Disney Infinity 2.0: Marvel Super Heroes ja Skylanders: Trap Team - Se on ansa!

Lelupelit Infinity ja Skylanders laajentavat mielikuvituksen rajoja enemmän kuin käpylehmät koskaan. Myös vanhemmilta vaaditaan venymiskykyä, ainakin lompakon suhteen.

Aina välillä pelimaailmassa keksitään uutta ja yllättävää. Kun peliteollisuus teki DLC-paketeista standardin lisäeurojen hankkimiseen, Toys for Bob -tiimissä keksittiin vielä jotain nerokkaampaa. Yhdistetään muoviset leluhahmot peleihin, joissa hahmot muuttuvat eläviksi, jos muovilelun laittaa mukana toimitettavalle lukijalle. Lukija pystyy vieläpä tunnistamaan, kuka lelun omistaa ja kuinka paljon hahmo on kerännyt kokemuspisteitä. Otuksista tehtiin niin persoonallisia ja yksityiskohtaisia, että ne kelpaavat leikkien lisäksi vaikka ikkunalaudalle koristeeksi. Taso toki näkyy myös hinnassa.

Activisionin Skylander-sarjan muovisten leluhahmojen menestyksestä kertoo eniten se, että sekä Disney että Nintendo kopioivat idean melkein heti. Nintendon Amiibo-hahmot tulevat myyntiin vasta täksi jouluksi, mutta Disney sai Disney- ja Pixar-hahmoja yhdistelevän Infinityn ulos jo viime vuonna. Disney Infinity -pelin myynti ylitti 500 miljoonaa dollaria, Skylanders on rikkonut jo kahden miljardin dollarin rajan.

Infinityn saattotehtävissä tekoälyhahmon voi kantaa suoraan perille. Idea saisi yleistyä isompienkin peleissä.

 

Kostajat ovat suloisia

Infinity 2.0 laajentaa Disney-elokuvista Marvelin supersankarihahmoihin, joiden fanit eivät Suomessa iske  aivan yhtä nuoreen ja varsinkaan suureen yleisöön kuin piirrosleffat. Patsaiden suunnittelijat ovat ilmeisen lahjakkaita, sillä supersankaripatsaat istuvat tyyliltään täydellisesti Infinity-maailmaan.

Pelin teema lainataan löyhästi GTA-sarjasta, sillä Avengerit seikkailevat avoimella Manhattanilla. Vapaan häröilyn ohella voi tehdä juonitehtäviä, jossa pysäytetään kaupunkia vainoavan Lokin jääjättiläiset. Tehtävät ovat yksitoikkoista mättämistä, viholliset melkein aina samoja eikä yllättäviä yksityiskohtia kaupungista löydy vaikka etsii. Ykkösosa tuntui enemmän toiminnallisesta tasoloikalta, mutta kakkonen on selkeästi mätkintäpeli. Taistelusysteemiä syvennetään puolustuksen murtavilla vastaliikkeillä ja erikoisliikkeillä, mutta kaikki toimii yhdestä ainoasta napista. Seikkailun pelaa läpi noin viidessä tunnissa, joten perinteistä pelattavaa ei ole paljon.

 

Grynderin kynsissä

Seikkailua kiinnostavampi on Infinityn lelulaatikkoeditori, jolla pystyy rakentamaan valmisosista erilaisia elokuvateemaisia maailmoja. Muksujen räveltämistä editorin kanssa oli tuskaista seurata. Kun ”isä näytti” tajusin, että vika on systeemissä. Käyttöliittymä on suorastaan kökkö, sillä jokainen esine ja asia piilotetaan lukemattomiin valikoihin, joista pitää vielä rullata haluttu palikka esiin.

Kakkososassa rakentamista onneksi helpotetaan automaatioilla. Maailmaa kansoittavien tekoälyhahmojen lisäksi kenttään voi ripotella myös rakennusmiehiä, jotka alkavat koota teemansa mukaisia pytinkejä. Keskiaikaiset ukot rakentavat linnoja, raksainsinöörit moderneja liiketaloja ja merirosvot 1600-luvun näköistä rannikkokaupunkia. Systeemi toimii vähän kuin alkeellinen Simcity, jossa yksityiskohtia ei saa päättää itse, vaan vain suuret linjat. Maailman kasvamisen seuraaminen kävi ilmiselvästi lapsille viihteestä.

