Arvosteltu: PC
Saatavilla: PS4, Mac, Linux
Osome Studio / Activision
Testattu: Asus G51J, Core i7 720QM / 1.6 GHz, 4 Gt, Geforce GTX 260M
Muuta: Pelaaminen onnistuu hiirellä ja näppäimistöllä tai Xbox-ohjaimella.
Ikäraja: 12
White Night vietetään filmnoirinuotiolla, pimeyteen katsoen ja peläten
Piskuisen Osome Studion pitkään hiomaa esikoispeli White Nightiä suitsutettiin jo kauan ennen sen ilmestymistä monissa eri pelitapahtumissa. Innostuksen ymmärtää. Film noirista ja saksalaisesta ekspressionismista ammentavan mustavalkoisen eloonjäämisseikkailun omaleimainen tyyli viettelee hetkessä mukaansa.
Tulitikkuja lainaamassa
On vuosi 1938. Yhdysvaltojen suuren laman jälkivaikutukset pitävät yhä suurta osaa ihmisistä kuristusotteessaan. Nimettömäksi jäävä, kaikki film noir -kliseet täyttävä päähenkilö ajaa kostean baari-illan päätteeksi kolarin, loukkaantuu ja hakee apua läheisestä kartanosta. Mutta uskokaa tai älkää, kartanossa ei olekaan kaikki kohdillaan! Pian sankarimme on hattuaan myöten henkimaailman ongelmissa.
Valon ja pimeyden kiihkeä tango on White Nightin kulmakivi, ja se on paljon enemmän kuin pelkkä tyylillinen tehokeino. Valo on sankarimme elinehto. Ilman sitä hän ei näe tehdä mitään, ja jo lyhyt aika pimeydessä tekee hänet hulluksi, mikä johtaa kuolemaan. Tietysti pimeydessä myös liikkuu erilaisia inhotuksia, joita ei parane lähestyä.
Valonlähteenä toimivat enimmäkseen tulitikut, joita löytyy kohtuullisesti sieltä täältä kartanon kätköistä. Tulitikkuja on syytä käyttää säästeliäästi, sillä ne ovat lyhytkestoisia ja niiden loppuminen tietää lähes varmaa kuolemaa. Mukana on myös ripaus realismia, sillä kaikki tikut eivät edes syty. Ei paljon naurata, kun on kaksi tikkua kourassa, ja Philip Marlowe -kokelaani raapaisee tyhjän arvan. Valolla on myös kääntöpuoli, sillä se vetää pimeyden olentoja puoleensa kuin kuistin valo yöperhosia.
Monissa huoneissa on sähkövaloja tai joissain paikoissa takka, jotka tuovat hetkellistä helpotusta tilanteeseen. Sähkövalot ovat lisäksi pakokauhuisen säntäilyn lisäksi ainoa keinoa päästä eroon pimeydessä vaanivia kauhuja. Välillä hommassa tarvitaan hoksottimiakin.
Mestarin jalanjäljissä
Valkoiset yöt ei ole pelkkä suoraviivainen eloonjäämiskamppailu, se on vähintään yhtä paljon tarinapeli ja pulmaseikkailu.Pulmat jatkavat visuaalisen tyylin viitoittamalla tiellä. Niitä on paljon, ja niissä on ilahduttavasti vaihtelua, vaikka mitään kovin omaperäistä ei pelitiimi ole intoutunut keksimään. Niitä ratkoessani tulee mieleen alkuperäinen Alone in the Dark, mutta siinä missä Edward Carnby pani erilaisella kättä pidemmällä hirvityksiä turpaan, on White Night moderni, pelaajan aseista riisuva kauhupeli, jossa nopeat jalat ja varovaisuus kantavat aseita pidemmälle.
Tarina on jämerää laatutyötä. Kartanon mysteeri nappaa heti alussa otteeseensa ja pitää pihdeissä aina viime metreille asti. Loppuvaiheessa käännytään hivenen turhan tutuille urille. Kaltaistani tarinapelaajaa asia turhautti, sillä toisenlaisella loppuratkaisulla White Night olisi voinut kietaista synapsit pysyvästi solmuun. Mutta ei lopetus huono ole, jotenkin tavanomainen vain.
Pelin oikeastaan ainoa todellinen synti on se, että muutamassa kohdassa loppupuolella se tarjoaa niin käsittämättömän epäreiluja kamerakulmia – jotka vieläpä vaihtuvat aivan väärässä kohdassa – että vain käsittämättömällä tuurilla voi välttyä joutumasta toistuvasti juttusille viikatemiehen kanssa. Näitä kohtia ei onneksi ole tuskastumiseen asti.
White Night ottaa tiiviistä ympäristöstään lähes kaiken saatavan irti. Valon ja pimeyden kanssa temppuilu toimii hienosti. Kun joukkoon kaadetaan vanhahtavaa jazzia, sopivasti ahdistavaa tunnelmaa ja perushyvä tarina, saadaan aikaiseksi hiton hyvä cocktail. Sen nauttimiseen meni seitsemän tuntia, mikä olikin juuri sopiva aika.
Vuosi on edennyt vasta kolmanneksen, mutta on sellainen tunne, että tämä on yksi parhaista kauhuvuosista pitkiin aikoihin. Älä odota juhannusta, vietä valkea yö jo nyt.
Tyylikäs mustavalkoinen film noir -kauhuseikkailu ei jää vain valolla ja varjolla kikkailuksi, vaan on perusvarmaa työtä alusta loppuun. Sopii kauhukiimaisten lisäksi myös pulmapelaajille.
87
