Maailma muuttuu, eksoseni
Tämä on ensimmäinen uuden sukupolven ehdoilla kehitetty Call of Duty, väittävät tekijät.
Advanced Warfaren myötä Call of Duty -sarjassa esitellään jo kolmas vaihtoehtoinen visio tulevaisuuden sodankäynnistä. Siinä missä Ghosts ja Black Ops II katsoivat maltillisesti kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päähän, Advanced Warfaressa loikataan rohkeasti tieteiskuviteltuun 2060-lukuun.
Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? Maailmaa, jossa Yhdysvallat on ulkoistanut maailmanpoliisin tehtävät yksityisille sotilasalan toimijoille. Terroristiverkostoja, joilla on miesvoimaa ja kalustoa kuin keskikokoisella armeijalla. Valiosotilaita, jotka on puettu ulkoisiin tukirankoihin ja jotka katselevat maailmaa augmentoitujen linssien läpi.
Terrorisminvastainen sota ei muutu, vain aseet vaihtuvat ja panokset kovenevat. Advanced Warfaren käännekohta on maailmanlaajuinen ydinvoimaloihin kohdistuvien iskujen sarja, joka pakottaa miljoonat amerikkalaiset pakolaisleireihin. Veret seisauttava hyökkäys saa WTC:n näyttämän pelkältä harrastelijoiden puuhastelulta.
Että tervetuloa 2060-luvulle, sotamies!
Ranka päivä
Ensi näkemältä Advanced Warfaren kuvaus tulevaisuuden sodankäynnistä haiskahtaa kauniisti ilmaistuna hölynpölyltä. Seinien läpi näkevät, kymmenmetrisiä loikkia ponnistavat ja autonovia suojakilviksi repivät supersotilaat vaikuttavat lähinnä ylivilkkaan mielikuvituksen tuotteelta.
Vaikutelma kuitenkin pettää, sillä Advanced Warfare lienee sotateknologiaa koskevissa ennustuksissaan suorastaan konservatiivinen. Pelin esittämä kuvitelma on hyvää vauhtia muuttumassa todellisuudeksi jo nyt.
Advanced Warfaren keskiössä on päähenkilön moottoroitu ulkoinen tukiranka eli exoskeleton. Käyttäjänsä kehonliikkeitä tarkasti mukaileva eksopuku antaa paitsi suojaa vihollistulelta, myös mahdollistaa yli-inhimilliset voimannäytteet. Kiva idea, mutta pitäisiköhän minun kertoa Crysiksestä?
Neill Blomkampin Elysium-elokuvassa tukiranka hermotettiin suoraan Matt Damonin kroppaan. Tällainen liikevasteen eliminointiin tähtäävä koneen ja lihan liitto lienee äärimmäisin eksoteknologialle kuviteltavissa oleva sovellus, eikä edes Advanced Warfare yritä uskotella, että sellainen olisi 50 vuoden päästä vielä mahdollinen. Pelissä nähdyt puvut on ekstrapoloitu olemassa olevasta teknologiasta.
Yhdysvalloissa kehitetään jo täyttä päätä sotilaskäyttöön tarkoitettuja eksopukuja. Kyse ei ole enää mistään teknillisten korkeakoulujen tutkimusohjelmista, vaan aseteollisuuden tuotekehityksestä, joka tähtää erikoisjoukoille soveltuviin taisteluhaarniskoihin. Kiire on ilmeinen, sillä amerikkalaisten tavoitteena on varustaa korkean riskin taistelujoukkoja eksopuvuilla jo vuodesta 2018 alkaen.
Totuus on osoittautumassa Advanced Warfaren maalailemaa tarua ihmeellisemmäksi. Pelissä eksopuvut eivät ole pelkästään futuristisena lisämausteena, vaan myös uudistamassa Call of Dutyn poteroihinsa jämähtänyttä kontrolliskeemaa. Eksolla oikeutetaan Titanfall-tyyliset pitkät loikat ja nopeat sivusuuntaiset väistöliikkeet.
Vedenjakajia
Kaikille tuttujen Treyarchin tai Infinity Wardin sijaan Advanced Warfarea kehittävää tuntematon suuruus nimeltä Sledgehammer Games. Virallisesti tiimi ei ole tehnyt muuta kuin avustanut Modern Warfare 3:n kehityksessä ja tuottanut Activisionin sisäiseen käyttöön prototyypin Call of Dutyyn perustuvasta toimintaseikkailusta.
Epävirallisesti he ovat paljon vartijoita. Advanced Warfare ei nimittäin ole mikään tavallinen vuosipäivitys, vaan peli, jonka on määrä uudistaa koko Call of Dutyn konsepti ja teknologiapohja. Tätä päämäärää silmällä pitäen Advanced Warfarea kehitetään poikkeuksellisen pitkällä kolmen vuoden kehityssyklillä.
