisen kestäviä ja tekevät huonosti varustetuista palkkionmetsästäjistä nopeasti jauhelihaa.
Professori Nakayama, otaksun
Yksi aiempien lisäosien suurimmista vahvuuksista oli niiden selkeä teema. Pirate’s Booty henki merirosvoestetiikkaa, Campaign of Carnage puolestaan ammensi kasarihenkisestä toimintarymistelystä. Big Game Hunt on pettymys tällä osa-alueella: Hammerlock usuttaa palkkikset Aegruksen suo- ja viidakkoalueelle metsästämään eksoottisia eläimiä.
Asetelma piristyy hieman, kun kuvioihin astuu salaisia kokeita Aegruksessa tekevä professori Nakayama, mutta huumorissa ja tarinankerronnassa ei ylletä missään vaiheessa peruspelin tai aiempien lisäosien tasolle. Edesmennyttä Handsome Jackia intohimoisesti fanittava Nakayama on melkoinen reppana, vaikka hän yrittääkin punoa petollisia juonia palkkisten pään menoksi.
Aegruksen siniharmaanvihreillä suoalueilla samoillaan kätevällä leijualuksella. Etäisyydet ovat pitkiä, joten jalkapatikkaan kannattaa ryhtyä vain pakon edessä. Rämeikköä asuttavat monenlaiset öttiäiset, joista suurin osa etenee neljällä jalalla. Skorpionit, pitkäjalkaiset drifterit ja hyönteismäiset borokit ovat vastustajia helpommasta päästä, taivaalla leijuvat jättikasvit ovat jo astetta hankalampia.
Ykköspalkinnon ärsyttävyydessä voittavat poppamiehet, jotka kestävät hirvittävän määrän kuritusta, parantavat itseään ja ympärillä olevia heimomiehiään, nostavat kavereidensa tasoa ja tekevät tietysti rutosti elementaalivahinkoa. Taistelut venyvät helposti pitkiksi, etenkin kun vihollisten kriittiset osumakohdat ovat pieniä ja piilossa.
Välityön makua
Big Game Hunt on Borderlands 2:n toistaiseksi heikoin lisäosa. Hammerlockin ja Nakayaman karisma ei riitä kantamaan pääjuonta, joka on lisäksi varsin lyhyt. Sivutehtäviä on kelpo liuta, mutta niissäkään ei omaperäisyys loista. Jos haluaisin etsiä munia ja tappaa tukuittain epämääräisiä elukoita, tahkoaisin edelleen World of Warcraftia.
Eniten iloa Big Game Huntista irtoaa tasokaton saavuttaneille. Viimeisen tehtävän palkinnot ovat avokätisiä ja peliin lisätään yksi haastava raidipomo, jonka kellistämiseen suositellaan täyttä neljän hengen ryhmää. Sitkeät viholliset, etenkin pirulliset poppamiehet, panevat pelaajapoloiset muutenkin koville.
Reilun puolen vuoden ikään ehtinyt Borderlands 2 maistuu edelleen, mutta Big Game Huntissa on selvä välityön maku. Gearboxin tuntien seuraavassa lisäosassa tärähtää kunnolla, todennäköisesti tasokattoa nostetaan myös viimein. Syytä olisi, sillä tutunmakuinen soppa kaipaa kipeästi lisäpotkua.
76
