Cities in Motion 2 (PC) – Seeäm on siististi cool

Suomi-ilmiö

Virranneeko suonissani Mussolinin verta, sillä sain bussit kulkemaan ajallaan.

Räväkästi uudistunut joukkoliikennerakentelu Cities in Motion 2 näyttää SimCitylle miten metropolis mallinnetaan.

Pari vuotta sitten tamperelaisen Colossal Orderin rakentelusimu Cities in Motion yllätti joukkoliikenteen fanit kuin sumusta iskevä bussi jalankulkijat. Lievänä pettymyksenä muuten legendaarisen Transport Tycoonin jalanjälkiä hyvin seurannut peli keskittyi vain paikalliseen joukkoliikenteeseen. Oikeissa kaupungeissa hyörivät bussit, ratikat, vesibussit, metrot ja helikopterit.

Jo ensimmäinen osa oli yksityiskohtainen, mainio peli. Kakkososassa Colossal Order pistää paremmaksi. Pelin ydin on edelleen kehittää kymmenille tuhansille virtuaali-ihmisille vaihtoehto yksityisautoilulle. Jokaisella cimillä on ajan mukaan muuttuva lähtökohta ja päämäärä, kuten oma koti ja työpaikka. Näiden välillä cim osaa kulkea lyhyintä reittiä joukkoliikenteen eri linjoja yhdistellen. Työmiehillä, toimistotyöntekijöillä, bisnesmiehillä, vanhuksilla, opiskelijoilla ja turisteilla on todennäköisimmät, kartassa värikoodeilla näkyvät esiintymisalueet, joita arvioimalla voi optimoida linjojaan.

Cities in Motion 2 laajentaa kartat noin kymmenkertaisiksi, mikä mahdollistaa kaupunkien välisen seutuliikenteen. Ja nyt kaupungit muuttuvat ja kasvavat dynaamisesti, sen mukaan mitä pelaaja tekee. Pelaaja vaikuttaa tähän paitsi joukkoliikenteellä, myös rakentamalla tieverkostoa. Poissa ovat myös eri aikakaudet ja helikopterit, tilalle on tullut muun muassa vuorokaudenajat, aikataulutus, varikot kaluston huoltoon sekä johdinbussit. Niin, ja moninpeli.

Pelimoottori on vaihtunut omasta Unity 3:een. Se kannatti, sillä Cities in Motion 2 pyöri koneessani ällistyttävän sulavasti, vaikka zoomailin ja kääntelin tuhansien talojen metropoliani. Moninkertaistin liikenteen ja lisäsin massiiviset määrät teitä ja raiteita. Kartalla pyöri muutama sata omaa joukkoliikennekärryä  ja peli senkun pyöri sulavasti, vaikka nopeutin aikaakin.

Kello käy ja bussi kulkee

Ykkös-Citiesin pelaaminen oli alkuinnostuksen jälkeen tuskaa. Bussiliikenne oli hyödytöntä, koska ennemmin tai myöhemmin ratikat ja bussit jumittivat ruuhkissa jossain päin kaupunkia, ja pysäkit olivat täynnä vihaisia matkustajia. Ylistetty olkoon metro, tuo ratkaisu kaikkeen, ainoa liikenneväline, jolla jäi budjetissa plussan puolelle.

Cities in Motion 2:n viilatumpi pelitasapaino ja muokattavat linjakohtaiset aikataulut pitävät nyt homman kontrollissa. Linjan tiedoissa näkyy karkea arvio vaadittavasta kulkuneuvomäärästä, mutta varikolle on hyvä ostaa muutama ylimääräinen ajoneuvo ongelmatilanteita varten. Samalla kaluston huoltamiselle jää enemmän aikaa.

Linjojen ylläpito on selkeää. Jos pysäkeille kerääntyy paljon väkeä, lisävuorot on helppo hahmottaa ja toteuttaa aikataulun muutoksilla. Vaihtoehtoisesti voi sallia matkustamon ylitäyttämisen, mikä tosin laskee tyytyväisyyttä.  Pikku rahastaja on onnessaan, sillä pelissä on vapaasti määriteltävät vyöhykkeet, joissa lipunhintoja voi säätää erikseen eri kulkuvälineille sekä kerta- ja kuukausilipuille. Yli- ja alihinnoittelu näytetään värikoodein, ja pummilla matkustavia saastoja varten voi palkata jämeriä lipuntarkastajia.

Taistelu ruuhkia vastaan on helppoa, kun joukkoliikenteelle voi rakentaa bussikaistoja pitämään linjat sujuvina. Ongelma ei enää olekaan ruuhkat, vaan niiden puute. Kun edeltäjässä bussit seisoivat ja kuski kiehui, kakkosen liikenne vetää turhankin hyvin.  