Sledgehammer Games ja sen perustajat Glen Schofield ja Michael Condrey eivät sentään ole pystymetsästä revittyjä, vaan Dead Spacen tehneitä loikkareita Electronic Artsilta. Pelit-lehdellä oli ilo haastatella heitä juuri ennen E3-messuja ja Advanced Warfaren virallista julkistamista. Puhetta riitti, sillä kaksikko oli joutunut salailemaan projektiaan melkein kolmen vuoden ajan.
Schofield ja Condrey tunnustavat olevansa Call of Duty -faneja. Jo pelkkä Modern Warfare 3:n tuotantoon osallistuminen näyttäytyi heille tilaisuutena oppia Infinity Wardilta eli ”maailman parhailta räiskintäduudsoneilta”. Advanced Warfarea ja Activisionin myöntämiä erivapauksia Glen Schofield luonnehtii suureksi kunniaksi. Nyt Sledgehammer Gamesin tarvitsee enää lunastaa luottamuksensa.
Call of Dutyn edellinen vedenjakajahetki oli vuonna 2007 ilmestynyt Modern Warfare. Jos Schofieldistä ja Condreystä on kiinni, seuraava vedenjakaja on Advanced Warfare.
Modern Warfare räjäytti pelaajien tajunnat muun muassa siksi, että se tuntui niin ajankohtaiselta. Irakin ja Afganistanin sodat kävivät kuumina ja Modern Warfare oli kuin vuoristorata-ajelu suoraan uutislähetysten keskelle. Modern Warfare oli puhdasta viihdettä, mutta se tuntui myös aidolta ja uskottavalta.
Advanced Warfare tavoittelee samaa tunnetta, mutta mutkan kautta. Vaikka pelaajat heitetään 50 vuoden päähän tulevaisuuteen, skenaarion ja sotateknologian on tunnuttava niin aidolta ja uskottavalta kuin mahdollista.
Kuka vartioi vartijoita?
Vanhan sananlaskun mukaan pelintekijän, joka haluaa kertoa tarinoita, olisi fiksumpaa kirjoittaa romaaneja. Se ei silti estä Schofieldiä ja Condreyta luonnehtimaan itseään tarinankertojiksi ja Advanced Warfarea kertomisen arvoiseksi tarinaksi. Heidän puheissaan toistui koko ajan sanapari compelling narrative. Vahva tarina, samaistuttavia roolihahmoja. Got it.
Käsikirjoitus on Sledgehammer Gamesin oma, mutta sitä ovat hioneet kovan luokan Hollywood-ammattilaiset, kuten Mark Boal (The Hurt Locker, Zero Dark Thirty). Peliä konsultoineet sotilasasiantuntijat ovat – jos mahdollista – vielä kovempaa kaliiperia: Delta Force -eliittiyksikön ex-komentaja Dalton Fury ja Seal-veteraani Mitchell Hall, joka oli mukana tehtävässä, joka päättyi Osama Bin Ladenin surmaan.
Tarinassa pureudutaan suhteellisen vähälle huomiolle jääneeseen ilmiöön Yhdysvaltojen viime aikaisissa sodissa. ”Afganistanissa ja Irakissa on nykyään enemmän yksityisten sotilasalan firmojen palkkasotilaita kuin virallisia taistelujoukkoja”, kertoo Schofield, ”ja juuri sitä pelimme käsittelee, sotien muuttumista liiketoiminnaksi.”
”Mitä enemmän sodankäyntiä ulkoisestaan näille eivaltiollisille toimijoille, sitä suuremmiksi ne kasvavat. Afrikassa on jo nähty kuuden suuren palkkasoturifirman yhteenliittymä. Se pystyy nyt tarjoamaan erikoisosaamista aavikkosodasta timanttikaivosten suojeluun. Eikä kansainvälinen lainsäädäntö pysy perässä, sotilasalan yritykset elävät sääntötyhjiössä”, sanoo Condrey.
Samalla kun yksityinen turvabisnes kasvaa, valtiollista turvallisuuskoneistoa supistetaan. Suomessa vartijoina työskenteleviä on jo selvällä marginaalilla enemmän kuin poliiseja, eikä poliisien määrä ole ainakaan lisääntymässä, kiitos säästöpaineiden. Niinkin arkipäiväiseltä vaikuttava vartiointifirma kuin G4S on todellisuudessa maailman suurin turvallisuusalan yhtiö, joka työllistää yli puoli miljoonaa ihmistä.