Maailma ei edes jää pelkäksi kulissiksi. Rakennuspalikoissa on runsaasti valmiita minipelejä kuten autoratoja ja jättiflippereitä, joita voi sijoittaa maailmaansa rakennusten keskelle. Taitaville on vielä logiikkaporttityylisiä interaktiivisia osia, joilla voi luoda melkein mitä vain kierroslaskureista pomppulinnoihin, jos ymmärrys ja mielikuvitus vain riittävät.

Ykkösosassa erilaisia seikkailuja oli useita, mutta ainakin vielä kakkososaan saa vain yhden pelisetin eli Manhattan-seikkailun avaavan patsaan. Leluhahmoina ovat Iron Man, Thor ja Black Widow, lisää voi ostaa kaupasta, yli kympin kappale. Supersankarit olivat pelatessa yllättävän erilaisia: Thor lentää vasaransa kanssa, Iron Man loistaa kaukotaistelussa ja Black Widow huiskii menemään karatetyyliin. Kakkososa tunnistaa ykkösosan Infinity-hahmot, mutta niitä voi käyttää vain lelulaatikossa, sillä Manhattanille päästetään pelkästään avengereita.

Infinity 2.0 ei herättänyt minussa eikä muksuissa ihastusta. Huolestuttavin merkki oli, että lapset piti ensimmäisen illan jälkeen houkutella pelaamaan. Tosin Marvel-universumi on mukuloilleni täysin tuntematon, mutta kakkosaallossa marraskuussa julkaistuista Disney-hahmoista tunnistettiin käytännössä kaikki.

Skylander opastaa jumipaikoissa koko ajan, joten apuun rientävän aikuisen on helppo sanoa, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

 

Vain taivas rajana

Activisionilla on paha tapa puristaa menestyksistään kaikki mahdollinen irti mahdollisimman nopeasti. Lelupelibuumin aloittaneesta Skylanderista on ilmestynyt uusi osa joka vuosi. Skylanderin tuore nelososa, Trap Team, lisää sarjaan uuden pelin ja uuden hahmosukupolven ostettavaksi.

Trap Team tunnistaa edellisten Skylander-sukupolvien otukset ja niillä voi jopa pelata, mutta suljetuille alueille pääsee vain uusilla trapteamilaisilla. Hahmojen rinnalla myydään nyt myös ansa-, esine- ja seikkailuosia.

Uutena jippona pahishahmot voi nyt vangita, jos omistaa oikean ansapalikan. Skylander tuputtaa leluostoksia koko ajan. Jokaisen pomotaistelun jälkeen peli valistaa: ”Tarvitset epäkuolleen ansan napatakseksi hahmon.” Ansat maksavat 8 euroa kappale, joten en ole ihan heti ostamassa.

Skylander on selkeästi pel,i siinä missä Infinity on minecraftmainen hiekkalaatikkoleikki. Tarina jakautuu useisiin lukuihin, jossa seikkaillaan erilaisissa maailmoissa aina lentävistä laivoista muinaisiin hautaholveihin. Tyyli on sarjakuvamainen ja epäkuolleet zombitkin esitetään humoristisesti. Toimintasoloikassa Skylanderit pelastavat maailman Kaaos-hahmon pahuudelta.

Pelisuunnittelu on aika perustasoa. Taistelupainotteista toimintatasoloikkakaavaa väritetään useilla eri genreillä, sillä Skylanderit käyvät liki pelisivistyksen alkeiskurssista. Mukana on niin raideräiskintää, laatikkopuzzleja, musapelejä kuin luotihelvettipelejä matkivia pomotaisteluita. Minun silmissäni ongelma on, että kikat on nähty Skylander-sarjassa jo monesti.

Vaikka tuotantoarvo-sana on Pelit-lehdessä kieltolistalla, Skylanderin kohdalla sanaa on pakko käyttää. Leluhahmojen lisäksi esimerkiksi suomenkielinen käännös on erinomainen, sillä puhetta on runsaasti ja kaikki juonikohtaukset näytellään elävästi. Vitseissä olen kuulevinani jopa yritystä toimivaan rytmittämiseen, joten näyttelijöillä on joko taitoa tai ohjaaja.

