Sword Coast Legends - Miekka, magia ja mestari

Taikoja heittelevät viholliset kannattaa taltuttaa ensimmäiseksi.

Sword Coast Legends yrittää toistaa Neverwinter Nightsin menestystarinan tekemällä oikean roolipelin, jossa pelaajat voivat luoda omat seikkailunsa.

Forgotten Realmsissa on taikaa. Klassikkoroolipelit, kuten Baldur’s Gate ja Neverwinter Nights, hurmasivat roolipelaajat vuosituhannen vaihteessa. Baldureita pelattiin ennen kaikkea tarinan ja hahmojen takia, Neverwinterin suurin vahvuus oli helppokäyttöinen editori, jolla pelaajat pystyivät luomaan pohjattoman paljon sisältöä. Neverwinterin moninpelissä yksi pelaajista saattoi omaksua luolamestarin roolin, jolloin pelaaminen alkoi lähestyä jo aitoa roolipelaamista.
Sword Coast Legends haluaa yhdistää Baldurin ja Neverwinterin parhaat puolet. Miekkarannikon legendat lupaa pitkän yksinpelikampanjan ja viiden hengen moninpelin, jossa ilkeä DM heittää magic missileitä seikkailijaryhmän niskaan. Maailma on tuttuakin tutumpi Forgotten Realms, säännöt on napattu Dungeons & Dragonsin viidennestä versiosta. Simppeleillä työkaluilla kuka tahansa voi tehdä ja jakaa roolipeliin lisäsisältöä. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?
Yksinpelitarinan loistokkuudesta en pysty sanomaan juuta taikka jaata, sillä Sword Coast Legendsin julkaisu venähti lokakuun loppupuolelle, mutta kolmen betaviikonlopun perusteella moninpeli on taattua hupia. Etenkin, jos luolastoja ramppaa tutun porukan kanssa. Uutta Baldur’s Gatea tai Diablon roolipeliversiota odottavat  joutuvat kuitenkin pettymään. Uudeksi Balduriksi seikkailu on liian moderni, uudeksi Diabloksi liian hidastempoinen.
 

Hämä-hämähäkki kiipes langalle, tuli sankari rankka, hämähäkin vei.

Perinteet kunniaan

Hahmoluokat ja rodut eivät yllätä. Taistelija, pappi, paladiini, varas, velho ja samooja ovat tuttuja kaikille roolipelejä joskus kokeilleille. Rotuja ovat tietysti ihminen, haltia, puolihaltia, kääpiö ja puolituinen. Alter egonsa ulkonäköä voi muokata varsin monipuolisesti, mutta lukuisista yrityksistäni huolimatta hahmoistani tuli aina geneerisen näköisiä pahvinaamoja. Luultavasti sankarini olisivat silti kelvanneet Hobitti-elokuvien ilmeikkääseen näyttelijäkaartiin.
Kehittäjien joukossa on lukuisia Dragon Age: Origins -veteraaneja, mikä näkyy taisteluiden mörppimäisessä toteutuksessa. Hahmot ja hirviöt mätkivät toisiaan vuorotellen reaaliajassa, taitoja ja esineitä käytetään painamalla pikanappeja, tiukan paikan tullen kamppailun voi tauottaa välilyönnillä. Moninpelissä pausen voi ottaa kokonaan pois päältä. Vaikka käyttöliittymän parhaat ideat on kierrätetty vanhoista klassikoista, toteutus on elegantin simppeli ja yksinkertaisen tehokas.
Tylsimmillään taistelut jumittuvat kykyjen cooldownien odotteluksi, parhaimmillaan ryhmän pitää synkronoida toimintansa millintarkasti. Erilaisia otuksia taisteluun avuksi kutsuva vampyyripomo on kaadettava nopeasti, jos ei halua joutua raivokkaiden susien suihin. Taistelija ja paladiini edustavat eturivissä, pappi hikoilee parannustaikojen kanssa, samooja yrittää tykittää vahinkoa mahdollisimman nopeasti, varas vaanii varjoissa ja purkaa ansat. Roolijako on selvä.
Sword Coast Legends pohjautuu D&D:n viidenteen painokseen, mutta sujuvuuden nimissä sääntöjä on muuteltu. Hahmojen taitopuut ovat kokeneet muutoksia, eikä kesken luolaston tarvitse vetää nokosia. Esimerkiksi paladiinin kyvyt jakautuvat kahdeksan taitopuun (esim. crusader, avenger, war, protection) alle. Tasonnousun yhteydessä saa käyttöönsä kolme kykypistettä, joilla voi ostaa uusia taitoja tai parannella vanhoja. Hieman tylsästi parempi versio taiasta tai kyvystä yleensä ainoastaan lisää taian voimakkuutta, tyyliin Lay on Handsin nelkkuversio on n prosenttia ykköstason taikaa tehokkaampi.
 Onneksi laajat taitopuut ja erilaiset kyvyt taipuvat monenlaisiin tarkoituksiin ja tyyleihin. Mahdollisimman tehokasta buildia etsivä pelaa SCL:ää hack’n slash -tyylisesti, eläytyvä roolipelaaja valikoi kykynsä hahmonsa persoonan ja taustan mukaan. Ryhmän koostumuksen ja kyvyt voi rakentaa myös tiettyä seikkailua tai pomoa silmällä pitäen. Valinnanvaraa on riittävästi.