Tähtipölyä
Yksityiset sotajoukot pelaavat eri säännöillä kuin valtiolliset armeijat. Ei ole kaukaa haettua rinnastaa tätä eroa liikkumavaraan, jonka roistovaltiot sallivat itselleen. Jos kukaan ei katso firmojen perään, niin mikä estää niitä syyllistymästä ylilyönteihin? Eivät ainakaan taloudelliset kannusteet.
Advanced Warfare näyttää mihin turvallisuusalan rajoittamaton kasvu voi johtaa. 2060-luvulla johtava sotilaallinen suurvalta ei ole enää Yhdysvallat, vaan Atlas, maailman suurin turvallisuusalan yritys. Yhtiön perustaja Jonathan Irons on maailmankansalainen ja vallankäyttäjä vailla vertaa, hänet on hyväksytty jopa YK:n jäseneksi yksityishenkilönä.
Glen Schofield kuvailee Ironsia liikemieheksi, joka myy maailmalle sitä, mitä maailma haluaa. Eikä maailma halua demokratiaa, vaan järjestystä ja turvallisuudentunnetta. Ironsille sota on hyvää bisnestä.
Pelin varsinainen päähenkilö on entinen merijalkaväen sotilas, joka siirtyy leveämmän leivän perässä Atlaksen palvelukseen. Irons ottaa lupaavan tulokkaan suojatikseen. ”He ovat vähän kuin isä ja poika”, luonnehtii Schofield.
Jonathan Ironsista uskaltaa hyvissä ajoin povata elämää suurempaa videopelipahista, sillä rooli on käsikirjoitettu mittatilaustyönä Oscar-voittaja Kevin Spaceylle. House of Cardsin niljakkaaseen poliitikkoon ihastuneet Schofield ja Condrey eivät halunneet edes harkita muita vaihtoehtoja.
”Emmekä olisi edes tuoneet Kevin Spaceyta tähän projektiin, jos meillä ei olisi ollut hänen kyvyilleen sopivaa käsikirjoitusta”, sanoo Condrey.
”Eikä Spacey olisi huonoon rooliin suostunutkaan”, huomauttaa Schofield.
Schofield arvelee, että Kevin Spacey on ensimmäinen Oscar-tason Hollywood-näyttelijä, joka on suostunut vetämään mocap-puvun päälle ja -pallot naamaansa pelkkää videopeliroolia varten. ”Kyse on kokonaisvaltaisesta performanssista – ääni, yhdennäköisyys ja eleet – rooli on sataprosenttisesti Spaceyta.”
Säpinää Golden Gatella
Onko Call of Duty: Advanced Warfare sitten peli, joka tekee kaikki muut ensimmäisen persoonan räiskinnät turhiksi? Nähtyäni pelistä kolme katkelmaa, olisin taipuvainen uskomaan, että ei. Uudistuneenakin Call of Dutyn tunnistaa erehtymättä Call of Dutyksi.
Call of Dutylle ominainen aistit ylikuormittava tapahtumien vyöry sujuu Sledgehammer Gamesilta kuin toinen luonto. Takaa-ajo futuristisilla autoilla päättyy piiritykseksi San Franciscon Golden Gate -riippusillalla. Siviilit pakenevat autoistaan tulitaistelua. Viholliset ovat jo antautua, kun pommit räjähtävät. Koko silta huojuu ja sitten romahtaa silmieni edessä.
Tunsin oloni hieman levottomaksi, kun Glen Schofield kertoi, että Golden Gaten tuhoamiseen kysyttiin neuvoa sillan arvioineelta rakennustarkastajalta. Kustannustehokkain tapa on juuri se, joka kohtauksessa nähtiin: pienet räjähteet kannatinkaapeleihin.
Ja koska kyse on Call of Dutysta, Golden Gate ei romahda pelkästään alla vellovaan mereen, vaan San Franciscossa vierailevan lentotukialuksen päälle. Takaa-ajo sillalle, räjähdys ja lentotukialuksen varmistaminen ovat kaikki samaa saumatonta kohtausta. Tämä jos mikä on next-gen-kenttädesignia.
Varsinaisena omaleimaisuutena voidaan pitää taistelun liikkuvuutta. Putkimaisesta etenemisestä ei taideta päästä eroon edes Advanced Warfaressa, mutta korkeuserojen hyödyntäminen nopeilla eksohypyillä on askel oikeaan suuntaan. Aseissa olisin toivonut jopa vielä futuristisempaa linjaa. Esteiden taakse piiloutuneet viholliset paljastava visiirimoodi oli toteutettu hienosti.
Kahta suoraviivaista taistelutehtävää enemmän minuun teki vaikutuksen kolmas kenttä, jossa päähenkilö lähetetään tiedustelemaan elinkelvottomaksi myrkytettyä Detroitia. Ilma on kurja ja kaupunki näyttää muutenkin aavemaisen autiolta ja lohduttomalta. Partio kiertelee katuja pitkään, havaitsematta mitään erityistä. Epätietoisuus kalvaa mieltä – kauanko tyventä voi jatkua?
