Aluksi se oli täydellistä, mutta lopussa petyin. Nyt tiedän, miltä naisseuralaisistani tuntuu.
Final Fantasyllä on identiteettiongelma. Ykköspleikalla koetun nuoruutensa jälkeen sarja ei ole osannut päättää mitä se haluaisi olla. Myöhemmillä finaaleilla ei ole muuta yhteistä kuin tutut tavarat ja taiat. Taso on heitellyt laidasta laitaan, mutta yllättäen kaikille iteraatioille on löytynyt myös kannattajansa. Uskokaa tai älkää, jotkut liputtavat jopa XIII:n puolesta!
Kun muutaman vuoden takaiselle, kökölle Final Fantasy: The 4 Heroes of Lightille (Pelit 11/2010, 70 pistettä) alettiin tehtailla henkistä jatko-osaa, se muutettiin kokonaan uuden pelisarjan esikoiseksi. Sikäli ironista että Bravely Default on uskollisempi vanhoille Final Fantasyille kuin yksikään Final Fantasy pitkään aikaan.
Kristallin kiillottajat
Jos vanha Final Fantasy tuo sinulle mieleen vain ne mainiot seikkailut, joiden parissa kasvoit ykköspleikkarin aikaan, mieti uudestaan. Bravely Default on rohkeasti vielä vanhempi ja ammentaa muinais-Final Fantasyistä 90-luvun alusta. Ihmekös tuo, sillä osa sen tekijöistä oli vastuussa Final Fantasyiden III ja IV DS-versioista.
Koska vaikutteet tulevat kaukaa japsiropeilun alkulähteiltä, on pelikaavakin se perinteisin maailmankarttoineen, kaupunkeineen, luolastoineen ja satunnaistaisteluineen. Se ei ole huono asia, sillä Bravely Defaultissa on samaa satumaisen seikkailun tuntua, mitä vanhoissa japsiropeissa parhaimmillaan oli. Vihreät niityt, kirkkaat aallot, mahtipontinen musiikki ja maailman kohtalo vaakalaudalla, niistä on perinteinen rooliseikkailu tehty.
Tarinakin on kuin suoraan muinaisfantsusta: maailman elementtejä hallitsevat taikakristallit ovat pahan vallassa ja neljän nuoren soturin on käytävä herättämässä ne. Kun vastavoimana on vielä kristallien palvonnasta luopunut Eternian imperiumi, on ryhmän viides kokoaikainen jäsen Deja Vu. Mutta tarina yllättää, sillä musta ja valkoinen eivät olekaan niin puhtaita sävyjä kuin aluksi näyttää.
Työvoimatoimisto
Senkin uhalla, että koko arvostelu menee ”kuin Final Fantasyn” hokemiseksi, totean pelin hahmonkehityksen olevan ”kuin Final Fantasy” parhaimmillaan. Jokainen hahmo voi vaihdella vapaasti yli kahdenkymmenen ammatin välillä, ja myös yhdistellä ammattien erikoistaitoja, joten se miten pelaat, on pitkälti omissa käsissäsi. Kuten internet opettaa, merirosvoninja on voittamaton yhdistelmä.
Taistelut rullaavat perinteisen vuoropohjaisesti, mutta Bravely Defaultin erikoisuus on päässyt pelin nimeksi asti. Taisteluiden erikoiskomennot brave ja default joko käyttävät vuoroja etukäteen tai säästävät niitä varastoon, mikä kuulostaa oudolta, mutta on yllättävän intuitiivista ja taktista.
Satunnaiskohtaamisessa voi esimerkiksi laittaa kaikki hahmonsa käyttämään neljä seuraavaa vuoroaan etukäteen, mutta jos se ei riitä vihollisen nujertamiseen, seisovat hahmot seuraavat neljä vuoroa kiltisti ottamassa osumaa. Default-tilassa hahmot taas kestävät tavallista enemmän kuritusta, joten sillä on turvallisempaa kerätä vuoroja suurhyökkäystä varten, mutta se vaatii kärsivällisyyttä.
Braven ja defaultin ansiosta jopa riviviholliset osaavat panna pahaa-aavistamatonta sankaria pataan, joten se on tervetullut uudistus muuten perinteiseen kaavaan. Tervetullutta taas ei ole iänikuinen satunnaiskohtaamisten loppumaton rumba, joka vaivaa myös Bravely Defaultia. Koska länsijulkaisu perustuu paranneltuun japanilaisversioon, on mukana mahdollisuus valita, kuinka usein satunnaiskohtaamisia syntyy, jopa niin, ettei niitä tule lainkaan vastaan. Se on hyvä, mutta samalla ominaisuus kertoo kaiken tarvittavan satunnaistaisteluiden mielekkyydestä.
Vielä kerran, kaverit
Jos suurin osa Bravely Defaultia kumartaa syvään menneisyydelle, on pieni osa tukevasti nykypäivässä. Mukana on keskinkertaisen Facebookvillen mieleen tuova odotteluun perustuva kylänrakentelupeli, sekä mikrotransaktioilla ostettavat, normipelaamisessa täysin turhat lisävuorot kesken vihollisen toimien.
Ne eivät kuitenkaan pilaa nostalgiakokemusta. Ehei, sen tekee pelin ennätystyperä loppu, joka, liikaa spoilaamatta, pakottaa pelaajan tekemään kaiken uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Rakas lukijani, ymmärrät varmaan miksi se tuntuu niin kovin typerältä ja halvalta pelinpidennykseltä.
Tosin, Bravely Defaultin puolustukseksi pelaajalla on kerrankin mahdollisuus oma-aloitteisesti pilata pääpahiksen suunnitelmat, mutta siitä palkitaan huonolla loppuratkaisulla. Todellista loppua varten myös lahopäisten päähahmojen on päästävä kartalle, missä kestää aivan liian kauan.
Vähän sääli. Bravely Default on ensimmäiset 40 tuntia mitä mainioin vanhan ajan rope, mutta sen sen jälkeen typerintä pakkopullaa, mitä olen pitkään aikaan pelannut. Pakkopullan mäystäminen ei pilaa koko peliä, mutta se jättää ikävän jälkimaun tullessaan kurkusta ulos.
3DS
Silicon Studio / Square-Enix / Nintendo
Versio: Myynti
Moninpeli: Ei
Ikäraja: 12
Ensimmäiset 40 tuntia: 85
Kaikki sen jälkeen: 65
85