Cities in Motion kakkosen suurin ongelma on haaste. Vaikeimmallakin tasolla saa – kiitos runsaiden alkuvarojen ja halpojen lainojen – pystytettyä heti metrolinjan, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Kaipaisin pelimuotoa, jossa alussa pitää tosissaan kärvistellä bussilinjojen kanssa aikatauluja optimoiden, ruuhkia vältellen ja muita ongelmia lennossa ratkoen. Lisärahoitus ja sen mahdollistama laajentaminen ratikoihin ja metroihin saisi olla työn takana.

I did my way

Kalustona on kolme linja-autoa, kaksi johtobussia, kolme raitiovaunua, kaksi metroa ja kaksi lauttaa. Ennakkotilaajat saivat kiitoksena viisi ylimääräistä kulkuneuvoa. Vähäistä ajoneuvovalikoimaa varmasti paikataan DLC:lla. Ainakin osa ajoneuvoista perustuu tosimaailman vastineisiin, peitenimillä.

Liikenne-Kaukoa varten Cities in Motion 2 tarjoaa viisi isoa karttaa, jokaisessa useita kaupunkeja tai kaupunginosia metsien, korkeuserojen ja vesistön erottamana. Kartoilla erottuvat teollisuusalueet, lähiöt, pientaloalueet ja keskustat pilvenpiirtäjineen.

Näkymän aitoutta korostaa erinomaisen monipuolinen tieverkosto: pelissä on yhteensä 72 eri tietyypin yhdistelmää. Pelkästään kahdensuuntaisissa perusteissä voi olla lisukkeina jalankulkukorokkeet, pysäköintikaista tai bussikaistat. Lisäksi on puhdasta bussikaistaa, kävelykatua, monikaistaista menoväylää aina viisikaistaiseen moottoritiehen asti, yksi- tai kaksisuuntaisena. Kaupunkiin on kiva rakentaa näyttävä avenue. Joka tietyyppiin voi lisätä raiteet taikka piuhat joukkoliikennettä varten.

Tieverkoston rakentaminen on pelin hauskinta puuhaa. Se on helppoa: Valitaan alkukohta ja napsautellaan kartalle kiinnityspisteitä, joiden välillä tie kaartuu kulkien mahdollisimman sulavasti pisteiden läpi. Teitä saa myös vapaasti nostaa silloiksi, laskea tunneleiksi ja yhdistää jo olemassa oleviin teihin. Lopputuloksena on parhaimmillaan hyvin aidonoloisia liittymiä ja muotoja kuin oikeista esikuvista. Mahdollisuudet riittävät vaikka Tokion monikerroksisen tieverkoston toistamiseen. Miinuksena jo olemassa olevaa tietä ei voi SimCityn tapaan päivittää, vaan se pitää ensin pitää poistaa ja sitten rakentaa uudelleen.

Pelin editorilla voi luoda joko kartan kaupunkeineen tyhjästä tai editoida pelin karttoja. Editorissa myös liikennemäärää voi muuttaa. Itse panin nupit kaakkoon ja pelasin hiekkalaatikkotilaa rajoittamattomilla rahavaroilla. Suunnittelin  tieverkostoa kymmenille tuhansille autoille. Se oli yllättävän kiehtovaa pullonkaulojen viilaamista, sillä jalankulkijoiden tavoin myös yksityisautoilijoilla on oma lähtökohtansa ja maalinsa, jonne ne pyrkivät nopeinta (eikä SimCityn tapaan lyhyintä) reittiä pitkin.

Moninpelissä pelataan yhdessä tai vastakkain, yksin tai pienin joukkuein. Matsini satunnaisbritin kanssa toimi ongelmitta: vaikka kartalla tapahtui melko paljonkin, en huomannut lagia tai muita ongelmia. Yllättäen vain oman kaluston näkee selkeinä symboleina, muiden pelaajien busseja pitää etsiä kuin neulaa heinäpaalista. Mitään hektistä vääntöä moninpeli ei ole, vaan sellaista leppoisan kiireetöntä yhteispelaamista ja chattailua. Myös moninpelissä vaikeusaste on liian helppo taitopelaamiseen vaikeimmillakin asetuksilla. Jos korealaiset starcraftaajat pelaisivat tätä, kartta olisi täpötäynnä metroja kymmenessä minuutissa.

Cities in Motion 2 yllätti minut erittäin positiivisesti. Jos yksityiskohtainen, oppimiskynnykseltään korkeahko, mutta muuten leppoisa askartelupaskartelu  ja yksityiskohtien ihmettely kiinnostaa, Cities in Motion 2 tarjoaa rutkasti säädettävää vaativalle joukkoliikenteen kotikuluttajalle.

Jos veri vetää maailmalle tien päälle, kakkos-Citarissa voi maailmalle vetää tien päälle.

Santeri Oksanen

86