Evoluutiossa kehittyneemmät eliöt syrjäyttävät alkukantaisemmat. Kovassa pelibisneksessä rahan katsotaankin nyt löytyvän sieltä alkueliöiden parista.
Kun tunnetut pelaajamassaesiintymät oli hyödynnetty, viime vuonna uutena rahan lähteenä nähtiin satunnaispelaajat. Uusimpien visioiden mukaan sekään ei enää riitä, vaan lypsykoneeseen halutaan vielä se suurin ryhmä: arkipelaajat. Graalin maljoista ykkönen on mobiilipelaaminen, perässä kekkuloivat pakollisten brändien lisäksi iskusanat kodin viihdekeskus, set top -pelit, päätelaiteriippumattomuus ja laajakaistavallankumous.
Mitä ovat nämä merkilliset satunnais- ja arkipelaajat? Tai core-pelaajat? Minä kun tykkään luokitella asioita, niin aikani kuluksi tekaisin vängän luokitustaulukon. Ihan huomautuksena: luokkiin ei sisälly arvolatauksia, eli trendipelaaja ei ole sen huonompi kuin hardcorepelaaja. Eikä yksikään pelaaja ole puhtaasti vain yhtä ryhmää, vaan sisältää geenejä vaihtelevasti jopa kaikista muista.
Core-pelaajat
Core-pelaajat ovat se ryhmä, jotka perinteisesti ovat ostaneet pelit, mutta joiden kaupallisen potentiaalin katsotaan olevan nyt loppuun ammennetun.
Edetään ryhmissä pienistä isoimpaan. Hardcore-pelaaja on elämänsä pääasiassa yhdelle pelille tai pelisarjalle pyhittänyt pelaaja. Hän on pelannut vaikka kaikki Ultimat 20 kertaa läpi, hän osaa Quake III:ssa joka kentän joka lisäroinan paikan ja nopeimmat reitit niihin.
Genrepelaaja hakee kicksinsä joltain tietyltä alalta. Ala voi olla laaja (lentosimulaattorit tai yleensä toinen maailmansota) tai supistettu (toisen maailmansodan lentosimut, jotka rajoittuvat Eurooppaan).
Peliharrastaja on kiinnostunut peleistä yleensä. Hänen merkittävin ominaisuutensa on aktiivinen tiedon hakeminen peleistä, uusien pelikokemusten etsiminen ja yleensä alan seuraaminen. Tyypillinen Pelit-lehden lukija edustaa tätä ryhmää. Toivottavasti.
Suurin ja tärkein ryhmä ovat trendipelaajat, jotka pelaavat pääasiassa tietyn kohurajan ylittäviä hittipelejä. Tänä vuonna sellaisia ovat F1 GP 3, Diablo II, Baldur's Gate II, NHL 2001 ja Red Alert 2. Trendipelaaja kuitenkin seuraa alaa edes jollain tavalla aktiivisesti. Trendipelaajat ovat se ryhmä, joka tekee hyvin myyvästä pelistä oikean hitin.
Joka ryhmästä on moninpelaajamuunnos, joka tuhahtelee yksinpeleille ja pelaa vain moninpeliä. Vähäisimpänä muttei viimeisimpänä joka tyyppiä valmistetaan sekä idiootti- että normaaliversiona.
Ai se on se Lara
Entäpä se sankka toivottujen lypsylehmien lauma? Casual player eli satunnaispelaaja on core-pelaajan kevytversio, joka voi kuulua mihin tahansa luokkaan. Satunnaispelaaja voi intohimoisesti vääntää F1 GP 3:sta tuntikaupalla tai Lara Croftia 45 minuuttia töiden jälkeen. Hänet erottaa core-pelaajasta tiedon puute.
Satunnaispelaaja ei lue lehtiä tai seuraa nettiä, hän ostaa pelinsä vaikka aihepiirin, kannen tai kaverin kehujen houkuttelemana. Hän ei ymmärrä sen enempää koneen sielunelämästä kuin tiedä pelien tai laitteiden ajureista, eivätkä ne häntä kiinnostakaan.