Partio jalkautuu leijuprätkiensä selästä ja siirtyy sairaalarakennukseen, joka on kuin maailmanlopun jäljiltä. Vahvoista Dead Space -viboista ei voi erehtyä enää siinä vaiheessa, kun päähenkilö eksyy tovereistaan ja löytää itsensä ylivoimaisen vihollisen piirittämänä. Aika velikultia.
Näin pari viikkoa sitten vielä uuden katkelman yksinpeliä, joka vaikutti oikeastaan paremmalta kuin kumpikaan edellä mainituista kentistä. Atlaksen joukot jalkautuvat Nigerian pääkaupungin Lagoksen keskustaan, jossa terroristit ovat kaapanneet huippupoliitikkoja panttivangeikseen. Panttivankitilanne ratkaistaan huipputeknologialla, jollaista peleissä ei ole ennen nähty. Kun osa terroristeista livahtaa karkuun, tehtävää jatkuu katutaistelun kautta hurjaan takaa-ajoon lagosilaisessa liikenneruuhkassa. Moottoritiellä kiitävien ajoneuvojen katoilta toiselle loikkivat exo-sotilaat sopisivat sellaisenaan Michael Bayn toimintaelokuvaan.
Call of Dutyn mittainen tapaus
Call of Duty: Advanced Warfaren kesto on yhä kysymysmerkki. Schofield ei selvästikään halua antaa kampanjalleen mitään tarkkaa tuntimääräistä kestoa, mutta lupaa sentään sen, että Advanced Warfaren on pidempi kuin edelliset Call of Dutyt. Syytä onkin, sillä Call of Dutyille jostain syystä vakiintunut 5-6 tunnin kesto on helppo maali kritiikille.
”Tuskin kukaan suunnittelee peliään niin, että tästä tulee 12-tuntinen peli tai tästä vain 5-tuntinen”, Glen Schofield kommentoi. ”En usko, että teeemme keston osalta uutta maailmanennätystä, mutta peli ei ole myöskään jäämässä poikkeuksellisen lyhyeksi. Pelaajat, jotka haluavat uppoutua maailmaan syvemmin, voivat etsiä peliin kätkettyjä videotallenteita. Ne valottavat muun muassa Jonathan Ironsin taustoja.”
Mutta eikö se silti ole paradoksaalista, että Call of Dutyn kampanjat ovat lyhentyneet, samalla kun käsikirjoitusten tasoa on pyritty nostamaan?
Michael Condrey puolustautuu viittaamalla elokuviin. ”Elokuvissa voidaan kertoa ikimuistoisia tarinoita parissa tunnissa. Kuuden tunnin peli vastaa jo kuutta tv-sarjan jaksoa. Siinä ajassa ehtii jo tehdä tarinan kannalta paljon.”
Sain kokeilla Call of Duty: Advanced Warfaren moninpeliä lyhyesti Tukholmassa pari viikkoa sitten. Olin positiivisesti yllättynyt – saman vanhan hyperaktiivisen Call of Duty –juoksentelun sijaan Advanced Warfaressa exo-loikitaan kuin Titan Fallissa ikään. Ylöspäin suuntautuvan liikkeen ja kenttien suurten korkeuserojen ansiosta vanhat taktiikat eivät enää toimi: maakrapu on helppo maalitaulu ilmojen herroille.
Jotta moninpeli ei tuntuisi täysin vieraalta, pelimuodot ovat pitkälti samoja kuin ennenkin. Taisteluiden mittakaavaan ei ole myöskään koskettu eli kentät ovat suhteellisen pieniä ja tiimikoko kuuden pelaajan luokkaa.
Advanced Warfaren co-op-moodissa kohdataan areenataisteluhengessä alati kovenevia vihollisaaltoja. Aaltojen välissä voi päivittää varusteitaan.
Kaiken kaikkiaan Call of Duty: Advanced Warfare vaikuttaisi ryhtiliikkeeltä, jota pelisarja kaipaa väljähtäneeltä maistuneen Call of Duty: Ghostsin jälkeen. Uuden teknologian ansiosta Advanced Warfare on ainakin todella komean näköinen, eivätkä Sledgehammer Gamesin ukot aio tinkiä Call of Dutylle ominaisesta 60 ruutua sekunnissa rullaavasta pelinopeudesta.
Tuomas Honkala
Call of Duty: Advanced Warfare ilmestyy 4. marraskuuta PC:lle, PS3:lle, PS4:lle, Xbox 360:lle ja Xbox Onelle.