Skylander olisi lastenpeliasteikoilla hyvä, mutta ansaintalogiikka rajoittaa liikaa seikkailua. Melkein jokaisessa kentässä on suljettu alue, johon pääsee vain tietynlaisen Skylander-hahmon omistajat. Muksuilla oli koko ajan tunne, että jotain puuttui ja onnistumisen riemu sammutettiin liki jatkuvasti. Jos Skylander jotakin kasvattaa, niin pettymysten kestokykyä. Lasten ensimmäiset peli-illat menivät siihen, että jokaisen kentän lopussa surtiin puuttuvaa ansatyyppiä ja hukattua tilaisuutta pahiksen kaappaamiseen omalle puolelle.

 

Tuukka Grönholm

 

68

Disney Infinity 2.0: Marvel Super Heroes

Avalanche Software/Disney Interactive

Testattu: Xbox One

Saatavilla: PC, PS3, PS4, Wii U, Xbox 360

Moninpeli: 2 samalla koneella

Ikäraja: 7

 

79

Skylanders: Trap Team

Toys for Bob/Activision

Testattu: PS4

Saatavilla: PS3, Wii, Wii U, Xbox 360, Xbox One

Moninpeli: 2 samalla koneella

Ikäraja: 7

Pelisuunnittelussa ansaintalogiikka varastaa pääosan, eikä kumpikaan sisällä riittävästi muutoksia edellisistä osista. Pelin lisäksi joudun ostamaan vielä uudet hahmotkin.

 

 

Muksuluuri

Peliryhmääni kuuluu 10- ja 7-vuotiaat pelaajat ja 5-vuotias tarkkailija, joka rikkoo ikärajoja tunkemalla pelihuoneeseen isompien seuraksi.  10-vuotias jätti molempien pelien pelaamisen ensimmäiseen iltaan, mutta nuoremmat innostuivat edes toisesta pelistä.

Skylanderia pelataan aina kun saa, Infinitya vain kun käsken, joten pelien keskinäinen marssijärjestys on selvä.

”Infinityn peliosuus on aika tylsä, sillä maailmassa ei saa tehdä oikein mitään, ei edes varastaa autoja. Ykkösessä on selvästi enemmän tekemistä, vaikka Cars-maailma ja muuta. Eniten tykkään lelulaatikossa rakentelusta. Ukkojen ripottelu on hauskaa, kun niiden puuhia voi tarkkailla ja pahiksia jahdata.”

”Eniten ärsyttää, kun rakentaessa ei löydä oikeaa palaa tai joku kerros menee väärään kohtaan tai väärin päin. Peli on ihan kiva, mutta en tykkää Disneystä”, 7-vuotias tiivistää.

Olen ilmeisesti onnistunut kasvattamaa anime-fanin, mutta hoitokeinot taitavat kumota hyödyt. Avengereista kuulemma vain Hämähäkkimies on tuttu, mutta sitä ei hahmoissa ollut.

”Skylanderissa tykkään seikkailla ja niistä erilaisista pikkupeleistä, vaikka ne ovat kaikki aika samanlaisia. Hakataan vaan jotain nappia. Skylanderin voimien ostaminen, hattujen ja muiden valitseminen on myös hauskaa. Niitä vain saisi olla enemmän. Isoimmat hahmot (noin 20 euroa) ovat hienoimpia, koska niillä on parhaat voimat ja kristalliaseet. Pahisten nappaaminen ansaan on just paras idea, mutta meillä on ansoja liian vähän, vaan vesi- ja kasvityyppiä”, 7-vuotias analysoi.

”Se on hauskaa, kun ukot huutavat portaalista, kun ne jää ansaan. Ovatko pahikset vielä pahiksia, jos ne on hyvisten puolella?”

Hyvä kysymys 5-vuotiaalta, mutta vaimo kieltää pohtimasta ääneen, onko hyviksiä tai pahiksia olemassakaan.

68.79