Satunnaispelaaja oli viime vuonna se ykkösmaali ja helpoin käännytettävä iloiseksi konsolin omistajaksi. Siinä on vielä järkeä, koska tarvittava pelihimo kuitenkin löytyy.
Mutta nyt esiin on revitty arkipelaajat. Arkipelaajat ovat niitä, jotka pelaavat miinaharavaa tai pasianssia ja kuormittavat moninpelimestoja, jotka tarjoavat moninpeliversioita tammesta, pokerista ja miinaharavasta. Arkipelaaja ei etsi peliltä mitään muuta kuin hetken ajankulua. Ja näitä on paljon.
Vääriä visioita
Joissain visioissa on jopa järkeä. Mobiilipelien menestystä, olivat ne mitä tahansa, ei voi estää mikään ihmiskunnan tuntema voima. Jos tyhmät ihmiset ovat lehmiä, kännykät ovat niiden utareet. Olen todella vaikuttunut sellaisista palveluista kuin tekstiviestichatti (vitosen per typerä viesti tai säälittävä vonkaus) tai rahaa maksavat soittoäänet ja kuvat, jotka toiset käyttäjät ovat tehneet ilmaiseksi. Mutta ei se ole tyhmä joka pyytää, tyhmä on se joka maksaa.
Mobiilipelit on tarkoitettu hetken huviksi ja niillä jopa voidaankin arkipelaajat tavoittaa. Tätä lukiessasi käynnissä oleva Nokiagame voi antaa jonkinlaista osviittaa millaiseksi varanegropontet pelaamisen tulevaisuuden kuvittelevat.
Kun olen visioita lueskellut muun muassa bisnes.fi-lehdestä, olen jokseenkin sitä mieltä että kirjoittajat ovat vahingossa sotkeneet kaksi asiaa yhteen, eli oikeat pelit (PC, konsoli) ja matopeli-pelit. PS2-humussa seksikäs konsolipeliteollisuus on päässyt vahingossa naimisiin juuri pop-jutuksi nousseen mobiili- ja arkipelaamisen kanssa. Kännykällä miinaharavaa pelaavasta account manager & coffee production supervisorista ei saada edes PS2-pelaajaa, vaikka joka koneen mukana tulisi ilmainen attitude.
Brändärit
Siihen on syynsä, että pelifirmat etsivät vihreämpiä laitumia. Pelien myynti on kokonaisuudessaan alamaissa. Jotenkin en usko, että syy on PS2:n odottelussa, niin kuin he väittävät. Luulen, että peliteollisuus on unohtanut brändikehittelyn ja kohderyhmien ostomotiiviarvailujen huumassa sen, että pelin pitäisi myös olla hyvä, eikä kukaan jaksa kauan pelata variaatioita samasta aiheesta.
Ainakin Pleikkaripuolella pelitarjonta on samankaltaisuudessaan masentavaa ja PS2:n jenkkijulkaisupelit tarjoavat lisää sitä samaa, joskin sentään näyttävämpinä. Kotiviihdekeskuksien Messias, Pelimyynnin Pelastaja, olikin ainakin toistaiseksi vain pelikonsoli muiden joukossa.
Mikä ei suoraan sanoen kiinnosta minua kuin teoriassa. Konsolisota on penkkiurheiluna ja spekulaatioharjoitteluna hauskaa, mutta en todellakaan haluaisi olla kentällä nakkelemassa kakkaa siitä, onko Dreamcastin Madden Football parempi kuin kakkospleikan, ja väittämässä kuinka PS2-Unreal Tournament on ilman nettipeliäkin parempi kuin Dreamcastin Quake 3 (nettipelillä). Ensi vuonna vasta tanner tömiseekin, kun totuus sekä Xboxista että Gamecubesta paljastuu.
Entäpä raukat PC-pelit? Pelifirmojen heikko rahatilanne aiheutti muutaman lupaavan pelin peruutuksen, mutta muuten PC-pelit olivat tänä vuonna voimissaan. Hyviä pelejä tuli paljon enemmän kuin ehdin pelata, eikä ensi vuosi näytä olevan poikkeus. Pelikoneorkesterissa PC voi soittaa toista viulua, mutta ainakin sillä on pirusti monipuolisempi nuottikirja ja parempia biisejä.
