Call of Duty 3 on toisen maailmansodan korkkariräiskintää puhtaimmillaan. Xbox 360 -versio näytti komeaa sotaa, mutta pelaajan liiallinen rajoittaminen ja tylsä Normandiassa nyhjääminen pilasivat osittain yksinpelin. Moninpeli sen sijaan oli toimivaa ja hauskaa.
Wii-versiolla on näytön paikka, sillä uudenlaisen ohjaustavan pitää sekä osoittaa toimivuutensa räiskintäpelissä että onnistua siinä niin hyvin, että se kompensoi rujompaa ulkonäköä ja poisjätettyä moninpeliä. Haastetta ei vähennä se, että 360-version padiohjaus on ykkösluokkaa.
Wiin ohjaus toimii, vaikka vaatii totuttelua. Kaukosäätimellä käännytään ja tähdätään ja nunchukin tatilla liikutetaan hahmoa. Kaukosäätimen liipaisinnapista ammutaan ja peukalonapista nostetaan ase olkapäälle tähtäämistä varten. Ristiohjaimesta löytyvät aseen vaihto, kiväärin perällä lyönti sekä savu- ja sirpalekranaatit. Ne kaikki saa myös ohjainten pikaliikkeistä, esimerkiksi nunchukin sivuttaisnykäisy vaihtaa aseen. Nunchukin napeista myös hypätään ja vedetään munat turpeeseen.
Tähtäyksessä voi käyttää täysin kaukosäätimen mukaan kääntyvää katsetta tai vaihtoehtoisesti tapaa, jossa pienistä liikkeistä vain jyvä liikkuu, mutta ruutu pysyy paikallaan. Kummatkin ovat toimivia, mutta kovin tarkkaa sihtaaminen ei ole ja nopeat tarkat käännökset jopa vaikeita. Ainoa säätömahdollisuus on liikkeen herkkyys.
Itse en saanut millään säädöillä sellaista tuntumaa, että käteni liike ja ruudun tapahtumat olisivat olleet yksi yhteen, vaan tuntuma pysyi koko ajan velttona. Ongelma saattaa piillä vajavaisissa asetuksissa, sillä esimerkiksi Zeldassa ohjain kalibroidaan monipuolisemmin. Peli kompensoi epätarkkuutta automaattitähtäyksellä.
Käsikähmät käydään työntämällä käsiä vuorotellen vauhdikkaasti eteen ja tekemällä yhtäaikainen sivallus, kun natsia lyödään kiväärinperällä. Hosuminen ei lisää tunnelmaa, vaan pelkästään ärsyttää. Jeeppiä ajetaan pitämällä ohjaimia pystyssä ja kääntelemällä käsiä kuin ohjainpyörättömän ratin ympärillä. Kuten arvata saattaa, tuntuma on huono.
Wii-versiossa yksinpelin sisältöä ei ole jouduttu karsimaan, vaan kentät ovat samoja kuin Xbox 360:llä. Grafiikkaa sen sijaan on karsittu kovalla kädellä. Silmiinpistävimpiä ovat sumeat tekstuurit, lattean tasainen valaistus ja ruohon puuttuminen. Graafisesti peli on ehtaa edellissukupolvea. Äänimaailmakin on selvästi latteampi ilman tarkkaa monikanavatoistoa. Heikko ulkonäkö sekä räiskeen puute ovat normaalia pidempi miinus, sillä sotaputkijuoksun fiilis nojaa niihin.
Wiin Call of Duty on karu käännös, josta on jätetty paras osuus eli moninpeli kokonaan pois. Ohjaus on toimiva, mutta ei erinomainen. Padi on tehokkaampi tappokone, mutta Wiin ohjauksen ajatuksena onkin antaa realistisempi pelikokemus. Se jättää osittain toivomisen varaa, sillä kaukosäätimellä sylistä osoitteleminen ei ole paljonkaan lähempänä kiväärillä ampumista kuin muutkaan ohjaustavat.
70