Boo: in memoriam.

 
Modataan se kuntoon

Sword Coast Legendsin tietokantaan ilmestyi jo betan alkuvaiheessa joukko pelaajien väsäämiä moduuleita. Seikkailuiden taso vaihteli laidasta laitaan, parhaiten toimivat parin kolmen tunnin mittaiset tiiviit paketit. Moduuleita voi tahkota myös soolona, mutta silloin yhteenotot muuttuvat pirullisen haastaviksi. Onneksi fiksua peliseuraa löytyi helposti. Taistelussa kellahtaneet kaverit autettiin pystyyn ja yhteisiä taktiikoita suunniteltiin ennen yhteenottoa.
 Vaikka moduulien tekoon ja luolamestarin rooliin tarkoitetut työkalut eivät avautuneet betassa vielä täydessä laajudessaan, niiden perusominaisuuksista sai selkeän kuvan. Hiirellä napsuttelemalla ja liukuvalikoilla pääsee jo pitkälle. Aluksi uuteen seikkailuun suunnitellaan sijainti ja tapahtumapaikat, esimerkiksi Underdark ja rosvoluola. Sitten päätetään kerrosten määrä, vihollistyypit ja vihollisten haastavuus. Luolastot voi kansoittaa muun muassa peikoilla, epäkuolleilla tai inhottavilla beholdereilla. Jähmetyin kauhusta, kirjaimellisesti, kun näin yksisilmäisen inhotuksen ensimmäistä kertaa.
Seuraavaksi valitaan ympäristön tyyppi, koko ja monimutkaisuus. Kun ympäristöt on viilattu kuntoon, voi maaston lätkiä täyteen npc-hahmoja, ansoja ja esineitä. Haastavin osa moduulin tekoa on tehtävien suunnittelu: toimelias kirjoittaa hahmojen dialogit alusta loppuun itse, kehittää moduuliin selkeän draaman kaaren ja tekee taisteluista mahdollisimman sopivan haastavia ja kieroja. Väsäsin kokeeksi muutaman luolaston, joihin lisäilin vihulaiset, luuttia ja pari pomotappelua. Vaikka koepalaseni valmistui nopeasti, laatu oli panostuksen mukaista. Juosten kusemalla syntyy vain sotkua.
 


Tarinaa ja tasapainoa etsimässä

Sword Coast Legends on asiallisen näköinen, etenkin loitsu- ja varjoefektit ovat parhaimmillaan komeita. Erilaiset aseet ja varusteet antavat hahmoille ilmeikkyyttä. Paksuun rintapanssariin pukeutunut ja Holy Avengeria kantava paladiini henkii katu-uskottavuutta. Musiikit ovat perinteistä ja sinänsä hienoa klassista paisuttelua, mutta pienenä harmina taistelumusiikit eivät käynnistyneet betassa aina oikeaan aikaan.
Tekoäly ei vakuuta järjenlahjoillaan. Vihulaiset istuvat huoneissa kiltisti odottelemassa pelaajaa, eivät tajua hyökätä ryhmän heikoimman jäsenen kimppuun ja möllejä on liian helppo houkutella haluamiinsa paikkoihin. Pitkälle ei ole päästy sitten ensimmäisen Baldurin. Onneksi osaava luolamestari tekee seikkailijoiden elämästä yhtä kärsimystä. Ikävästi sijoitellut vihollislaumat, ansat ja pelinjohtajan ohjaama pomohirviö ovat inhottava yhdistelmä. Jos pelinjohtajan kantti ja taidot riittävät, hän voi maustaa seikkailuja myös kotikutoisella ääninäyttelyllä.
Tilasin Sword Coast Legendsin jo ennen kuin tiesin, että pelin arvosteluvastuu lankeaisi minulle. Steamin foorumien perusteella moni ennakkotilaaja on pettynyt, mutta en kuulu tähän joukkoon. Käyttöliittymä ja taistelu ovat toimivia, modityökalut vaikuttavat monipuolisilta ja pelimoottori hyrisee pätevästi. Hahmojen ja esineiden tasapainotuksessa riittää kuitenkin vielä tekemistä.
 Jousipyssyt ja taiat tuntuvat ylitehokkailta suhteessa lähitaisteluun. Raskasta panssaria ja jousta käyttävä dexterity-pappi tappaa kaiken talossa ja trollitarhassa. Yhtä kuolettava on hastella, cooldown reductionilla ja lifesteal-aseilla höystetty maagi. Toivottavasti betaviikonloppujen aikana saatu pelaajapalaute ja -data auttaa kehittäjiä järkevöittämään kykyjen ja aseiden tasapainotusta.
n-Spacen roolipeli yhdistelee taitavasti modernien ropejen ja vanhojen klassikoiden ominaisuuksia. Rakennuspalikat ja kehittäjien ansioluettelo ovat kohdallaan, lokakuussa yksinpelikampanjan voimalla selviää, onko Sword Coast Legends vain ”ihan kiva” vaiko jopa todella hyvä roolipeli.
d20 saa ratkaista. Tekijöiden ansiosta riittää, että heitän yli 14, mutta toivon tietysti krittiä. 
Oho! 

 

Sword Coast Legends

Arvosteltu: PC
Saatavilla: Mac, Linux
Tulossa: Xbox One, PS4