Lumossa on roimaa uusretropelin voimaa.
Paatuneena retroilijana menneisyydenkaipuulla on pysyvä ote sekä sielustani että kukkarostani. Olen kylvänyt sievoisen summan pelikokoelmaani, joka koristaa nyt konttorini seinustaa, tarjoten yhdellä vilkaisulla paluun takaisin nuoruuteen. Myös pelinkehittäjät ovat tajunneet, että maailma on pullollaan kaltaisiani nuoria aikuisia, jotka maksavat siitä, että saavat tuntea hetken aikaa itsensä lapsiksi. Suomalainen Lumo iskee kiilan tähän markkinarakoon, mutta tekee sen uniikilla idealla.
Nykyinen Rare, silloinen Ultimate Play the Game, julkaisi 80-luvulla pelin nimeltä Knight Lore. Isometrisestä perspektiivistä kuvattu loikkapeli sai nopeasti jäljittelijöitä, ja etenkin Isossa-Britanniassa esi-Raren keksimästä ideasta tuli paitsi osa kloonien geneettistä koodia, myös tärkeä pala saarivaltion pelihistoriaa.
Suomessa asuvan, mutta briteissä syntyneen Gareth Noycen Lumo on näiden kivikautisten loikkapelien modernisaatio, rakkauskirje Spectrum-aikakaudelle. Se ei ole yksi sadoista isopikseligrafiikkaan verhotuista retroklooneista, vaan polygoneilla koristeltu, paikoin piinaavan vaikea pelidinosaurus. Sen moderni syntyhistoria näkyy ainoastaan jakelukanavassa ja grafiikassa, muuten kyseessä on puhtaasti 80-luvun peli.
Lumon minimalistinen tarina pyörähtää käyntiin, kun pahaa-aavistamaton sankari imaistaan kolikkopeliluolassa erään kabinetin sisuksiin. Maisemat muuttuvat keskiaikaisiksi ja lippis vaihtuu velhon piippalakkiin. Edessä on vaarojen ja kirosanojen kyllästämä pakomatka, jossa kuolema tulee tutuksi huone kerrallaan.
Huoneistokeskus
Lumo on jaettu staattisiin ruutuihin, joiden välillä voi liikkua vapaasti. Mukana on perimää myös Metroidista ja Castlevanioista, sillä tiettyihin paikkoihin ei pääse, jos taidot eivät ole riittävällä tasolla. Painopiste on tutkimusmatkailun sijaan loikinnassa, mutta etenemisreittien miettiminen lisää oman rikkansa seikkailun soppaan.
Jokainen huone on pienellä pulmalla ryyditetty surmanloukku. Aikamatka 80-luvulle on autenttinen, puzzlet perustuvat yleensä ajoitukseen ja ulkoa opetteluun. Isometriseen perspektiiviin lukittuja temppuareenoita on satamäärin, joten tekeminen ei lopu kovin äkkiä kesken.
Tavoitteena on kerätä huoneisiin kätkettyjä esineitä. Alkutahdit soitellaan leppoisasti, mutta hiljalleen suu täyttyy hammaspölystä, kun stressi pistää purukaluston jauhamaan. Kun mukaan tulevat ajoitusta vaativat loikat tasolta toiselle, kädet tärisevät onnistuneen suorituksen jälkeen kuin viikon kahvilakon jäljiltä. Peli pursuaa pikselintarkkaa nysväämistä, liukastelua jään päällä sekä kinkkisiä vipupulmia. Onneksi elämänlanka on loputon, sillä kuoleman väistämättä korjatessa pulmailua voi jatkaa siitä mihin jäi. Kasarin karaisemille karvaisille harkkoreäijille on toki oma pelitilansa, jossa kuolema korjaa kerrasta, mutta sitä ei ole tarkoitettu tavallisille kuolevaisille.
Hatunnostona nykyiselle pullamössösukupolvelle Lumon kontrollit saa säätää mieleisikseen. Koska perspektiivi on lukittu isometriseen asentoon, ohjauksen hahmottaminen on aluksi hieman ongelmallista. Konsolikapulan kanssa pääsee helpommalla, kun tattia voi tökkiä haluttuun suuntaan, mutta näppäimistöllä jyystäessä edessä saattaa olla hankaluuksia, sillä vinoon käännetyn perspektiivin vuoksi ilmansuunnat on opeteltava uudelleen.
Pärrrkele!
Pulmissa on mukavasti variaatiota ja mukana on myös huonetolkulla haistattelua: pelin viattoman grafiikan alla piileksii sadistisen armoton uusretropeli. Rapsakka vaikeustaso on pelille eduksi, sillä näin anteeksipyytelemätöntä kenttäsuunnittelua on pakko arvostaa. Pelattavaa riittää niin paljon, että Lumon kanssa saa käytettyä Suomen kirosanapankin koko kassavarannon.
Pääosin onnistuneeseen pulmadesigniin on lipsahtanut pari ikävää kauneusvirhettä. Yleensä puzzlen logiikka aukeaa yhdellä vilkaisulla, mutta muutamissa huoneissa ei ole hajuakaan, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tämä johtaa yleensä siihen, että ratkaisu on selvitettävä kokeilemalla, josta taas seuraa, että edessä on oikea ketjukuolemien suo.
Vaikka Lumo on pirullisen vaikea, se ei ole koskaan epäreilu. Kun pala kurkussa on tasoittunut ja syke palannut normaalitasolle, myös minä olen tasoittunut ja palannut pelirinkiin, ottamaan riemumielin uuden erän haastavaa lumopainia.
Lumo
Arvosteltu: Macbook Air
Saatavilla: PC, Linux, PS4, PS Vita, Xbox One
Laitteistovaatimukset: 2,4 GHz kaksoisydinprosessori, 4 Gt RAM, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain 1 Gt tekstuurimuistilla ja Shader Model 3.0 -tuella, 4 Gt kiintolevytilaa, Windows 7
82
